Mä olen horoskoopiltani kalat. Vaikken astrologiaan varsinaisesti usko, tai siitä juuri mitään tiedäkään, löydän kyllä itsestäni huomattavan paljon kala-ihmisen piirteitä. Äärimmäisen tunteellinen ja herkkä, joka ahdistuu arjen rutiineista ja mielellään elelisi vain iloisen boheemissa kaaoksessa, kunhan ei vaan olisi pakko tehdä maailman tylsimpiä arkirutiineja. Ymmärtäjä ja hörhö, joka uskoo kohtaloon ja jonka on pakko saada luoda. Ja kyllä, välillä uiskentelen niin syvissä itsesäälin vesissä, etten oikein ymmärrä itsekään.
Mä olen aina myös pitänyt itseäni aika hyvänä ihmisten tulkitsijana. Aistin toisten fiiliksiä helposti ja usein huomaan, jos kaikki ei ole kunnossa. Tämä on ollut monessa kohtaa tosi hyödyllinen, tämä intuitio. Mutta toisinaan tulkinnat menee myös överiksi. Aistin, kuuntelen ja tarkkailen kaikkea ja kaikkia jo niissä määrin, että se käy raskaaksi. Jos tuntuu, että toimin jotenkin väärin tai minusta ei syystä tai toisesta pidetä, vedän itsesäälibojot tappiin ja masennun. Ja sit ulisen.
Olen siis vetistelijä. Itkijä. Vollottaja. Poraaja. Itken surusta, turhautumisesta, ilosta, liikutuksesta. Jos väsyttää ja tuntuu etten osaa, saatan käydä veskissä pikaitkemässä. Lasten takia rääyn koko ajan. Ennen enemmän väsymyksestä, nykyään liikutuksesta ja ylpeydestä. Kun isommat mukulat nappas viime keväänä molemmat stipendin koulusta, virtaus kesti monta tuntia.
Seurassa en kuitenkaan mielelläni itke. Sehän on perinteisesti heikkouden merkki. Ja sittenhän joku vois taas lakata tykkäämästä musta, mikä tietäisi lisäitkua. Omaan lopulta aika kaksijakoisen persoonan, toisinaan ehdottomia mielipiteitä on välillä aika hankala yhdistää luontaiseen miellyttämisenhaluuni.
Enpä kuulosta aika hullulta, kun sen näin paperille kirjoittaa. Enpä.
Onko muita vollottajia linjoilla? Tai muuten vaan samanlaisia hörhöjä?
-Päivi-
Toinen samanlainen Kalat ilmoittautuu.
<3 Meidän kans on varmaan helppo elää... :D
Miun piti tulla vaan sanomaan, että aivan valloittavan ihana kuva, olet kaunis.
Ite olen skorppari, mutta aika epätyypillinen. Nousumerkkini vaaka vaikuttaa minussa enemmän. Sen verran tiedän näistä jutuista 🙂
Niin ja siis piti myös sanomani, että kyllä mie aika helposti kyynelehdin kans.
Voi kääk, kiitos! Kuva on kylläkin jo vuoden takaa, ylikin. Tuntuu kauheen pöhöttyneeltä tuohon verrattuna nyt. Ja tukkaakin on ikävä… Mutta kiitos. <3
Kyyneleitä onneks maailmaan mahtuu. 🙂
No on,,, taidat tietääkkin 🙂
🙂
Mä kirjotin kuukaus aikaa erityisherkkyydestä (http://osjmblogi.blogspot.fi/2015/01/hsp-eli-erityisherkkyys-se-tunne-kun.html), eli joo, todellakin yks itkeskelijä täällä, vaikka härkä oonkin. 🙂
Saahan ne sarvipäätkin itkeä välillä! 😀
Täällä myös herkkis kalat 🙂 tosin mulla on kyllä jotenkin jakautunut mieli kun toisissa tilanteissa taas olen sellainen kivikova kivinaama. Ei oo mun miehellä helppoa 😉
Mä haluisin kans olla sellanen kivinaama joskus! Mut oon kauheen huono siinä. Tarttis harjotella. 😀
Kalanainen menossa hautajaisiin ja vollottaa etukäteen jo itsensä kuoliaaksi
Joo, ihan kamalaa… Tsemppiä! <3
Ter! Ihan mielenkiintoisia juttuja nämä horoskoopit ja muut luonneanalyysit kyllä! Mä olen kaukana kaloista, mutta kalat on kartallani “oppiläksynä”. Eli olen toki tunteikas, mutta vaan ikävän vahvalla tavalla. Itku ei tul herkästi, menee piiloon kaiken muun alle. Arvostan kuitenkin kovasti teittii ihmisiä kun osaatte näyttää herkät tunteenne! Eikä siinä mitään pahaa ole seurassakaan, minust tuntuu, että se on pikemmin vahvuus kuin heikkous kun uskaltaa olla oma itsensä. Go girls! 🙂
No toihan on myös ihan totta. Ihmisiä on niin erilaisia. Ja hyvä niin! 🙂
Tuli sellainen fiilis, että taisit kirjoittaa minusta. Kalat ja täysin samanlainen.. Vaikka mäkään en juuri näihin horoskooppeihin usko. 😀
Jee,mahtista kuulla että muitakin hörhöilijöitä löytyy! 🙂
Täällä toinen itkijänainen, kalat minäkin 🙂 Ja ikäkriisissä täällä pyöriskelen.
Oi, miten tuttua! May the force be with us!
Mää itken usein. Käytän paljon sipulia ruuanlaitossa. Siinä maailmantuska purkaantuu.
Kokeile uimalaseja!
Mulla on myös kyynelkanavat herkillä. Olen vaaka. Tosin mielestäni esim. vireystila vaikuttaa merkittävästi enemmän kuin tähtien asennot… =)
Toki vaikuttaa. Mutta tälläset horoskooppi-hömpötykset on ihan hauskoja. 🙂
Mä olen ihan täysin samanlainen. Joka osa-alueella jonka kuvasit. Ja horoskoopiltani neitsyt.. sen sijaan tuntemani kalat on sun vastakohta 😀
Sä oot kyllä vielä kovempi itkemään ku minä! Mää muistan! 😀
Itkijä, ehdottomasti. Eikä edes läheskään aina yksin. Ilosta, surusta, liikutuksesta, kiukusta, vihasta, ihan mistä vaan. Karjalaiset sukujuuret ja asuinpaikka. Nyt olen jo melkein oppinut hyväksymään tämän piirteeni. Kun itku tulee, se tulee, sille ei mahda mitään. Ai niin, ja oinas.
Mullakin on karjalaiset sukujuuret! Sieltäkö meitä vollaajia tulee? 😀
Itkuherkkä boheemihörhö Kalat täälläkin 🙂
Onhan meitä! 😀
Kalaisa kaverisi, itkijänaisia myös. Olen kyllä aljanut vanhemmiten ymmärtää, että tää on lahja. Mieti, jos kaikki pysyis sisällä.
Totta turistet, kuoma! Taitaa meissä olla muutakin samaa, muistelisin… 🙂
Ha! Puhuit(ko) just musta?! Ihan samaa maata, eri sukua 😉 Tätä myös erityisherkkyydeksi kutsutaan. Meikäläinen on merkiltään skorppari, syvät vedet on siis hyvinkin tuttuja, kaikkien muiden tunneryöppyjen lisäksi. Olis kyllä huippua tavata sut livenä! Löysin blogisi vasta jokin aika sitten ja menoahan se oli 🙂 Eilen meinasin suorastaan kuolla nauruun, kun luin postauksen: Sit mä olin ihan et nyt mä alan lenkkeillä. Kiitos, että olet olemassa!
No ei muuta ku mukaan 13.6. lukijatapaamiseen! 😀 Olis hauskaa, kun teitä tulis runsaasti, ettei tartte itelleen ylävitosia heittää. 😉
Täällä itketään surusta ja ilosta, kirjoista, biiseistä, monenlaisista tilanteista, toisten suruista, epätoivosta, lapsista… Mistä vain.
Sama homma. Mutta onneks nauretaankin yhtä paljon! 🙂
Vesimies, mutta aivan siellä lopussa, kalan rajoilla mennään.
Ja itketään lähes aina ja kaikesta. Erityisesti musiikista, lapsista, kiukusta, kauneudesta, ilosta, leffoissa, kirjoista ….
Lapset kysyvät vaivaantuneena koulun juhlien jälkeen: “Äiti, itkitkö?!” Johon minä: “Tietenkin.” Ja lapset: “Äiti! Niin noloo. Eihän me edes esiinnytty.”
Huoh. Suunta taitaa olla se että tämä vain pahenee vuosien edetessä.
Mutta toisaalta ihanaa.
Kuten sanoit, mahtuuhan maailmaan vettä.
Onneksi (:
Noi lapset on niin liikkiksiä, ku ne on aina ihan romuna itkijä-äidistä. Vähän sellasta face palmia tulee, kun mutsi poraa joka tilanteessa. 😀
Itkevä vaaka ilmottautuu. Taidan olla oikein yliherkkä,kun mikä vain saa kyyneleet silmiin.Jos omistaa herkän isän ja herkän äidin,mitä muuta voi itse olla.Ja omat tyttäret on samaa lajia.Meillä on oikea itkukerho täällä.
Mutta helpottavaa olla omanlaistensa kanssa. 😀
Täällä myös yks täysin samanlainen vollaaja! Loppupään vesimies, melkein kalat. Lohduttavaa tietää etten ole ainoa
Eiks ookki ihanaa! Voidaan yhdessä vollotella maailmasta parempi paikka! 😀
Pahoin pelkään, että tuon viikonlopun olen kiinni kirpun synttäritohinoiden parissa. Täytyy vielä lähempänä ihmetellä josko onnistuiskin päästä vähän tuulettumaan 🙂
– Outi
No mutta katsotaan! 🙂
Googleta erityisherkkyystesti ja käy tekemässä se. Saatat oppia itsestäsi jotain uutta 😀 Itselläni aika monta kohtaa osui ja olo on jotenkin vähemmän outo.
Apua! Mahdanko uskaltaa… 😉
Täällä nousee käsi pystyyn, itkijä ilmoittautuu. Herkkis naamioituneena skorppisasuun. Kirjoittelin blogiini myös näistä vahvuuden ja herkkyyden ristiriidoista.
http://mitasmemarttuset.com/2015/02/06/herkka-ihminen/