Kun korttitalo luhistuu…

… muista hymyillä, käyttää ysäriltä kalskahtavia reippaustermejä kuten moicca ja mainita, että kyllä tämä tästä ja huomenna on uusi päivä. Älä myönnä olevasi närkästynyt, väsynyt, vihainen tai uupunut, koska tehtäväsi on pärjätä.

Niin, että moicculit vaan kaikille.

Joku sanoo, että kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku. Mutta mä en nyt jaksais, koska tein juuri sunnuntaina hilloa (jumalauta, kyllä!) ja kuukauden marttapisteeni ovat tapissa, joten tuon lintujen viserrystä, iloa, valoa ja hattaraa julkaisemalla muutaman mihinkään liittymättömän kuvan tästä meidän huushollista, joka oli lauantaina hetken siisti. Enää se ei sitä ole.

syksy-koti1

syksy-koti3

syksy-koti4

syksy-koti2

Ja vältän mainitsemasta, että kaikki on just nyt päin persettä ja vituttaa.

Eiku. Oho.

-Päivi

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

7 Replies to “Kun korttitalo luhistuu…”

  1. Niin muakin. Tartten tuhat drinkkiä ja pitkät aamu-unet.

  2. Juu ihan oikeasti… Tänäään ei oo lottopäivä…. Argh
    Taisin minäkin siivota lauantaina. Ja palkita itseni pullollisella sen jälkeen. Molemmat on enää kauniita muistoja

  3. Nyt vähän mietintään toi otsikointi… meillä ollut ihan kaaosta tämä syksy, niin jotenkin oon ehkä hieman herkällä tuulella. Kun näin ton otsikon, niin sydän hyppäs kurkkuun ja melkein rupesin itkemään, kun luulin että tää on joku eroilmoitus. Niin, ja oikeesti en edes tunne teitä. Sori, aivot jumissa jo näin illalla.. piti edelliseenkin postaukseen kommentoida jotain viksua, mut ei koskaan se viksu ajatus tullut päähän. :/ Voimia, oli sit mitä ikinä. <3

  4. Jätin sen lauantai siivouksen väliin, kun ei sitä enää kuitenkaan huomais. Muutoin tuo olotilasi löytyy täältäkin. Kaikki työt tehtävä uudestaan joka viikko tai vähintään joka vuosi. Turhaa tää on 🙂 Mutta mukavaa viikkoa sinulle :)! Moicculi!

  5. Tsemppiä ja kaikkee sitä. Mun voimalause itselle noina päivinä on, että onneks se harvoin tuntuu yhtä p*skalle montaa päivää peräkkäin. Ehkä siis jo sunnuntaina helpottaa?

  6. No joo. Tänään ei vörki. Makaan peiton alla, jotenkin lamaantuneena. Mitään ei oo käynyt tms. mut ahistaa, haluaisin vaan nukkua. En kestä tätä ettei ole mitään kivaa odotettavissa, vaan arki näkyy pitkänä harmaana tunnelina, jonka päästä ei todellakaan valo kajasta. Mä vittu näivetyn tähän romantiikan puutteeseen. Tässä vielä hetki ennenkuin koululainen tulee ja pikkupeto herää uniltaan. Sit on taas pakko jaksaa, jaksaa, jaksaa.

    Tsemppiä toveri, oli mitä oli.

  7. Lämpimät ajatukseni kanssasi!
    Ja menishän se pannari sen hillon kanssa…

Vastaa