5 olovinkkiä kesään

Ai että, se on kuulkaa lomakausi päällänsä ja tiedättehän, mitä se tarkoittaa? No loputonta työlistaa, tietenkin! Siinä se komeilee jääkaapin ovessa. Lista, johon on tullut kevään aikana rustattua kaikki ne iänikuiset rästihommat, joihin ei arkena ehdi paneutua. Kesäloma alkaa perinteisesti vimmaisella ikkunanpesu-urakalla, siirtyy luontevasti mattojen kuuraamiseen (muista pestä alkukesästä, kun eivät sitten loppukesästä enää kuivu) ja vaatekaapin ja vintin siivoukseen. Leppoisan lomapuuhastelun lomassa lapset on tietysti muistettava kuskata lomaharrastuksiin, koska auta armias, jos nuokin tenavat yrittäisivät vaikka vain lomailla. Paheksuttavaa vetelyyttä 8-vuotiailta.

Loppukesästä sitten marjastetaan, maalataan talo ja tehdään piharemontti. Kyseiset toimet pitää tietysti aloittaa mahdollisimman aikaisin aamuyöstä, päivisin kun on niin kamalan kuuma tehdä hommia. Kesällä ei myöskään vietetä aikaa sisällä kuin ihan äärimmäisessä hädässä, kuten sateella. Tuolloin on hyvä käyttää viileä sää hyödyksi ja leipoa pullaa. On sitten pakkasessa valmiina talkooväelle, kun sieltä maalaustelineiltä joutavat.

Oma, 50-luvun torpparikesiä henkivä listani kulkee sujuvasti mukana lompakossa. Sieltä on aina niin näppärä sitten tarkistaa, mitä kaikkea lomalla pitikään tehdä, että pysyy tietty spartalaisuus läsnä vapaallakin. Samaan aikaan tunnen huonommuutta, kun kaikki muut reissaa etelässä tai vähintään juoksee läpi kaikki kotimaan huvipuistot, museot ja louhokset. Some huutaa menovinkkiä lapsiperheille ja jotenkin kummasti kesäkuukausienkin viikonloput alkavat täyttyä monenmoisista kissanristiäisistä.

Mutta koska listoistani huolimatta olen ehdottomasti kesävetelyyden kannattaja, ja aion opettaa moisen löysäilyn myös lapsilleni, ajattelin koota menovinkkien sijaan viisi olovinkkiä kesäksi! Siispä ole, tai ole olematta, mutta ole hyvä!

Unohda suorittaminen ja rentoudu

• Lomalla ei tarvitse olla järjestettyä tekemistä tai ohjattua toimintaa. Voi toki olla, mutta ei ole pakko. Lapsillakin saa, ja melkein pitääkin olla välillä tylsää, mielikuvitus hoitaa kyllä loput. Eikä se pyykki lopu koskaan, vaikka kuinka olisi tikkana pyykkikoneen napilla heti aamuseiskalta. Muksujen kanssakin parhaat päivät on niitä, jolloin ei ole mitään tekemistä. Juuri silloin ehtii huomata linnan muotoiset pilvet, pienen leppäkertun ja identtiset varpaat.

Nuku, jos nukuttaa

• Vaikka kuka väittäisi mitä, päivä ei oikeasti ole ohi, jos nukkuu yhdeksään, tai hui kauhia, vaikka pidempäänkin. Antaa teinin koisia niin pitkään kuin unta riittää, ja päiväunet, niitä saa nukkua aikuisenakin. Kyllä sitä ehtii taas koko kahdeksan pimeää kuukautta repimään luomia auki klo 6.30, kesällä ei todellakaan tarvitse.

Laahustele

• Oman pitäjän kylänraittiakin voi ihan vaan laahustella ja fiilistellä, ilman tarkempaa päämäärää. Terassille voi piipahtaa syömään, torille jätskille tai valloittaa läheisen puiston paras kalliopaikka ja maata poskipäät kohti aurinkoa. Myös naapurikylissä laahustelu on kannatettavaa, kunhan muistaa yhden säännön; ei etukäteissuunnitelmia!

Avaa ovi

• Kun muksut on pieniä, takana on vaativa työvuosi ja kilometreittäin univelkaa, joskus riittää ihan vaan, että avaa oven. Levittää viltin omalle pihalle tai parvekkeelle, kiikuttaa muksuille muutaman vesilelun ja vaan on. Kun lapset on isompia, ne osaa avata ovenkin jo ihan itse ja löytävät viihdykettä kyllä. Jos haluat olla hetken yksin, työnnä isommille muksuille muutama euro kouraan ja lähetä ne jätskille, tai kellahda pienemmän kanssa päiväunille. Niitä hetkiä osaa arvostaa kaikkein eniten sitten lokakuisena tiistai-iltana, kun ruoka on vielä laittamatta, mutta kiikutat jonkun unohtunutta sisäpelikenkää treenihallille.

Karkaa

• On oikeasti voimaannuttavaa ja kivaa viettää lomaa koko perheellä, mutta kyllä melkein sakko pitäisi lätkäistä niille, jotka unohtavat järjestää lomahetken a.) ihan vain itselleen, ja b.) kaksin puolison kanssa. Jos saatavilla on mummuja, mammoja, vaareja, sukulaisia, kavereita tai naapureita, joista voi olla lastenhoitoapua, tarraa kiinni! Ja sen jälkeen tarraa kiinni siihen puolisoosi. Senkään kanssa ei tartte tehdä mitään ihmeellistä. Vuorokausi kainalossa on ehkä parasta, mitä arjen uuvuttamalle sielulle voi tarjota. Ja sit toiseksi, mene yksin. Ihan sama mihin, mutta mene. Nappaa bussi ja porhalla istumaan jonkun vieraan kaupungin terassille, makaa rantsussa, risteile tai bailaa päkiät kipeiksi tahmealla tanssilattialla. Kunhan menet.

Ei tämä nyt niin vaikeaa voi olla. Sehän on kaikkien aikojen ololoma enää toteuttamista vailla!

-Päivi