Avoin kirje tytöilleni

Moi tytöt!

Olen miettinyt tämän kirjoittamista jo pitkään, silti tuntuu vähän hassulta rustata tätä nyt. Olen yrittänyt toimia äitinä niin, että sanon teille aina suoraan ajatukseni, oli aihe sitten mikä tahansa, mutta silti on varmasti tuhansia sanomattomia lauseita ja hetkiä, jolloin olisitte kaivanneet kehuja ja tsemppiä, enkä ole osannut sitä antaa. 

Mä toivon, että olen tarpeeksi usein muistanut sanoa ja osoittaa, että te olette täydellisiä, ja että rakastan teitä ihan joka hetki, oli tilanne minkälainen tahansa. Olette veljenne kanssa elämäni suurimpia aarteita, myös silloin, kun mäkätän tyhjentämättömästä tiskikoneesta tai sohvatyynyjen väliin piilotetuista likasukista. 

Ennen kuin sain yhtään lasta, ajattelin, etten osaisi kasvattaa tyttöjä. Ehkä juuri siksi minulle annettiin teitä kaksin kappalein. Teidän äitinä oleminen on kasvattanut ja muuttanut mua ehkä kaikkein eniten. Te ette ole päästäneet mua helpolla. Kyseenalaistatte mun ajatuksia ja mielipiteitä kasvaessanne joka päivä ja olette saaneet mut ajattelemaan monesta asiasta eri tavalla. Se on yksi syy, miksi olen teistä aivan järjettömän ylpeä. Jo nyt, kun olette 9- ja 14 -vuotiaita, tiedän, että teissä asuu kriittisen ajattelun siemen, ettekä ota vastaan mitä tahansa sontaa keneltäkään. 

Mä olen pahoillani siitä, että joskus olen teille ankarampi kuin veljellenne. Teen sen usein ajattelematta, vanhasta tottumuksesta, kuten minulle on tehty aikanaan. Samaan aikaan tiedän kokemuksesta, että pärjätäkseen tytön on kasvettava henkisesti voimakkaammaksi ja kerättävä sisua eri tavoin kuin poikien. Ehkä siksikin vaadin teiltä välillä enemmän, vaikkei se ole reilua. Haluan olla varma siitä, että kun jonain päivänä siipieni suojasta lähdette, pärjäätte omillanne. Ja pärjäättehän te. Siitä olen ihan varma. 

Haluan teidän silti tietävän, että kotona on aina ovi auki, ruokaa kaapissa ja kainalopaikka odottamassa. Toivon, että tiedätte molemmat, että sellaista asiaa ei ole, jota ette voisi minulle kertoa. Toivon myös teidän oppivan pyytämään apua silloin, kun sille on tarvetta. Avuntarve ei ole heikkoutta, eikä yksin jaksamisesta jaeta palkintoja tai parempia taivaspaikkoja. Yhdessä on sitäpaitsi usein paljon mukavampaakin. 

Olen ihan valtavan ylpeä ja onnellinen siitä, kuinka hienosti te pärjäätte. Koulussa, harrastuksissa ja kavereiden kanssa. Välillä pysähdyn ihmettelemään, miten olen voinut saada kaksi noin hienoa ja fiksua tytärtä. Mietin, onkohan maailmankaikkeudelle sattunut vahinko, kun se antoi teidät juuri minulle. Usein olen teistä niin ylpeä, että meinaan pakahtua, enkä saa oltua. Tekisi mieli juosta kaupungille kiljumaan, että katsokaa, miten hienot tytöt mulla on! Te tiedätte, että sen mä voisin ihan hyvin myös tehdä. 

Kiitos myös loistavasta huumorintajustanne. Kiitos, että kestätte mun ja iskän tyhmiä juttuja niinkuin sen, kun välillä piilotetaan kookospähkinä teidän koulureppuun tai tyynyn alle. Ja anteeksi, kun välillä huudan. En haluaisi. 

Älkää, rakkaat tyttäreni, antako minkään tai kenenkään koskaan muuttaa teitä. Muistakaa, että te olette oikeanlaisia juuri sellaisina kuin kulloinkin olette. Teidän ajatukset ja mielipiteet on tärkeitä ja oikeita, ja saatte mun luvalla näyttää hanuria sille, joka muuta väittää. Muistakaa haaveilla ja lähtekää määrätietoisesti myös unelmianne kohti. Mä lupaan aina olla tukemassa teitä pyrkimyksissänne, näytin mä teille aluksi minkälaista naamaa tahansa. Ja pidän huolen, että iskäkin tukee. Vaikka se onkin välillä vähän sellanen poliisi. 

Ennen kaikkea muistakaa, että pystytte ihan mihin tahansa. Teillä on taitoa, voimaa ja rahkeita mennä äärettömään ja sen yli. Älkää antako kenenkään koskaan väittää toisin. Olette upeita tyyppejä, maailma on teille avoinna. 

Te tytöt ja veljenne, olette elämäni suurin onni. Rakastan teitä. 

-Äiti 

Kansainvälistä tyttöjen päivää vietetään tänään 11.10. Mä lahjoitin keräykseen tasa-arvoisemman maailman puolesta. Lahjoita sinäkin 10 € tekstaamalla PLAN numeroon 16499.

Lisätietoa tyttöjen päivästä täältä.  

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

6 Replies to “Avoin kirje tytöilleni”

  1. Hieno kirje! Samankaltaisen voisin antaa omalleni.

    Ja tuo lause “Avuntarve ei ole heikkoutta, eikä yksin jaksamisesta jaeta palkintoja tai parempia taivaspaikkoja.” – miten tämän itse useammin muistaisi?!

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      No sepä se. Siksi ehkä sitä noille yrittää painottaa kahta kauheammin. Etteivät tekisi samoja virheitä.

  2. ❤️ Pitäisi useammin osata sanoa ❤️

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Olet niin oikeassa.

  3. Ehkä me äidit tiedämme entisinä pikkutyttöinä kaikki tyttöjen haavoittuvuudet ja siksi yritämme vahtia, kouluttaa, varoittaa, vahtia kaikessa (ehkä enemmän kuin poikia)… Minä ainakin pelkäsin koko ajan, että tyttärelle sattuu jotain ikävää…vahdin, varoittelin, epäinlinkin yms…. onneksi hän säästyi kaikelta pahalta, toki kolhuja tuli, mutta niitä tulee jokaiselle… nyt hän on nuori äiti, josta olen äärettömän ylpeä

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Se on varmaan juuri noin. Kunpa jotenkin voisi omiensa tietä tasoittaa…

Vastaa