On tullut jäähyväisten aika. Paljon se antoi, vielä enemmän otti.
Vuosi 2014 ei ollut (taaskaan) kovin helppo. Olen vissiin joka vuosi viimeisen viiden vuoden ajan toivonut tulevalta vuodelta tasaisuutta. No ei oo näkyny. Ja tokihan mä itse aina ajaudun tilanteisiin, jotka tuovat arkeen aikamoista actionia. Enkä varmaan osaisi edes vaan olla ja ihmetellä. Ikäviä yllätyksiä ja järkytyksiä tähän vuoteen mahtui kuitenkin liian monta. Jos näitä sais toivoa muutaman vähemmän alkavalle vuodelle..?
Myös blogivuoteen mahtui paljon. Syksyn ja uuden blogin myötä homma vahvistui viimein itselleni. nakit ja MUTSI on mun juttu, tämä on mun tyyli, blogi on nyt mun näköinen. Uskallan sanoa asiat suoremmin, kuin koskaan tähän mennessä. Käytän juuri niin värikästä kieltä, kuin puhuessanikin. Kaikkia suora, räväkkä tyyli ei toki miellytä, eikä sen tarvitsekaan. Olen kuitenkin mielettömän iloinen, että teitä on täällä nyt enemmän, kuin koskaan aiemmin. Se kertoo kaiken oleellisen. Olen nyt oikealla tiellä. Ja sillä jatketaan.
Blogivuoden TOP 3 ei paljasta mitään varsinaisia yllätyksiä. Luetuimmat postaukset ovat nimenomaan tältä syksyltä, nakkimutsiajalta. Vuoden kolmanneksi luetuimmaksi postaukseksi ylsi, mulle aika yllättäen, Sit mä olin ihan, et nyt mä alan lenkkeillä. Ilahduttaa mua valtavasti, koska tämä jos mikä osoittaa, että mulla on mahdottoman huumorintajuisia lukijoita. Te tajuutte mua, mahtavaa!
Toiseksi eniten tänä vuonna lukijoita veti tähän asti henkilökohtaisin kirjoitukseni Helpommin erottu, kuin tehty. Ensimmäinen teksti, jonka julkaisua mietin pitkään ja jännitin todella. Tuossa kun kyse ei ollut pelkästään minusta, vaan vedin mukaan miehenkin. Homma levisi sosiaalisessa mediassa siinä määrin, että noustiin jopa “uutiseksi” asti. Palautetta ja tukea tuli paljon, kiitos vielä siitä.
Ehdoton ykkönen on kuitenkin edelleen Nuori kansalainen – elä oikein, joka roikkuu luetuimpien listalla viikkotasolla yhä edelleen. Teksti syntyi itseasiassa suurimmaksi osaksi työpäivän aikana. Tein hätäisiä muistiinpanoja puhelimen muistiin ja illalla näpyttelin ajatukset blogiin asti. Suurin osa lukijoista ymmärsi kirjoituksen sarkasmin, jotkut ottivat vähän enemmän tosissaan. Mutta niinhän se usein menee.
Ylipäänsä haluan kiittää teitä asiallisesta keskustelulinjasta, joka blogissa on vallinnut. Palautetta otan tietenkin vastaan enemmän kuin mielelläni, mutta ilokseni sellaiset “paskaa” -kommentit ovat loistaneet poissaolollaan. Ja toivottavasti pysyvätkin.
Yhtään en osaa sanoa, mitä tuleva vuosi tuo blogin osalta tullessaan. Linjastani en tingi, sen voin luvata. Muuten maailma on avoinna. Jatkan ja toivon, että te myös jaksatte jatkaa mun seurana. Ootte ihan ykkösnakkei!
Nyt on sopiva hetki potkaista vuotta 2014 persuuksille, sanoa heipat ja valmistautua vastaanottamaan 2015. Suuri kiitos tästä vuodesta ja onnea uuteen! Olkoon se täynnä onnea, iloa ja helvetin hyvää huumoria!
-Päivi-
Kiitos sulle ihanasta blogista <3
Löysin tieni tänne Helpommin erottu kuin tehty-jutun perusteella ja tykkään siitä mitä sä teet. Sä oot niin aito, älä koskaan muutu.
Ihan mahtavaa uutta vuotta 2015 <3
Upeeta kuulla, että oot löytäny messiin ja tykkäät meiningeistä. 🙂 Toivottavasti pysyt mukana myös alkaneena vuonna. 🙂
Kiitos Päivi kun olet oma itsesi ja annat elämästäsi palan myös meillekkin.
Kiitos, kun jaksatte seurata. <3
kiitos menneestä vuodesta,olet monesti pelastanut päiväni asiantäyteisillä kirjoituksillasi.laitan sinut samaan kategoriaan juha vuorisen kaa. ja se on paljon se…tykkään jutuistasi kun ei tiedä koskaan mitä tulee, niinku monessa blogissa, pelkkää diibadaapaa..oikein riehakasta uutta vuotta ja loisteliasta tulevaa……
Hieno kuulla, että mun jutut ei ainakaan yksinomaan oo sitä diibadaabaa, vaikka toki sitäkin mukaan mahtuu. Ja että Juha Vuorisen kanssa samaan kastiin? Wow! Kiitos! 🙂
Kiitos räväkästä linjasta ja suorasta puheesta! Jatkathan samaan malliin myös tänä vuonna!
Kiitos! Samalla linjalla jatketaan! 🙂
Teinimäistä naamanvääntelyä olis voinut olla vähemmän. Eipä sitä minun kyllä enää tarvitsekaan katsella. Poistin blogisi juuri lukulistaltani. BYE!!!!
Tuo vaatii jo omistautumista asialle, että perustaa sähköpostitilin anonyymille. Mahtavaa! 😀 Mutta joo, teinimäinen naamanvääntely on suuri osa mun persoonaa. Joten ehkä parempi, ettei mun blogi sun listoilla enää vanhene. Kiva kuitenkin, että kävit asian mulle kertomassa. Morjens!