Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu.
Mun ei ollut tarkoitus laittaa arkikuvaa vielä tänään, eikä varsinkaan tällaista. Mutta en tiedä onko tästä nyt syyttäminen herra Murphya, karmaa vai kana kormaa, mutta noin neljä tuntia edellisen postauksen ilmestymisen jälkeen meillä alettiin ryynätä. Heti sen jälkeen, kun olin kaupassa lappanut koriini kaikki bifidukset ja actimelokset, ihan vaan varmuuden vuoksi.
En tiedä, oonko joskus sattunut mainitsemaan tästä meidän kuratauti-alttiudesta, mutta kyllä vähintään kerran vuoteen iskee, yleensä kaksi. Ja ihan since 2003. Ajattelin, että olis helpottanu, kun lapset kasvaa, mutta ei. Eipä juuri.
Niin, ajattelin nyt tulla tänne keräämään sääliä, kun olen muutenkin ollut vähän ininä-tuulella. Tämän arkisemmaksi ei taida kuvissa päästä. Ja luoja paratkoon, jos postaan toisen samanlaisen vielä tämän vuoden aikana…
Vaan ei kai auta. Menen nyt kylpemään käsihuuhteeseen. Pysykää terveinä!
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Mikä siinä on, että meille myös iskee ihan varmuudella kaksi-kolme kertaa vuodessa, kun toisissa perheissä ei sairasteta örppöä juuri koskaan?
Ja tuohon “helpottuu kun lapset kasvaa” mantraan en usko enää laisinkaan. Tai no, sen verran jelppaa iän myötä, että osuvat todennäköisemmin ämpäriin.
Yleensä kuvio on vielä se, että tauti kiertää läpi koko katraan, jonka jälkeen aloittaa toisen kierroksen alusta uudelleen. On muuten rasittavaa!
Niin että voimia unettomien öihin ja kylmänhikisiin ajatuksiin siitä, milloin on oman naaman vuoro!
Mä. En. Tajua. Lähipiirissäkin on näitä “kerran on ollu kymmeneen vuoteen” -porukoita, kun meillä on, ihan oikeesti, näiden vuosien aikana ollut kymmeniä vatsatauteja. Joka ikinen vuosi ainakin yksi satsi, useimmiten pari tai jopa useampi. Ovat ilmeisen alttiita, nuo mukulat… Aivan paskaa, totta tosiaan!
Täällä kylmähikeily jatkuu edelleen. Phuuh!
Meillä aloitettiin myös eilen illalla, en ny ite piittaisi ku keikkaa pukkaa vkonlopulle. Meillä ei onneksi ihan joka vuosi oo kohdalle osunut.
Paranemisia sinne <3
Voi yök. Kyllä muakin jännitti loppuviikon keikkahommat ja sunnuntaina olis vielä… eli optimaalisinta olis ehkä sairastua niinku nyt. Ni ehtis sunnuntaiksi kuntoon…
Toivottavasti teillä voidaan jo paremmin! 🙂
Call me crazy, mutta näin on näkkileivät täällä: joulu-tammikuun pahimpaan vatsatautiaikaan me vedettiin Gefilus-tabletteja (ne on voimakkuudeltaan ‘minimi’) oikeen kuuriluontoisesti. Kun hiihtoloma oli loppu, ajattelin että kuuri voidaan nyt lopettaa. Peeveli soikoon! Sittenhän samantien isompi alkoi laattaamaan ja kun saatin kuume huitsin nevadaan, alkoi pienempi kuumeilla ja vastavuorosti alkoi se vatsataudin toinen osa hänellä. OO-ÄM-GEE! Tässä sitten onkin sairasteltu pitkään ja hartaasti, josko nyt menis ohi jo…
Parantukaahan tekin <3
Vooooi jumalauta! Toi on niin herra Murphya, tai ketä ikinä. Ihan paskaa!
Me saatiin vinkki, että Precosa-niminen ripulilääke voisi ehkäistä tuon ihanuuden saamista. No, muksuilla ei ainakaan auttanut. Katsotaan, kuinka meidän käy…
Tsemppiii!