Just another basic monday

Joku sielu meni täällä kerran tekemään sellaisen virheen, että kertoi haluavansa joskus lukea sellaisesta meidän ihan perusarkipäivästä. Ja sellaistahan näissä blogeissa vielä muutama vuosi sitten olikin. Niitä arkisia hetkiä, pohjaan palaneita kattiloita ja toisaalta märkiä suukkoja. Nyt, kun ylipäänsä blogeissa on syksyn aikana ollut havaittavissa pientä sisältömyrskyä ja kyseenalaistamista sitä kohtaan, mihin blogiala on menossa (Iinalla hyvä postaus aiheesta), mietin, josko itsekin tekisin pitkästä aikaa sellaisen perinteisen #myday -postauksen.

Valeäiti oli puolestaan eilen julkaissut postauksen omasta arkiviikostaan ja sanoi itse sen olevan hirmuisen tylsä. Ja samaa mä ajattelen tästä omasta arjestani. Että kuka helvetti nyt haluaa lukea siitä, moneltako aloitin työt, lämmitin maksalaatikkoa tai kävin kaupassa.

Mutta arvatkaa mitä? Lukiessani Hannen viikkopostausta, tajusin, että juuri niistä tykkään melkein eniten. Ihmisten arki ja tavallinen elämä ovat mun mielestä tosi kiinnostavaa luettavaa, paljon mielenkiintoisempaa kuin suihkuseurapiirit. On ihana päästä kurkistamaan muiden kotiseinien sisäpuolelle, tapoihin ja tottumuksiin, jotka ovat usein erilaisia kuin omassa arjessa. Ja sama muuten naistenlehdissä. Tykkään eniten niistä “kurkkaa puvustajan työpäivään” tai “viikkoni vegaanina” -tyyppisistä jutuista, joiden kautta pääsen kurkistamaan toisten arkeen ja ehkä samalla kyseenalaistamaan omia tottumuksiani.

Ja siis toisaalta – kyylä, mikä kyylä. Hah!

Mutta niin. Tervetuloa meikäläisen maanantain kyytiin! Nauttikaa erityisesti kännykällä roiskaistuista kuvista (joita muistin siis toki ottaa vasta kohdasta “kirjasto” alkaen).

Klo 05.11

Havahdun kesken unen ja tajuan, että melkein koko alakerrassa palaa valot. Kuumetta sairastava mies on nukahtanut rillit vinossa sohvalle ja käyn vessareissullani sammuttamassa muutaman lampun. Tietenkään en nukahda heti, vaan pyörin aikani ennen kuin saan taas unenpäästä kiinni.

06.45

Herään teinin vauhdikkaiden kanta-askeleiden tömistessä portaita. Levoton yö painaa, eikä aamuksi ole sovittuja aikatauluja, joten päätän siirtää herätystä myöhemmäksi. Tämän tavan olen oppinut viimeisen puolen vuoden aikana. Torkuttamiseen en lähde ikinä, mutta annan itselleni tarvittaessa lisää uniaikaa ihan rutkasti (ja aina on huono omatunto silti). Herätyksen on määrä soida vasta 08.30.

08.15

Kuopus valmistautuu kouluun eteisessä (joka on makuuhuoneemme vieressä) ja havahdun. Vanhemmat muksut ovat jo koulussa. Nousen ylös aamutoimiin, sanon heipat pienimmälle ja annan kuumepotilaan jatkaa uniaan. Kahvit tulille, ruisleivät paahtumaan ja päivän työlistan läpikäyntiä.

8.55

Avaan tietokoneen ja järjestelen Trellossa sijaitsevan työlistani suunnittelemani mukaiseksi. Viimeistelen yhden perjantaina aloittamani lehtijutun, oikoluen ja korjaan. Valitsen ja siirrän jutun kuvat kamerasta. Kone lagaa. Epämääräistä kiroilua.

10.05

Saan vihdoin lähetettyä jutun kuvineen toimitukseen koneen temppuilusta huolimatta. Yritän huoltaa ryvettynyttä naamaani siten, että voin kohta liikahtaa ihmisten ilmoille. Pakkaan mukaan työvälineeni, eli koneen, muistiinpanovihot ja kameran. Kääräisen lauantaina leivotun tacopiirakan viimeisen palan evääksi. Muistan myös ottaa lainakirjat erilliseen kassiin, jospa palauttaisin ne kerrankin ajoissa!

10.45

Saavun “lainatoimistolle”, missä välillä käyn vertaistukitankkauksessa. Suunnittelen ja ajastan kahden asiakkaan some-sisältöjä, ohessa vastailen muutaman muun projektin tiimoilta tulleisiin viesteihin.

12.15

Käyn lämmittämässä eväspiirakkani ja hotkaisen sen töiden lomassa. Hommat jatkuvat some-sisältöjen parissa, lisäksi teen kahden itsenäisyysjuhlan esivalmistelutöitä.

14.50

Hypähdän kahville naapurirakennukseen ja palaan vielä viimeistelemään muutaman duunin ennen kuin kannettavasta loppuu akku.

15.45

Suuntaan kohti kirjastoa. Parinsadan metrin matkalla ehdin puhua pari työpuhelua. Palautan kirjat ja jään haahuilemaan rauhassa kirjaston rauhoittavaan ilmapiiriin. Olen mestarillisesti onnistunut syksyn aikana lukemaan varmaan kymmenen kirjaa… puoliksi. Nyt lainaan vain kaksi, jos ehtisin ja jaksaisin vaikka rauhoittua edes toisen pariin kunnolla.

16.45

Laahustan kotiin. Eka muksu on jo treeneissä, toinen valmistautumassa. Kaikki ovat kuulemma syöneet “jotain”, eli viikonlopun tähteitä. Mies on päivän aikana kääntänyt sohvalla kylkeä.

17.10

Poika palaa treeneistä ja ilmoittaa lähtevänsä kohta uimaan. Kaivan itselleni pussinpohjallisen rakettispagettia ja laitan kiehumaan. Avaan koneen vielä uudestaan ja teen vielä pari pikkuhommaa. Sähköposteihin vastailua ja laskujen kirjoittelua. Nautin työnteon ohessa ravitsevan annoksen pätkäspagettia ja nakkikastiketta. Pastassa on helvetisti liikaa suolaa.

17.45

Kuopus tullaan hakemaan treeneihin. Alan valmistella tämän postauksen kirjoittamista ja teini tulee viereen toiselle koneelle viimeistelemään historiantehtäväänsä. Mies katsoo lempisarjaani Murhasta tuli totta’a ja olen vähän kateellinen.

18.25

Poika lähtee uimaan ja alan itse valmistautua korishöntsyihin. Vaihdan vaatteet ja pakkaan kassin. Teinillä alkaa samaan aikaan omat treenit viereisessä rakennuksessa, joten kävellään yhtä matkaa. Olen vanha ja kömpelö, enkä pysy sen vikkelien kinttujen perässä. Perkele.

19.00

Tunti kikatusta, hikoilua ja korista.

20.15

Saan kyydin kotiin ja jäädään palloilukaverin kanssa hetkeksi jutulle. Myös teini saapuu samaan aikaan ja poika uimasta heti perään. Muksut menevät iltapalalle, minä suihkuun. Kummastelen, miten näin vanhemmiten joka paikkaa kolottaa, vaikkei oikein mitään tee. Vai ehkä just siks…

21.05

Käyn peittelemässä pienemmät lapset nukkumaan ja jatkan vielä postauksen parissa. Mies tekee hetkellisen ylösnousemuksen ja käy näyttämässä ilmeisesti liiallisesta nukkumisesta kehittyneitä silmäpussejaan keittiössä.

21.30

Alan saada postauksen valmiiksi ja totean jälleen kerran, että kyllä ei ihmisellä kovin jännittävä elämä ole. Onnea kuitenkin sinulle, joka päätit tämän tulla lukemaan!

Seuraavaksi ajattelin tehdä potilaalle ja itselleni iltapalaa, ja ehkä katsoa yhden jakson uutta sarjasuosikkiamme How to get away with murderia (tosin liian helpot juonenkäänteet vähän ärsyttää). Suunnittelen lukevani vielä illalla, mutta tiedän, että uni vie voiton. Joskus 23 jälkeen liitelen jo täysillä höyhensaarille.

Ja ei, tänään ei pesty koneellistakaan pyykkejä, eikä edes tiskejä. Kostautuu huomenna.

Hyvää yötä!

-Päivi

*muokkaus klo 22.07: mieheni nousi haudasta ja oli sittenkin laittanut tiskit koneeseen! BOOM!

 

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

9 Replies to “Just another basic monday”

  1. Mä tykkään näistä postauksista ? Näistä saa jonkun sortin vertaistukea.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      No siis mä kyllä myös! Täytyy varmaan ottaa useammin tavaksi tehdä tällainen, ihan hauskasti jotenkin näkee omankin päivänsä eri tavalla, kun rustaa välillä ylös, mitä on tullut puuhattua. 😀

  2. Miekin olen semmonen kyylä että kyllä nää “minun päiväni”-postaukset on melko nannaa luettavaa. ? Varsinkin kun itsellä ei ole melkein ollenkaan elämää, pääsee edes myötäeläen käymään siellä kirjastossa. Ja höntsyilemässä koriksessa. Tässähän meinaa tulla jo hiki! ?

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Mä tykkään kyllä kanssa! Miksi sitä aina välillä unohtaakin tällaiset ihan perusjutut ja yrittää jotain ihan liian hienoa ja ihmeellistä?! Ja hei, vertaishiki! Parasta! <3

  3. oot ihan paras 😀 ei muuta ku mukavaa loppuviikkoa sulle!!!

  4. Aa että, oon niin utelias sielu (fiinistely versio kyylälle), et näistä mä tykkään! Mikä siinä onkin, et sitä jaksaa innostua toisten päivistä, mut tällaset on joka blogin mielekkäintä sisältöä ? T. Ei ikinä kommentoiva mut aina lukeva kyylääjä Keski-Suomesta ?

  5. Satuelämää says: Vastaa

    Olen sitä mieltä, että nämä ns. tavisjutut ovat sitä kaikkein parasta. On mielenkiintoista lukea toisen elämästä ja edesottamuksista… se on vähän kuin lukisi toisen päiväkirjaa (ilman salaisuuksia) luvan kanssa. Valikoin myös itselleni sopivat blogit ja esim. en juurikaan seuraa ruoka-, leivonta- enkä ns. hyvinvointiblogeja, sillä niistä minulle tulee aina “paha mieli”…jostain syystä…you know…?!

  6. Päkkänä says: Vastaa

    Ihanaa kiitos! Toiveeni on kuultu ?Tätä arkipostausta luki yöllä klo 4.33 yksi joka heräsi ajatukseen että voi p**ka miten paljon mulla on töitä. Tähän yölliseen heräilyyn on mukava lukea nakkiarki postausta joka kummallisesti rauhoittaa pingpongia käyvää mieltäni.

  7. Juuri näiden takia oon aikoinaan alkanu lukea tätä blogia. Ihan parasta! <3 vielä sellainen, missä olisi ehkä jotain lausahduksia päivältä, keskustelua lapsen tai miehen kanssa? 🙂

Vastaa