Kesän viemää

Mä olen jotenkin herännyt tähän kesän ihanaan lämpöön ja raukeuteen vasta ihan viime viikkoina perheen lomaillessa ja helteiden hiostaessa. Nyt en kestä ajatusta siitä, että kohta ollaan elokuussa arjen kynnyksellä, pitää rientää reppuostoksille ja saada vekaroiden kesärytmi taas kääntymään muistuttamaan normaalia.

kesa-16

Tällä viikolla tajusin iltojen hämärtyneen. Vaikka kuinka pehmeät elokuun illat ovat ihania ja kynttilöistä tulee tunnelmaa, haluaisin vielä hypätä kuukauden taaksepäin, imeä itseeni alkukesän valoa ja vaaleaa vihreyttä. Valvoa sen valoisan kesäyön ja hömpöttää. Toisaalta, kun nyt luen kesälle tekemääni bucket listiä, yllättävän moneen kohtaan voi vetää rastin. Vahinkohumaltuminenkin sattui ihan perustiistaina, tosin ilman macarenoja…

Me ollaan viimeisen viikon aikana vietetty aikaa uimarannalla enemmän, kuin ehkä viimeiseen viiteen vuoteen yhteensä. Ja muutenkin oltu paljon yhdessä. Lapset ristivät tämän kesän jo paljon paremmaksi kuin edellisen ja samaa mieltä on pakko olla itsekin. Tämä yhteinen aika on ollut myös taas hyvä muistutus siitä, mikä on elämässä tärkeintä ja mistä kaikki se voima ja vahvuus väsyneinä arki-iltoina kumpuaa. Perheestä, tästä mun porukasta.

kesa-161

kesa-162

Olen myös nauttinut suunnattomasti uudenlaisesta yhteydestä vanhimmaisen kanssa. Mimmistä on tullut aika huikea nuori ihminen, jolla on omia mielipiteitä ja raikkaita ajatuksia. Välillä ahdistaa, kuinka iso siitä on jo tullut ja kuinka lähellä napanuora alkaa olla katkeamistaan. Mutta samaan aikaan se on ehkä maailman siisteintä. Omista lapsistaan on ylpeä ihan eri tavoin, kuin mistään omasta tekemisestään. Tiättekö, että kun mää niinku tein ton. Ja nyt siitä on tullut omilla aivoillaan ajatteleva yksilö. Aika mieletöntä.

Tää viikko on mullekin vähän kuin lomaa, kun kaikki pakolliset hommat on jo tehtynä. Loppuviikko menee blogijuttuja kuvaillessa ja ihan parhaalla joka kesäisellä reissulla Tampereelle.

Täällä siis ollaan, mutta kesässä lillutaan. Aika hyvä olo just nyt.

-Päivi

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

4 Replies to “Kesän viemää”

  1. Voih, kuulostaa kiin kivalta ja el..kesänmakuiselta. ? Valitettavasti en voi yhtyä tunnelmaan. Olo on kuin jyrän alle jäänellä ja leposyke 110. Mut näillä mennään nyt.

    Muutens, säikähdätkö pahasti jos tuun morottaa mikäli törmätään Tree:lla? Sanotaan ihan vaikka vaan moro. ?

    Sylvia

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Mä en kyl kans oo mikään hellefani normaalisti, mutta nyt on ollu jotenkin leppoisaa. Tiä sit mikä ohimenevä hömpötys tässä on menossa.

      Torellakin tuut morottaan Tampereella, jos vaan tiet risteää! Me hengataan varmaan aika paljon Kissanmaan koululla (sitä Delfin-basketia, nääs), mutta ainakin lauantaina oon vähän menojalallakin. 😀

  2. No kats sielhä määki. ? Jos silmäpussit ei ulotu varpaisiin, nii mää tulen ja sanon sen. Moron nääs. Menojalan joutuu jättämään kotiin hoitajien kanssa olevien lasten luo. ?

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Oli IHANA nähdä! 🙂 Ja onnea ansaitusta kullasta! Me otettiin pronssipelissä ihan huolella turpaan, pojat tärisi ku haavanlehdet, kun yksi tärkeä pelaaja oli poissa. Mutta ihan oikein meni mitalit kyllä.

Vastaa