Ystäväni alakulo

Ei saa jarruttaa.  Menen kovaa, pidän yllä vauhtia, jotta en vain ehdi pysähtyä. Painan kaasua, kun pitäisi jo ymmärtää hellittää. Haalin maat ja taivaat. Kauhon lautaselleni tehtäviä, jotka eivät siihen kuulu. Puutun, pidän kiinni, roikun. Antakaa minun tehdä. Pitäkää minut mukana. Älkää päästäkö minua tyhjään. En uskalla kokea tyhjää. Olen koko ikäni kamppaillut alakuloisuutta vastaan. […]

Nauti nyt, kun ne ovat isoja

Viime viikolla postilaatikkoon oli tipahtanut kirje esikoisen nimellä. Paperin yläkulmassa luki rauhoittavalla fontilla, mutta kuitenkin jotenkin pompöösein kirjaimin KUTSU RIPPIKOULUUN! Vaikka toki tätä oltiin tiedetty odottaa (ja ehkä hieman kakkubuffettiakin suunniteltu), hätkähdin kirjeestä vähän. Väittävät nyt pokkana, että lapsi on kohta viidentoista. Joka kuukausi lähempänä itsenäistymistä. Vastahan mä opin sen seurasta nauttimaan ja olemaan sille […]

Mikään ei ole varmaa

Olin ehtinyt perjantaina kehittää itselleni pienimuotoisen eksistentiaalisen kriisin. Oli taas hetki, jolloin mikään ei tuntunut miltään. Mietin tarvitsevani sekä lisää koulutusta että haastetta, pohdin, mihin erityisesti haluaisin suuntautua. En keksinyt vastausta. Heittäydyin sohvalle, kello näytti neljää. Kaikki tuntui valjulta ja tympeältä. Uppouduin lakoniseen somen tuijotteluun. Ensimmäisenä näin tuttavani päivityksen Facebookissa. Hän kirjoitti nähneensä vierestä terroriteon […]

Mutsin uhmaikä

Tasan kaksi koulupäivää siihen sitten meni. Lapset aloittivat koulunsa torstaina, ja jo perjantaina raahustettuani Robbie Williamsin keikalta väsähtäneenä kotiin, olin valmis viikkaamaan lapaseni tiskiin. Eteisen lattialla oli vastassa lenkkaria, reenikampetta, reppua ja lippistä, pöydällä pino päällystettäviä kirjoja ja jääkaapissa valo, joka sekin jotenkin erityisen himmeä. Mustikkamukavan liejuiset astiat levittivät mäskistä hajuaan tiskialtaassa ja helvetinmoinen banaanikärpäsyhdyskunta […]

Keinulautailua

Joka kesä lapset matkaa jossain vaiheessa mummulaan Pohjanmaalle. Nähdään muuten aika harvoin, koska arki ja välimatka, ja meistä on ollut kivaa, että pääsevät viettämään aikaa isoäitinsä kanssa. Itse muistelen lämmöllä lapsuuteni mummulakesiä, kastetta aamuaurinkoisella mansikkapellolla ja iltauinteja tyvenellä lähilammella. Ja en toki etukäteen voi tietää, mutta saatetaan elää myös viimeisiä kesiä, kun koko kolmikko suostuu […]

Peruskoulun jälkeen omilleen – kyllä vai ei?

”Oon sit menos Karjurockiin kattoo Antti Tuiskua”, ilmoitti 14-vuotias muutama viikko sitten ykskantaan. SOS! huusivat äidinvaistoni laikka punaisena välittömästi. Siihen se nyt päättyisi viaton nuoruus, alkaisi alamäki ja turmion tie. Melkein näin jo silmissäni teinin uivan kiljuämpärissä ja viskaisevan pikkuhousunsa lavalle. Ja tietysti tämän aukottoman päättelyketjun lopuksi teki mieli vain yksinkertaisesti kieltää. Koska on vaan […]

Tyttö joka inhosi rutiinia

”Mutta mä oon liian kärsimätön. Kyllästyn hirveen helposti. Mä en jaksa tehdä samaa asiaa pitkään.” Kuulin tipauttelevani totuuksia itsestäni, vaaleassa nojatuolissa, sen ihmisen edessä, joka kuunteli. Ehkä ensimmäistä kertaa kunnolla ääneen myönsin, että olen huono sietämään rutiinia. Että kyllästyn, veltostun ja passivoidun, jos päivät, viikot ja kuukaudet toistavat liikaa itseään. Samalla hetkellä tuntui kuin henkiset […]

Hyviä asioita

Viime aikoina musta on tuntunut, että jokin yleisessä ilmapiirissä, ainakin täällä omalla kotiseudullani, on muuttunut. Yleisesti ottaen keskusteluilmapiiri on somen myötä raaistunut, ja vihapuhetta ja törkyä on suollettu eri medioissa jo pitkään. Mutta erityisesti viimeisten kuukausien aikana jokin yleinen tyytymättömyys ihan kaikkeen on tuntunut nostavan päätään. Inhimillisyys ja toisten kunnioittaminen tuntuu unohtuneen monelta kokonaan, puhumattakaan […]

Liian tottunut haaveilemaan?

En voi sanoa mitenkään erityisemmin seuraavani, tai edes uskovani horoskooppeihin, mutta myönnän nyökytteleväni useiden kaloihin liitettävien piirteiden kohdalla. Herkkyys, hyvä intuitio ja taipumus haaveiluun pitävät omalla kohdallani hyvinkin paikkansa, johtuivat ne sitten syntymäajastani tai jostain muusta. Olen lapsesta asti rakennellut pilvilinnoja ja elänyt ajoittain oman pääni sisäisessä todellisuudessa. Osittain tuon taipumuksen takia arkikin on ehkä […]

Väsynyt ottamaan kantaa

Mulla alkaa huomisen työpäivän jälkeen loma. Ensimmäinen kokonainen lomaviikko, ihan kokopäiväisenä yrittäjänä. Sellainen pätkä, johon ei osu yhtään pakollista päivitystä, ihan vaan lyhyttä raporttia tai muutakaan työtä muistuttavaa. Ne ehtii seuraavallakin. Mielikuvissani nostattelin lomafiilistä hyvissä ajoin blogissa ja someissa. Jepajou, on konserttii, parisuhdelomaa ja juhannusrillailua. Vaan mitä lähemmäs tämä loma on tullut, sitä vähemmän on […]