Toivottavasti ei ainakaan yrjö…
Tää bloggaaminen on jännää. Sillaikin, että vaikka sitä tajuaa ihmisten näitä mun juttujani lukevan, tulee se joka kerta jonkinlaisena yllätyksenä, kun joku liveihminen kiittää blogista tai kertoo lukevansa joka päivä. Meen aina ihan dorkaksi, punastun ja änkyttelen. Et ku se nyt on vaan sellasta hölynpölyä… Oikeesti on ihan mahtavaa, kun tuutte juttelemaan ja kerrotte lukevanne! Älkää antako mun varsinais-suomalaisen käytökseni siis häiritä, saa ja pitää tulla nykimään hihasta! (myös baarissa, terkut vaan Hennille, muistan kyllä… 😉 )
Mutta koska mä latelen täällä omia totuuksiani ja kerron itsestäni lähes kaiken, melkein jokaista nenänkaivuuta ja iltapierua myöten, olis kiva, kun tietäisin jotain myös teistä! Ja kyllä mulla jossain tuolla syövereissä kuplii edelleen myös ajatus lukijatapaamisesta (spurgulenkki!) ja enhän mää ny tuntemattomien kanssa!
Joten kerro: kuka sää oot, mitä sää teet ja miten noin muuten menee!
Mä voin sit taas joskus arpoo jotain kivaa. En kylläkään nyt, ku ei oo mitään. Paitsi ton ykätaudin jämät saa ihan kuka haluaa.
Mulla on muuten snadisti ikävä tota kuvassa näkyvää takkutukkaa. Ministerinsalkku on taidettu luovuttaa seuraavalle…
-Päivi-
Hehee, 18-vuotias lukiolainen ukista ilmottautuu! Vaikka aiheet(osa ainakaan) ei nyt varsinaisesti oo mulle ihan ajankohtaisia, niin silti niitä on pirun mielenkiintosta lukea ja nauraa. Oot tosi hyvä kirjoittaja ja innolla aina ootan, että onko tullu päivityksiä 🙂
Eikä!? Ehkä mahtavinta ikinä! En oo ajatellut, että kauheesti iskis nää mun jutut nuorempiin, mutta huippua kuulla, että säkin luet! Terkkui! 😀
No mää olen Pia ja ollaan tavattukin pari kertaa sun herkkupuodissa kun käytiin Teijan kanssa 🙂 Noin muuten elämä rullaa radallaan, ainokainen tulee huomenna täysi-ikäiseksi ja mulla on siitä pienimuotoinen kriisi päällänsä. Että vanhahan tässä alkaa olla ku mikäkin 🙂 Vähän mä olen koukussa tähän sun blogiin, että kiva kun kirjottelet! Hauskaa viikonloppua 🙂
Mä muistan sut! Ja teillähän on Suomen kaunein mökkikin, eikös ole!? 😀 Mahtavaa, että oot jaksanu seurailla. Ja tsemppiä hei tohon täysi-ikäistymiskriisiin! Voin vaan kuvitella, mitä se sit on, ku oon ihan kriisissä kun esikoinen täyttää 12. 😀
Oon kahden pienen pojan (1 ja 4v.) äiti Varsinais-Suomesta. Kirjoitat tosi hyvin ja aiheet on lähellä omaa arkitaaperrusta. Seuraan blogia facebookin kautta ja sinne yleensä kommentoinkin tai ainakin peukutan 🙂 Jatka samaan malliin.
Arkitaaperrus on kyllä hyvä termi tähän! Kivaa että oot messissä! 😀
2-vuotiaiden uhmaikäisten kaksosten äitinä oma arki tuntuu välillä suht. kaoottiselta,kun siihen vielä yhdistyy juuri pari kuukautta sitten tapahtunut töihinpaluu ja lapsosten päivähoidon aloitus.. Mutta on se hienoo huomata,että muitakin välillä ahistaa..
Mun hymiöt katosi johonki hittolainen..
Oi saakeli, tuplauhma! Ja tuplakaikki! Nostan hattua, tsemppii! 🙂
Mie olen Minna. Alkujaan Rovaniemeltä, mutta pakon edessä muuttanut Varsinais-Suomeen. ( josta olen oppinut tykkäämään hullun lailla) Uusperheen arkea elelen jo seitsemättä vuotta. Arki on pikkuhiljaa rutinoitunut, ja nautin perheestäni. Blogeja en lue. Paitsi sun ja mamman :):)
Kaikkea ihanaa sinulle.
Minna
Mut mussa ja mammassa onkin aikamoinen pläjäys luettavaa! 😀 Kivaa, että ot kotiutunu tänne jäyhälään! Ja mahtista, että lueskelet! 🙂
29-vuotias vuoden ikäisen pojan äiti täällä 🙂 olen lukenut pitkään. Rakastan arkirealismiasi! 🙂
Mooooi! Kiva ku oot täällä! Arki on kyllä hanurista, mutta saahan siitä toisinaan irti aikamoista huumoria! 😀
Minä olen ruuhkavuodet jo ylittänyt 40+ , tekstisi uppoaa minuunkin. Aito hienostelematon, humorilla ja itserironialla maustettu tapa kuvailla arkeasi on aivan huippua!Luen blogiasi pieni hymy huulilla, muistellen menneitä aikoja.
Hienoa, ihanaa että teksti uppoaa monen ikäisiin! Mäkin toivon kymmenen vuoden päästä naureskelevani näille jutuille, silleen hyvällä. 😀
Täällä 5 ja pian 1 vuotiaan pojan äiti. Ikää 37v ja työelämään pitäisi palata viimeistään elokuussa. Mäkään en oo blogien seurannassa aktiivinen (hädin tuskin fb:a ehtii selata päivisin) mutta sun juttuja on mukava lukea. Ne ovat sopivan pituisia, ne ovat aitoja ja niissä on sopivassa suhteessa elämän opetuksia ja huumoria. Keep on going!
Hienoa kuulla! Kiva jos pysyttelet messissä, vaikka arki kyllä imee mehut, I know! Tää on mulle henkireikä, toivottavasti teille lukijoillekin. 🙂
Ikää muutama vuos alle kolmekymmentä, Pohjois-Savosta, alle kolmevee pojan äiti. Pojan kanssa kotosalla, sillointällöin harvakseltaan käyn töissä muistia virkistämässä. Vähitellenhän se olisi etsittävä töitä ja kokonaan siirryttävä tienaamaan..
Pitkään blogiasi seuraillut, ihana oot! 🙂
Sä oot ihana, mun vakkarikommentoija! Tollaset muistinvirkistyshommat on just hyviä, sopivassa suhteessa töitä ja kotona oloa, silleen jaksaakin parhaiten.
Hengailethan mukana jatkossakin? 🙂
En kuule lähe kulumallakaan, vaikka välillä hilijasempia kausiakin on! 🙂 P.s. tuo lenkki kuulostas hirmu hyvältä, mutta välimatka taitaa olla vaan vähän turhan pitkä.. virtuaalikippis.
Juu, kyllä sit vedetään sellaset virtuaaliset hölkynkölkyt ettei paremmasta väliä! 😀
Iso peukku tähän. 😀
Noniin, eka kommentti tänne vaikka siellä “iraabissa” kyllä oli pokkaa avata suu. Huom. nimimerkki ja äskeinen paikannimi kirjoitettu nurinperin jottei mua vaan tunnisteta.
Edelleen siis mukana lukemassa ja selvinpäin myös samaa mieltä että huippu blogi! Ja oon melkein jo selvinnyt seuraavan päivän dagen efter-häpeästäni! 😀 Kunnes tämä postaus… No ei kai 🙂
Enpä nauranu vittu ääneen tota sun salakieltä! Buhahaha! 😀 Ja hus pois tollaset häpeät, ei kuulu bravuureihin lainkaan! Vaikka just ton kyseisen illan jälkeen olis kyllä pitäny… 😉
mää oon sun kaimas eräästä kauneudenhoito-oppilaitoksesta 😉
MARTIKAINE! 😀 Moro!
Jou!
Täsäommaija ^_^
36- vuotias IT nörtti. Lapseton olen omasta tahdostani, vaikka sitä kovasti aina kummastellaan reilun 7 vuoden avioliiton jälkeen. Miehen kanssa päätettiin aikanaan, että ei … ennemmin koiria ja niitä sit on kaksi skotlannin terriiniä, Ernesti ja Nestori.
Onneksi tämä ei ole este sun jutustelujen lukemiselle. Ne on kovin realistisella tavalla viihdyttäviä, katkaisevat mukavasti toimistopäivän ja no… Onhan ne jutut välillä semmosei et tippa linssissä nauran ja virnin ko ei oo itellä jälkikasvua ^_~
Jottei mee ihan kehumiseks, ni mää teen käsitöitä ja askartelen ja tykkään näteistä ( ja kalliista ainaki miehen mielestä) tavaroista, laihutin 1,5vuodes 57kiloo ja rytkin salilla akdiivisesti, nautin hyvästä ruuasta ja shampanjasta ja tykkään kovasti ihmisistä, kunhan ne ei oo tyhmiä ⌒.⌒
No, ny täst sit tuli jo melkee senssipalstan “kuva ois kiva” ^_^
Jatkathan kirjoittamista ja jos mahollista ni “skumppalenkki” sen spurgulenkin tilalle ^_~
Kuvan lähettäneille varma vastaus! 😀 Tää oli loistava! Ja ihan huikeeta, että mulla on niin paljon myös lapsettomia lukijoita. Huippua, että juttuja jaksetaan lukea, vaikka elämäntilanne olis eri.
Ja hei, spurgulenkki on sillai hienostuneesti spurgu. Niinku skumpalla. 😀
Täällä kolmen lapsen arkea pyörittävä äiti. Lapset jo aika hyvällä tolalla 13v. Ja 2x lähes 18v. Olin aivan haltioissani, luettuani ensimmäisen kerran blogiasi. Olen aina tykännyt, kun asioista puhutaan niin oikeilla nimillä. Pieru on pieru eikä mikään ilmavaiva. Lasten kanssa arki ei todellakaan ole aina ruusuista, joka muuta väittää, valehtelee. Siksi on kiva lukea et jollain muullakin menee hermo, eikä se vähennä rakkautta lapsiin. Odotan aina uusia kirjotuksia, päivä tulee aina astetta paremmaksi luettuani niitä. Kiitos näistä.
No näinhän se on muuten just! Ei ole sateenkaaria ja hattaraa, enemmänkin sellasia harvinaisia ohikiitäviä hetkiä, jolloin tajuaa, että mehän pärjätään ihan hyvin ja näistä lapsistahan saattaa tulla vielä ihmisiä. Kunnes joku tekee jotain vammasta ja menee hermot. 😀
Mut just siks mä kirjotan. Antaakseni ja saadakseni vertaistukea. Ihanaa, jos oon onnistunu. 🙂
Mä olen se, joka on menossa treffeille puolisonsa kanssa edellisen postauksen kommentissa: 29-vuotias järjestössä työskentelevä 1,5- ja 4-vuotiaiden lasten äiti. Oon Varsinais-Suomest kotosin, nyt asun Pirkanmaalla. Ja kuten sanottua, täähän ON ihan kreisii elämää, tuttuni sanoin: päiväkodin, työpaikan ja kodin välinen kolmiyhteys pääosassa.
Mä peukutan ihan täysii noita teiän treffei! Ja oon ehkä vähän kade. Ku ei mun mies tajunnu tätä vihjausta kyllä yhtään. Ylläri. 😀
Koitetaan kestää tää kreiseily yhdessä, on helpompaa ku nauretaan just sillon, ku vituttaa eniten! 😀
Kaisa tässä heippa! Oon samanikäi ku sä ja esiteini-ikänen tyttö ja pienempi poika mulla. Monesti niin tutun kuulosta tekstiä kotijutuista ja teinarista kirjotat ja raksutan sun huumoria!!
Oot rohkee ja parhaiten mieleen on jääneet eropohdintas ja aivan ihana videopläjäys siitä kun esittelit kotias suoraan töistä tullessas,arkisessa kuosissaan ja kaunistelematta.
Oot pop!
Oooooi! Mä otan osaa tosta esiteini-ikäsestä tytöstä! Ja samaistun tietty. Ne osaa olla aika jäätäviä… hohhoijaa. Mut siks täällä ollaan. Kestellään porukalla!
Ja kiitsa, vois koittaa pätkäyttää uudenkin videon joskus! 😀
Jemma 33vee “lähi-idästä”. (Oletan, et Ukilainen tiätää mistä…
Perkele. Hävisi melkeen koko teksti. Nyt meni fiilis.
Voi vittu! Mihin se ny meni?! Ettei se vaan oo se Laitila, joka sen söi…? 😉
Mikä Laitila? O.o Emmää ehkä kumminkan jaks uusiks. Mut juu, alkoholisuklaata rakastava, Hilmassa aikoinaan lusmuillut (ja hihitellyt ja pehmeitä höpissyt), neuroottinen, 33vee tarhantäti. Kotona elämäntoveri ja varsin omalaatuinen kissaeläin. Ja toki tykkäään. Kauhiasti! Blogista ja facepäivityksistä.
35vee 3 lapsen (5,9,10) äiti ja yrittäjämiehen vaimo, joka aloittanut elämäntapa remontin kaks vuotta sitten. Nyt kunnon loppu spurtti sillä saralla menossa
Hurjasti tsemppiä remonttiin! 🙂
mun tekstistä jäänyt myös yli puolet jonnekin!?
Olen nauttinut suunnattomasti sun realistisesta ja avoimesta tavasta kirjoittaa, kiitos siitä! Ollaan tavattu mennen tullen kaupunkimme kaduilla ja moikat heitetty
No voi helkkari, mitäköhän tää nyt säätää?! Täytyy vähän kattoo, josko jossain on häikkää… Sori! 🙁
Hienoo, että seurailet! Moikkaillaan jatkossakin! 😀
Toiselta puolelta Suomea Pohjois-Karjalasta 36-vuotias, 2 lapsen äiti ja yhden miehen vaimo. Kohta 20 vuotta parisuhdetta takana ja ihan tätä tavallista perusarkea. Kyllä sinä tiedät ;D Hyvinkin samanlaiset ajatusmaailmat meillä ja tykkään tosi paljon tyylistäsi kirjoittaa, jatka samaan malliin!
Jep, kyl mää vaan tiedän! Hienoa, että oot messissä! Tää arki taitaa kyllä olla samanlaista, maakuntarajoista riippumatta. 😀
Lähes samaa vuosikertaa ja saman kotikaupungin kasvatteja ollaan. Mä seurailen sun blogia ulkomailta. On mielenkiintoista seurata rakasta kotikaupunkia ihan eri vinkkelistä ja elämäntilanteesta, kuin josta sieltä on aikoinaan lähtenyt. Kiva kun kirjoittelet fiiliksiäsi tänne ja on tosi huippua, että Uki ei ala ihan eläköitymään ja siellä viihtyy nuoret lapsiperheetkin. Ainakin toisinaan
Heeeei, hauskaa että seurailet sieltä rajan takaa! Me kyllä viihdytään mainiosti ja koko ajan tehdään myös monella tavalla töitä sen eteen, että tästä ei tule pelkkä eläkeläisparatiisi. 🙂
40+ eli tukevasti (kirjaimellisesti) keski-ikäinen. 2 kpl poikalapsia, jotka on perineet molempien vanhempien ne piirteet, jotka ärsyttää/ihastuttaa eniten. Toinen lähestyy esimul…rkkuikää, toinen ei tiedä olisko iso vai pieni, joten soittaa suutaan varmuuden vuoksi. Rumba on liian kaunis tanssi kuvatakseen arkea, kyllä tää enemmän Säkkijärven polkan tahtiin sätkimistä muistuttaa. Sinulla on kaunistelematon tyyli kirjoittaa, osuu ja uppoaa. Kiitos siitä.
Buhahahaha! Esimulkkuikä! Otan käyttöön! 😀 Kiitos piristävästä kommentista!
Moi. Mä oon…odotas.. jos mä olen syntyny -81 ja nyt on -15 niin olenko mä kohta 34. Herranen aika.. Asiaan. Olen siis äiti, lapsia on kolme. Kohta 8 vuotias, kohta 2 vuotias ja tää seuraava (viimenen?) syntyy huhtikuus. Asun mettäs, lämmitän pirttiä puilla, kerään eläintarhaa ympärilleni ja ukko tekee tiliä urakalla kaukana meistä. Käy se kotona pyykit pesemäs. Omansa siis.
Tykkään sun tavasta kirjottaa. Rehellisesti. Niinku asiat on. Arvostan. Harva sen osaa. 🙂
Nostan hattua, musta ei olis lainkaan tollaseks mettäeläjäks! Johtuen siis siitä, että oon niin helkkarin uusavuton… Ja että äijäkin luuhailee muualla. Huh. Sä rokkaat! 🙂
Kahden pojan kolmekymppinen äiti, jolla elämä on hyvin erilaista kuin sulla, mutta ilot, ärsytykset ja havainnot yllättävän samanlaisia. Kirjoitat mukavasti ja mä rakastan nakkeja 😀
Nakit on hyviä! Erityisesti sellaset naksuvat, kunnon nakit. 😀
Kiva ku hengaat mukana!
17-vuotias töissäkäyvä opiskelija täält suurinpiirtei 60 kilometrin päästä. Ihan huippuhyvä ja hauska tää sun blogis! Ainut mitä olen ikän seurannu vaikka ei uskois et tämmöset aiheet vois kauhiast kiinnostaa 😀 Jatka samaan malliin, olet ihana!
Voi iiiik, oon ehkä kaikkein liikuttunein siitä, että te nuoretkin jaksatte käydä lukemassa mun älyttömiä juttujani! Huikeeta! 🙂
Laajemman esittelyn löysitkin varmaan sieltä rinkijengistä, mutta pakko tulla kertomaan ihan erikseen, että löysin sun blogin vähän ennen kun tätä rinkimeininkiä oli edes tiedossa. Jäin vaan kerrasta koukkuun! Varmaan se varsinaissuomalainen huumori yhdistää. Ol niinku ols kottis tullu!
No kyl ain! Täällä taitaa olla hiukan sellasta lakoniseen huumoriin taipuvaista porukkaa ja siitä mä diggailen! Kiva ku oot messissä! 🙂
Heips. Olen 32-vuotias kahden tytön äiti. En ole bloginlukija tyyppiä… ystäväni usutin kuitenkin bloggaamaan ja luen hänen kirjoituksensa. Kaipasin lisää, koska hän ei kirjoita päivittäin. Pyysin fb:ssä ystäviltäni vinkkiä blogista joka olisi elämänmakuista luettavaa päivän päätteeksi ennen nukahtamista. Ja sua ehdotettiin. Sun teksti on just niin elämänmakuista et sun ajatuksin siivin on hyvä nukahtaa. Kiitos hurmaavasta kirjoitustyylistä ja siitä elämän mausta (miau) 🙂
Tänäänkin on hyvä nukahtaa. Öitä.
Mauuuuu! Ihanaa, että tätä nakkimutsilan arjen ilosanomaan jaetaan eteenpäin! Ja tosi kiva, että oot löytäny mukaan! 🙂
Täällä kirjoittelee Pohjois-Satakunnasta 37v kolmen lapsen äiti.. Lapset on iältään 13,12 ja 1,7v.. Juu u vois sanoo myös täälä että tuntuu että kun esimurrosiästä selvittiin tuli toinen esimurrosikä ja nyt kun siitä ehkä selvitään niin tulee 2v uhma.. Eli yhtä uhmaa
Oi tätä elämää, se todellakin on yhtä uhmaa! Jos lapset ei uhmaile, niin varmasti ainakin toisella aikuisella on joku kriisi. 😉 Koitetaan kestää!
40-vee kolmen lapsen työssä käyvä äiti, joka vielä opiskelee. Ruuhkavuosia tarpoessa vertaistukesi blogin kautta helpottaa ja saa nauramaan. Kiitos siis!
Aika lailla sama elämäntilanne, siis! Vertaistuki on aivan korvaamatonta tässä kohtaa. <3
27v kolmen lapsen äiti, tästä melkeen Uskolan naapurista (toiselta syrjältä puutaloaluetta). Seuraan sun blogia ja samaistun monessa kohtaa sun ajatusmaailmaan ja juttuihin. Ihailen sun kykyä ja rohkeutta laittaa asiat, tilanteet ja tunteet sanoiksi ja tekstiksi ja vielä näin julkisesti.
Toivottavasti kirjoitat vielä pitkään, mä ainakin seuraan 🙂
Tervehdys sinne alueen toiseen laitaan! 🙂 Kiva kun seuraat ja tule toki juttelemaan, jos joskus samaan paikkaan osutaan. 🙂
Täällä lukee 34 vuotias esiteinin ja taaperon kotiäiti. Käsittelet tuttuja aiheita, mutta meidän uhmissa ja kasvukivuissa ja yrjöissä ja jenkkakahvoissa jajaja ei ole mitään nauramista. Mälsää. Pitää hakea se huumori mukaan sun blogista 😉
Hahaha, hyvä että naurattaa! On ihana tuottaa lukijoille iloa. 🙂 Kaipa tää kammottava elämänvaihekin joskus loppuu… 😉
Joskus aiemminkin sulle kommentoinut, mutta 18-vuotta ja risat mittarissa ja kolmisen vuotta eloa paremman puoliskon ja kissan kanssa takanapäin. :)vaikutan täällä pohjanmaan perukoilla. Vaikkei lapset ole mullekkaan vielä ajankohtainen juttu niin oon lukenut sun blogias uskolasta lähtien, sun tapa kirjoittaa on tosi hyvä ja mukaansa tempaava. 🙂
Voi että miten siistiä, että sä oot edelleen mukana! Ja kiva kun jaksat jättää välillä vähän terkkujakin! 🙂
Heei, olen parikymppinen ukilainen, tai raumalainen, mutta puolet viikosta ja kaikki lomat asun poikaystäväni luona ukissa. Toista vuotta raumalla tosiaan ammattikorkeessa koitan hammasta purren opiskella ja toivon mukaan keväällä asiat muuttuu ja pääsen opiskelemaan täysin toista alaa. Puutarhapuoli kiinnostaa kovasti ja näen itseni paremmin kukkakaupassa huitelemassa kuin alalla jota nyt opiskelen. Siihen asti yritän pitää positiivisuuteni ja tavoitella unelmiani. 🙂
Pidän muuten tosi paljon blogisi hienoista kuvista ja ronskista kirjoitustyylistä! ;D
Moro Siiri! 🙂 Kiva kun kirjottelit! Ja hei, suosittelen lämpimästi oppisopimusta, jos näyttää että nykyinen ala ei nappaa. 😉 Siinä oppii hyvin työtä tehdessä ja on työnantajallekin edullinen juttu. Vinkvink. 😉
Juu sitäkin vaihtoehtoa on tullu pyöriteltyä, kiitos vinkistä. 🙂
Täällä aika uusi lukija, housewife/wannabe-kirjailija Uusimaalta. Luen blogiasi, koska tekstisi piristävät arkeani joka kerta – vaikka sulla/teillä ois huonokin päivä! Kiitos paljon ja tsemppiä ihan kaikkeen 🙂
Määki oon tollanen wannabe! Mut ehkä kirjoittaja, en niinkään kirjailija. Emmä sellasta varmaan osais kirjottaa. Ootko julkassu jotain? Vinkkaa, lukisin mielelläni! 🙂
En ole julkaissut (vielä) mitään, mutta toimittajana ja viestintäalan ammattilaisena olen kirjoittanut ihan mahdottoman paljon kaikkea muuta. Nyt tekeillä mulla on siis ihan kaunokirjallinen teos, tarkemmin kauhuthrilleri. Ihan puhdasta viihdelukemista cliffhangerista cliffhangeriin. Kerron, kun saan valmiiksi 🙂
Kui siistii! Ilmotat heti sitten! 😀
Täällä melkein nelikympppinen ruuhkavuosia elävä uraäiti käy laittamassa aivot narikkaan sun blogissa säännöllisesti. Kotona ei-enää-pikkulapset, mutta haasteita piisaa, niin huushollissa kuin pään sisälläkin. Siksi on äärimmäisen terapeuttista käydä hihittelemässä täällä sun jutuille! =)
Hahaha, ihan parasta, kun niin moni sanoo käyvänsä täällä “nauruterapiassa”. Mulle tulee niin hitsin hyvä mieli! 🙂
Reipas kolmekymppinen kahden lapsen äiti. Joka kerta lukiessa blogia nauran täyteen ääneen tai ainakin hymyilen, leveästi! Arkirealismia kaikessa kauneudessaan/kauheudessaan ei voita mikään. Jatka samaan malliin! 🙂
Kiitos! Ja oot oikeessa, arjesta ne parhaat kiksit saa. Ja siis huumorit. 😀
Heippa! Mää ole 22 kesäne ukin flik (entisiä renskalaisia minäkin), lukenu sun blogias uskolasta asti, ja pahaste koukus! 🙂 on niin piristävää lukea sun ihanan rehellisiä juttuja, kun kaikki muu on täynnä siloteltua ja kiillotettua sontaa. Mukana roikutaan, myös siellä lenkillä!
Moromoro! Täällä ei sitä kiilloteltua kyllä ole luvassa, sen voin vannoa. 😀 Sanotaan asiat ihan niinku ne on, ni on helpompaa. Ja hauskempaa 😀
Täällä yks just 19 vee täyttävä nuori nainen (?)! Sun jutut uppoaa siis tähänki ikäluokkaan iha mainiosti, voi vaan kauhulla ootella omia ruuhkavuosia ja kolmenkympin kriisiä 😀 vaikka oon kyllä sitä mieltä että lukio+hullusti kavereita+harrastukset+seurustelu=yhenlaiset ruuhkavuodet kans.
Mut hei, piä lippu korkeella, oot iha huikee! 🙂 🙂
Ps.oispa munki mutsi tollanen ku sää! (haha, nyt kuulostan iha 15kesäseltä.)
Joo, toi sun ikä on sellasta hyvällä tavalla ruuhkaista. Ku kuitenkin saa vielä pitää huolen vaan itestään, eikä tartte raahailla muksuja ympäriinsä. 😀
Ja voihan se olla, että ku mä kriiseilen kaikkien puolesta, ni kolmenkympin kriisit katoaa pikkuhiljaa. 😀
Täällä 38vuatias kolmen pojan äiree. Pojat 7,11ja15. Työ vie aika siivun päivästä ja loppuaika sit parhaan mukaan jaettuna kodille, pojille ja itelle. Jokaiselle jotakin
Tutulta kuulostaa! Kiva ku oot mukana! 🙂
Hellouu,täällä tämmönen Uskolan vakkari seuraaja joka siirtyny nakkimutsiin 😉 33v oululainen yhtä “täydellinen” kahen muksun mamma (poika-2004 & tyttö-2010). Arkea kuuluu ja sen kanssa välillä liikaaki tuskastelua ku noi muut ei tee kaikkea perheessä niinku mun mielestä olis aina kätevintä 😉 Itelläki pitkä parisuhe tuon mussukan kanssa from 1998! <3
Sulla on nykyään kiva omanlaises tyyli blogissa!! Tykkäsin kyllä sisustelujutuistakin tosissani,mutta muistan kuinka ekan kerran vilautit naaman puolikasta veskin peilistä. Kiva nähä miten nyt näkkee koko naisen ja tuntuu että viihyt itekki vissiin ko oot oma rehellinen ittes iliman ainaisia sisustusblogien tävellisiä kuvia?
Kiitos kaunis ja jatkahan sammaan malliin!
ps.en tarttis ykää…järetön flunssa jo tääl :/
*täyVELLisiä piti sanomani 😛
Kyllä tää tosiaan on se mun juttu. Mä oon vielä niin patalaiskakin, etten jaksa niitä täydellisiä sisusteluja jaksa laitella. Paitsi joskus tosi harvoin. Mutta tulis tosi harvoin päivitettävä blogi, jos niillä mentäis. 😀
Kiva ku oot jaksanu seurata!
Heips! Kyl määki tääl käyn tätä lukemas, ja kyl naura saa. Ite en pysty tohon ruuhkavuoteen hirveesti samaistuu, mut voin mä tietty yrittää. 😀 Ollaan ehkä joskus saatettu tavata jossai Ukin teatteri länsi siives! Jatka kirjottamist sama malli ja nährä taas ku törmätä.
Kiitoskiitos, kiitoskiitos, kiitoskiitos, kiitoskiitos… Sembo! Nähää baaris! 😀
32-vuotias kolmen (3,4,14) pojan äiti Satakunnasta. Oon monesti sanonu, että vielä kun miehelle iskis kolmenkympin kriisi, niin olis kriisiä ihan joka lähtöön! Yhtä kaaostahan tämä on, mutta onneksi en ole yksin ;D Kiitos riemastuttavasta blogista!
Hahaha, onneks miehet on vissiin vähän laiskempia kriiseilijöitä. Eihän siitä muuten mitään tulis. 😀
Ai mää vai?! Vajaa nelikymppinen nainen, vaimo, etä-äiti, lähiäiti, äitipuoli. Lapsia joka lähtöön 5kpl ikähaarukalla 3kk-17v.
Löysin blogisi facen kautta, kaveri jakoi sen lenkkeilypostauksen syksyllä. Luin sen ja jäin koukkuun välittömästi.
Mä tykkään hirmuisesti sun kirjoitustyylistä ja tavasta puhua asioista ja pohdiskella elämää.
Takuuvarmasti seuraan, kommentaattorina aikaansaamaton.
Hyvä Päivi, sä oot huippu!
No sää sää, just sää! Hienoa, että oot löytäny messiin! Toi lenkkeilyhomma tais olla sellanen, joka on koukuttanu aika monta. 😀
Yks tiätty M o syypää…se tätä sun blogias mul suasittel ja mää tiätty yllytyshullun rupesi lukema…ensmäsel kerral mää ajatteli et jaahas, taas tämmöne blogi misä kehuta kui ruusust ja utust kaik arki o…se juttu alko jotenki nii et sää kuvasit teiä aamu, et ku ei ollu kiire mihinkkä aamuste (töihi ei tarvinnu tiätenkä men) ja sää olit kahrestas koton nuarimma muksus kans ja te vaa makasit peito al kaikes rauhas ja koti ol puts plank ja ruusu vaa tuaksusiva jne…ja mää ajatteli et mää en kestä!
Mut sit se selvis et ei sentäs…sit alko tul totuuksi tuutin täyrelt! Et usko kui mont kertta ole nauranu iha veret (muille suomennokseksi: vedet) silmis! Ja vaik silmä ova ehtoste kui punase ja väsyny , blogis täyty viimisil voimil käyr kyttämäs et mitä se tänäpe o kirjottanu…:) Olet kyl nii kreisi muija, et jatka vaa samaa tahtii kirjottamist, kyl mää ainaki lue! Ja jos joku ei tätä murret iha ymmärtäny, ni ei se mittä…ei haitta tahti…
Nii juu, mää ole sit varma vanhimmast pääst lukijakunnast, jo viiskymment (iha järkyttävä) ja mukulakki ova 22, 18 ja 13, “kaihol” muistele noit aikoi mitä te ny elätte…mut niiku näet, niistäki voi selvit kutakuinki hengis…
Oikein hyvää alkanutta vuotta ja kirjoitusintoa!!!!
Hahaha, sainpas huijattua sillon! 😀 Mutta ei pelkoa, jos joskus satun jotain hattaraista kirjottamaan, se menee varmaan aika pian ohi kyllä!
Täytyykin tarjota Minnalle kahvit (skumpat), kun se jaksaa aina mun blogiani mainostaa ja koukuttaa lisää lukijoita. <3
Heippa! Kuukautta (!!!) vajaa kolmekymppinen, entinen Varsinais-suomalainen kirjottelee täältä.
Vähän reipas parikytä vuotta sitte muutettiin Tampereelle ja tänne sitten jäätiin. Teinivuosina nappasin tuommosen miehenkutaleen mukaan reissuun ja siinä se on keikkunut mukana matkassa kohtapian 14 vuotta. Meillä yhdistyy taloudessa siis kivasti varsinais-suomalaisuus, tamperelaisuus ja etelä-pohjanmaa! 😀
Harrastan matelijoita ja remppaillaan taloa ja pyllistellään puutarhassa (kesäisin, toim. huom :D). Tämmöstä mukavaa eloa kaksin, vapaaehtoisesta valinnasta 🙂
Tykkään kovasti sun blogista just sen aitouden ja rempseyden takia – tämmösiä sais olla enempikin! 🙂
Oi, Tampere! Sinne mun on toisinaan vähän ikävä, mä kävin sellasen 12 vuoden mutkan siellä pyörähtämässä. Terkkuja sinne siis!
Ja voi kuule, kyllä on hetkiä, ku mäkin toivoisin et oltais kaksin… mut sit ne menee ohi. 😀 Kiva ku seurailet!Ja peeäs. meidänkin pihaan saa tulla kyykkimään, mä vihaan pihahommia. 😀
olen 50plus, mutta ihan on kyllä hyvässä muistissa nuo lapsiperhejutut. usko tai älä niin nyt ne alkaa olla se suola mitä aina muistellaan ja naureskellaan. niin se aika kultaa muistot, hihhih…aikoinaan ei ihan kaikki naurattanut. eli valoa tunnelin päässä! blogiasi luen AINA . olen kai jäänyt koukkuun?
Niinhän se just yleensä on, että aika kultaa muistot. Ja hyvä niin. Ei tuo ihan pikkulapsiaikakaan enää niin kamalalta muistona tunnu, kuin se oli silloin… 🙂 Hauskaa, että lukijoissa on näin paljon eri ikäisiä!
Blogisi on aivan mahtava piristys blogien joukossa ja harvoja blogeja joita todella jaksan seurailla. Kiitos! Olen reilu kolmevitonen (kuulostaa paremmalta kuin melkein nelikymppinen 😉 neljän pojan äiti ja asumme Kanadassa.
Kiva kuulla! Ja kuinka siistiä, että myös ulkomailla luetaan mun juttuja! 🙂
Mäkin aattelin olla reilu kolmekymppinen ihan sinne nelikymppiseksi asti… 😉
Kyllä “vanhaakin” vielä naurattaa lukea sinun bloggauksiasi arjen kohokohdista ja niistä alavimmista päivistä, joita pyrkii vaan olemaan useammin. Hengissä ollaan -kuten joku muukin totesi- selvitty (++50) vaikka perheessämme on toki vielä teinipoika.
Toi antaa toivoa, että hengissä mekin tästä vielä selvitään! Ehkä vain pienillä henkisillä vammoilla varustettuna… 😉
Olen 48-vuotias oululainen nainen. Lapseni ovat jo aikuisia; 28-, 26- ja 24-vuotiaat. Mummutella saamme puolisoni kanssa kahdelle pienelle prinsessalle; 8 vee ja kohta 2 vee. Syksyllä bongasin blogisi ja ihastuin heti siihen. Kirjoitat rehellisesti ja aidosti. Huumorintajusi uppoaa minuun täysin. Jatka samaan malliin.
Hienoa, että lueskelet! Tää on ollu mulle tosi yllätys, kuinka eri ikäisiä lukijoita mulla on, siis nimenomaan positiivinen yllätys! Olin ihan varma, että jutut vetoaa ainoastaan parhaillaan samassa elämäntilanteessa oleviin. 🙂
60 ja risat ja olen tuntenut sut ihan vauvasta asti,mukava lukea kirjoituksiasi,juu ja ole iha ukista ja tääl varma lopuikkätän pysy ja lueskele blogias nii kauan ko näen.Kiitos mukavi juttui joita käyn päivittäin lukemas!!
Hauskaa, että käyt lueskelemassa! 🙂
Täällä yksi vähän tutumpi, entinen seinänaapuri yms. Ikää samat, mutta elämäntilanne vielä vähän eri kun meillä on vasta tuo yksi 9 kk ikäinen ikiliikkuja. Halusin vaan kertoa, että minäkin olen koukussa. 🙂
Moro! Onpa siistiä, että säkin oot löytäny tiesi tänne! Tiäks mä muistelen vieläkin kauhulla sitä Rairannan kallioilla sykkyrällä meidät säikäyttänyttä käärmettä. 😀 😀
Täällä yksi 24v ukilainen äiti-ihminen parin kuukauden päästä vuoden täyttävälle pojalle ja heinäkuussa syntyvälle pikkusisarukselle sekä yritän olla myös edes jonkinlainen siedettävä avovaimo tuollaselle miehenköriläälle. Nyt jo tuntuu välillä, ettei tästä arjesta aina selviä kun juoksemalla ympäri taloa tuon puolikkaan apinan perässä, mut kohtahan se vasta kiirus alkaa. Sun blogi on maailman paras keino jaksaa tätä arkea paremmin, niin mahtavan ronski tyyli kirjoittaa ja mä niin nauran täällä aina, saattaapi tuo mini aina välillä ehtoolla herätäkin, kun tää äiskä innostuu lukemaan ja höröttämään. Ajatusmaailma niin kolahtaa, monesti huomaan olevani sun kans samaa mieltä monista jutuista. Blogeja seurantalistalla on monia, hirveen monia, mut tämä ainut, jota oikeesti seuraan ja jokaisen jutun luen!!! Välillä vakavampaa, välillä räjähdän nauramaan, miten oikeesti sä osaat asiat niin mahtavasti kirjoittaa!! Jatka samaan malliin, tää on parasta huumetta! 😀
Mut kyllähän se tossa pikkulapsivaiheessa on myös ihan helvetin rankkaa! Ja siihen kaikki yövalvomiset ja se jatkuva perään katsominen… Yyyh, ei oo ikävä! Tää on sit jo erilaista, ei aina hyvässä, mut ei missään nimessä pahassakaan! Mut kunhan nyt selviäis ja sais noi isoiksi… 😉
Tekstin otsikko pysäytti ensin; huuteletko sä just mua?!
Mä oon kohta 40 täyttävä keskisuomalainen mutsi, jolla teini-ikäinen poika ja mies (joka ei oo teini-ikäinen) kotona.
Tykkään ihan hirmusti sun tavastasi kirjoittaa, blogiisi löysin sen hupaisan lenkkeilykirjoituksen myötä. 🙂
Just sua mää huutelin, kiva kun vastasit! 🙂
Ja sekin on kiva, että sun mies ei oo enää teini-ikäinen. Olisin vähän huolestunu. Haha!
Mahtavaa, että oot löytäny messiin!
19-vuotias luokanopettajaopiskelija täällä moi! Ihan eri elämäntilanteissa siis ollaan mutta innoissani luen silti, muhun sun huumori uppoo täysin 🙂
Teitä on tosi paljon, siis teitä alle parikymppisiäkin! Oon tosi otettu ja innoissani, että säkin jaksat lueskella tälläsen vanhan luuskan juttuja. 🙂
Täällä kakskolmonen paikkakuntalainen lukija, joka ihastu Uskolan aikoina sun blogiis ja koko ajan tuntuu että tekstit vaan paranee. Olen lukija, joka tykkää blogistas hirveesti ja painais lähes jokaseen tykkää nappia (jos täällä sellanen olis), mut ei koskaa kommaa ku “emmä ny kehtaa, mitä mä ees laittaisin”. Haluan vaa sanoa, et jatka samaan malliin! 🙂
Kiitos, tosi hyvä mieli tuli sun kommentista! 🙂 Ja lupaan jatkaa samaan, mauttomaan malliin. 🙂
No Katja Turusta moi, päädyin muinoin sun sivuille jonkin Facessa näkyneen Mervin kommentin jälkeen ja tässähän sitä ollaan. Jumissa lukemassa nakkimutsia! Sun blogi on yksi paristakymmenestä life style -blogista, jota mä seuraan liki päivittäin. Ja vaikka molemmat ollaan siinä merenrantapaikassa koulumme käyty parin vuoden erolla, niin en silti ole varma, ollaanko koskaan juteltu livenä. No eniveis, mulla on sellanen olo, että mä tuntisin sut muutenkin kuin pelkällä tietämisellä. Nytkin mä vedän täällä kämpässäni avocado-leipää ja tulin kurkkaamaan, että mitä blogikavereille kuuluu. Jos jossain vaiheessa törmätään livenä, eikä pelkästään twiittiavaruudessa, niin turistaan pidemmältikin. Jookosta?
Morjens, morjens! Tottahan me turistaan, jos joskus tavataan. Ehdottomasti! Siistiä, että jaksat seurailla!
Tämäkin äiti-ihminen diggailee lueskella kirjoituksiasi. Jos tekniikka toimii, niin pientä punaista mansikkaa klikkaamalla paljastuu vähän lisätietoa. 😉
Jes, hianoo, mahtavaa! Ja kyllä mansikkakin toimii! 🙂
Tääl olis ylihuomen 43 v. täyttävä kolmen lapsen (17, 14 ja 9) äiti ja köllöttelee tos vieres tollanen ihana aviomies. Samas kaupungis sun kans asustellaan ja nähty ja höpötettykin on livenä sekä Hilmassa että Rautiassa 🙂 Innolla aina odotan sun uusia päivityksiä sekä blogissa että facessa. Niiiin usein osuu ja uppoo sun kirjotukset omien ajatuksieni kanssa. Ja sitä spurgulenkkeilyä odotellessa 😉
Juu, no sit spurgulenkillä ihan viimeistään nähdään! Hienoa, että jaksat käydä lueskelemassa! 🙂
Nimikaima. Todelliset ruuhkavuodet vuodet menossa ja jatkuva aivojumi.
Perheessä teini esikoinen ja yksi itsepäinen pikku herra. Mies ei paranemmalla vaihdu ja kukaan muu ei varmaan mua jaksaisi.
Kerran kesäahdistukseeni luin kaikki vanhat tarinat blogista ja Ukiin muutosta. Uskola on pysynyt matkassa niin Singaporessa kun yli 100 matkapäivää tänä vuonna.
Mitähän mää tekisin ilman sua…
Oi, ihana Päkkänä! <3 Mä aina niin ilahdun, ku sä kommentoit. On jotenkin turvallista, kun tiedän että sä seuraat edelleen. 🙂
Joten ollaan koukussa toisiimme. 🙂
Täällä kanssa 19-vuotias lukiolaistyttö lueskelee intopiukeena ja odottaa aina seuraavaa.. Eihän kaikki ihan omaan elämään iske, mutta nauraa saa senkin edestä! Se on vaan niin harvinaista, että joku voi vaikuttaa niin aidolta sanojen kautta ruudun läpi…
Mahtavaa, että se tulee ruutujen läpi. Se aitous. Mä en jaksa esittää mitään, kun se ei pidemmän päälle kuitenkaan kannata. Ihanaa siis erityisesti, että kelpaan tälläsenä höyrypäänä, ku oon. 🙂
Täsä mä olen. Sydämestään stadilainen, nykyinen Porvoolainen wannabe maailmanmatkaaja, oikeesti sitä normiarkea jurnuttava 30+ kohta kolmen äiti. Mies on. Ja koira. Kumpikin on ihan kivoja. Elämällä ei tarkkaa suuntaa, paljon irrallisia, ristiriitaisiakin unelmia.( Joskus jopa vakaa luotto, että ne käy toteen. ) Rakastan ruokaa, mut oon myös perusreipas arkiliikkuja. (Kuulostipa vitun ankeelta, en vastais tohon senssi-ilmoon.) Vertaistukea, arjen iloa, joskus ihan pohdittavaakin saan blogistasi. Olisin tosi hyvä spurgulenkkeilijä, mut tälle vuodelle antaa maha ja sieltä syntyvä bebe rajoitteita. Teethän siitä vuosittaisen tapahtuman?! Spurgulenkki 2016 here I come!
No hei todellakin! Ens vuonna on jo spurgulenkkeily tour ympäri Suomen. 😀 Onnea, otan osaa ja mitä näitä nyt on, tohon eturepun kasvatteluun liittyen siis. 🙂
Keski-suomalainen 40+ kolmen lapsen äiti ilmottautuu virtuaali lenkille mukaan! Tai sit sä voisit tehdä spurgu lenkin kiertueena, joka tulisi tänne keski-suomeenkin ;o)
Joo, joo, ens vuonna ehdottomasti spugelenkki-kiertue!!! 😀
Mä oon roikkunut sun mukana varmaan jo vuos tolkulla, välillä sut kadottanut, mutta aina onneksi uudelleen löytänyt (oon kyllä tän jo kertonut aiemminkin :D). Kesällä tulee täyteen pyöreät 30, ja sun kriiseilyn takia olen tässä kuulostellut itseäni, et onks mulla joku kriisi alkamassa :D. Mä oon kerran lisääntynyt, ja aina naureskelen, etten kyllä toista virhettä aio tehdä. Kuitenkin alkaa toi ikä painaa, ja niin vaan huomaan miettiväni, että vieläkö pitäis vai ei. Kotosalla asustelee 9v tyttö, mies ja miehen 11v poika. Meillä kanssa alkaa vähän tää esiteiniys hiljalleen näkyä. Mä harvemmin blogeja kommentoin, mutta sun blogiin kyllä, koska sä olet erityinen :). Ja siis erityinen oikein hyvällä tavalla ;).
Mä en kyl tajuu miks toi mun kuva on noin ruma :DD.
Tee ny ihan helkkarin äkkiä, jos vielä meinaat. Ku niistä pitää joskus päästä eroonkin! Buhahah! 😀 Fakin esiteiniys! Oispa ihan tosi paljon kivempaa, jos ne sen ikäiset ei ois niin perseestä. 😀
Mut jee, että oot messissä vaan edelleen.
Ja hitto, toi kuva taitaa vaan tulla aina ekalla kerralla, ku syöttää sähköpostin. Mut tuolla on vaihtoehtosia kuviakin, jos vaihtais kaikille? 😀
Moi! Minä voisin sanoa, että minä hengitän tätä blogia. Olet iloinen väripilkku blogitarjonnassa, koska kirjoitat niin aidosti. Keep up the good work!
T: sarikolkytveeplushelsingistämutsi.
KIITOS! Aivan ihanasti sanottu, oon otettu. <3
Moro! Mie oon tämmöin kakskymppinen opiskelijatytsy Kouvostoliitosta. Asutaan kahestaan poikaystävän kanssa, tykkään metsästyksestä, ja etenkin hirvien tappaminen on se miun juttu.
Siun blogiin eksyin joskus Uskolan aikoina ja hurahdin täysin – kirjotat niin aidosti ja huumorintajuisesti. Muutenkin on virkistävää lukea jotain muuta kuin sitä tusinablogien “Moi ihqut, tässä mun freddypantsit, nyt protskurahkaa naamaan ja salille pumppaamaan…” Muttajuu, jatka samaan malliin, ja kivaa talvea! 🙂
Oi hitto! Kouvostoliitto ja hirvien tappaminen! En kestä, kuinka cool sä oot! Siis pelottavan cool! 😀
Hahah, samaan malliin jatketaan, lupaan! Enkä mee salille pumppaamaan. Tai jos meen, ni en AINAKAAN kirjota siitä. 😀
Melkein kaikki kommentit jaksoin lukea, mut yhtään miestä ei tullut vastaan. Ehkä olen siis ainoa mies joka tätä huippu blogia lukee. Tai sitten ainoa joka uskalsi myöntää sen 😀
Olen siis reilu 30vee mies. Pari lasta joiden viikonloppu isyys muuttui juuri määräämättömäksi ajaksi täyspäiväiseksi. Eli nyt edessä opettelu työn ja perhe elämän yhdistämiseen.
Kiva lukea sun juttuja, tää on harvoja blogeja joita luen…
No jestas! Nyt ilahduin kyllä aivan erityisesti! 😀 Kyllä mä muutamia mieslukijoita tiedän, tuskin kukaan ennen kommentoinut tosin on. Onpa mahtavaa, että jaksat käydä lukemassa! Ja onhan nää lapsiperheen arjen haasteet ihan universaaleja ja koskee niin isejä, kuin äitejäkin. 🙂
Moikka! Mä oon tällainen samansieluinen kohta 23v puolivuotiaan pojan äiti jolla on ihan samoja ajatuksia kun sulla! En muista edes enää mistä sun blogiin löysin mutta kerran luin ja koukkuun jäin. Jatka samaan malliin ja voimia teinien kanssa! Omalla veljenpojalla alkaa näkymään samoja merkkejä 😉
Upeeta kyllä, miten eri ikäisiä teitä lukijoita on. Oon ihan liikuttunut! 🙂 Tsemppiä äitiyteen, ihana tuollainen pieni. <3
Mies, kolme lasta, omakotitalo ja farmariauto.
Vakituinen työpaikka, arjessa mukana myös koulu ja päiväkoti.
Illat ja viikonloput rytmittyvät lasten harrastusten mukaan.
Hei hetkinen, eihän tuossa sanottu vielä sanaakaan minusta!
Mutta tätä se on, arjen “reunaehdot” määrittelevät oman tilani ilmeisen pieneksi ja kapeaksi. Kaiken sain, mitä koskaan toivoin, ja ehkä pikkuisen hukkasin itseni sen kaiken keskelle.
Siis naisihminen Turusta, ikää 30+ (ja tämä siis kunnes 40 saavutetaan).
Voi helkkari, noinhan se just menee! Tosin mä oon nyt ihan viime aikoina huomannut, että ehdin kaivella niitä omia juttujanikin taas esiin. Ja olemaan muutakin kuin äiti ja vaimo. Olemaan minä. Ehkä se tästä… kai? 😉
Täältä huutelee Saija Pöytyän pellolta. Asustamme 100v vanhassa talossa jota kunnostamme pikkuhiljaa. Saman katon alla asuu myös isäntä, ekaluokkalainen tyttäremme, kolme kissaa ja kaksi koiraa. Ikää mittarissa on 36v ja yhteistä taivalta isännän kanssa 15v.
Graafinen suunnittelu on työni ja intohimoni. Lisäksi rakastan vanhaa tavaraa ja tarinoita niiden takana.
Tämä on ensimmäinen blogi johon olen koukuttunut. Moni kirjoittamasi aihe on koskettanut itsenäni ja ihailen tapaasi laittaa noin koukuttavasti sanoja sanojen perään! Lisäpisteet hyvivistä ja hulvattomistakin kuvista! Siispä niiaus ja kumarrus päivien piristyksestä!
Niiaus ja kumarrus sulle tästä mahtavasta kommentista! Mä kadehdin teitä graafikoita, olette niin julmetun taitavia! Hieno ammatti siis sulla! Ja hyvä boogie muutenkin. 🙂
Yli 40-kymppinen ja ikäkriisistä selvinnyt entinen ukilainen olen mää. Facen linkitysten kautta mäkin olen blogiisi päätynyt enkä pois haluukaan. Lapsia kolme (parin kuukauden sisällä täyttävät 15, 13 ja 8) ja kokoajan pelkään, milloin se (ne) paha(t) murkku(t) muuttaa meille. Vielä on selvitty aika vähällä, mut mä istun kypärä päässä odottamassa 🙂 Tai istun, jos en oo töissä, harrastuskuskauksissa tai opintiellä. Täyttä elämää 🙂
No ei muuta ku nautit loppuun saakka; jospa niitä pirullisia murkkuja ei teille tulekaan! 😀 Meille on vinhaa vauhtia nimittäin kasvamassa yksi.. en suosittele.
Terkkui!
Täällä tamperelainen kolmen äiti. Olen sua seuraillut jo pitkään. Teit aikoinaan lähtemättömän vaikututuksen persoonallasi , samassa työpaikassa oltiin jonkun aikaa. Tykkään sun jutuista, välittyy semmoinen vähän realistisempi kuva perhe-elämästä.
Joo, kyllä mä sut muistan! Onpa hauskaa, että seurailet meininkejä edelleen. Ja vitsi miten kivasti sanottu muutenkin, kiitos. <3 Ja terkkuja Tampereelle!
30-v Tamperelainen kolmen lapsen (8,3,2) kokopäiväisesti opiskeleva äiti. Moro! Koira ja kissa on ja mieskin pysynyt mukana jo 13 vuotta. En vaihtais. 🙂 Uutena vuotena vietettiin vuosipäivää mekin. Siihen ja niiiin moniin muihin (käytännössä kaikkiin) sun kirjoituksiin samaistun ja nauran ääneen. Oot ihan huippu. Mahtavaa arkirealismia suoraan mun elämästä! 😀
No MORO! No mehän ollaan kertakaikkiaan ku kaks marjaa! Ihan huippua kuulla, että muillakin on yhtä kaoottista touhua ku meillä. Jotenkin lohdullista. 🙂
Mun täytyy kyllä järkätä joku lukijatapaaminen Tampereellakin, teitä on sieltä selvästikin niin paljon! 🙂
Moikka! Iskä just vinkkasi blogiisi. Riemastuttavaa menoa! Jään fanittamaan! 😀
Olen vuoden -93 luokkakaverisi Poharista. Hieman sen jälkeen erehdyin diplomaatin matkaan Venäjälle, Ranskaan, Etelä-Eurooppaan, Tanskaan ja nyt Geneveen. Väsyttää. Ja on ajoittain ihan hirveä koti-ikävä! Onneksi saan halia kaksi- ja neljävuotiaita tenavia ja Suomesta tuotua Domino-pakettia. Joskus miestäkin! Kyllä se tästä! :B
Jään innolla seuraamaan blogiasi! Jos suinkin ehdit, tervetuloa myös meille! eikaitaas.wordpress.com
(sekä aiempi uuteenmaahan.vuodatus.net).
Voi Aino! Kyllä mä sut muistan, oikein hyvinkin! Ihailin aina sun taitoa kirjoittaa, siis jo silloin 12-vuotiaana. Joten todellakin alan seurata teidän blogihommia, kiitos kutsusta!
Ja peeäs. Kuinka liikuttavaa, että teidän iskä vinkkas! 😀
Ja sit viel sellanen juttu, että tiedäksää yhtään, kuinka eksoottiselta toi elämä kuulostaa täältä Ugandan kaduilta käsin?! Kuulostaa upeelta! Joskin ymmärrän, että väsyttääkin.. 🙂
Palataan, kiva kuulla susta!
Heheh, meidän iskä se on aina kiinni ajan hermolla! Hänkin taitaa muuten fanittaa. Ja velikin näköjään!:B
Vai eksoottista, kai sen voi niinkun ajatella mut mun silmissäni te elätte just omaa tämän hetken unelmaani! Puutalossa Ugissa, suomalaisen päivähoidon ja etenkin koulun piirissä – kauniissa, helpossa ja turvallisessa kaupungissa jossa lapsilla on aikaa ja tilaa leikkiä ja hengittää. Ja Ugissa on varmaan melkein yhtä monta venettä kuin autoa! Siis tajutonta! :B Kai teilläkin on joku suloinen puubotski tai joku vesibussi ehkä?
Mulla on lisäksi sellainen läikähdyttävä tunne että mä olen siinä kymmenen korvilla ravannut teidän talossa leikkimässä ja pianoa soittamassa aina maanantaisin soittotuntien jälkeen. Voi vitsi.
Jään siis innolla seurailemaan. Törmäillään! 🙂
No meillä ei itseasiassa oo paatin paattia, mies kun on sisämaan kasvatti ja kokee pientä heikotusta jo ihan rannalla laineiden liplattaessa. Öhö öhö.
Mutta onhan täällä tottakai paljon hyvää. Tosin viidessä vuodessa on myös jo muistanut, miksi täältä joskus halusi pois. Onneks kuitenkin hyviä puolia on vielä enemmän.
Hyvin mahdollista, että oot käyny soittelemassa. Muistatko yhdessä kolmesta kadulle päin olevasta ikkunasta “kaupunkiverhon”? Tuon verhosysteemin takana oli sauna, joka me kyllä tylsinä purettiin pois. Mutta onhan tää kyllä varsin legendaarinen paikka. 🙂
Seuraillaan ja törmäillään! Hauskaa, kun löysit tänne! 🙂
Mää olen tällänen melkein 47 vee melkein 21vee tyttären inssiäitee Ååbusta. Törmäsin sun blogiin ja luin parina iltana koko homman läpi, välillä itsekseni keittiön pöydän vierellä hihitellen. Iskee ja uppoo vaikka mennäänkin tossa perhevaiheessa vähän eri jaksolla, vanhoja on hyvä kuitenkin muistella niin ei iske dementia
Apua, on jotenkin aina hiukan kuumottavaa, kun joku lukee yhdeltä istumalta koko homman läpi. Itse en oo ihan lähiaikoina sitä tehnyt… enkä tosin varmaan teekään. Mut hyvä, ettei koko paketti pelottanu sua pois kuitenkaan. 😀
Moi! 20-vuotias, henkisesti ehkä ennemminkin 5, välivuoden viettäjä ja kohta epämääräinen reissaaja – yhteiskunnan kauhu siis kaiketi. Enpä oo ennen saanut aikaiseksi kommentoida, vaikka jonkun aikaa oon jo ilolla seuraillut! Keep up the good work<3
Oi, unelmaeloa sulla! Kertoo vaan mielettömästä rohkeudesta olla “yhteiskunnan kauhu”. Anna mennä vaan, jatka samaan malliin! 🙂
Pirkanmaalainen maatalon emäntä ja kolmen lapsen äiti (3 v 7 kk, 2 v 2kk ja 5 kk) ilmoittautuu! Hetken aikaa vielä 26 v. Vielä toistaiseksi kotona juniorin kanssa, mutta syksyllä onnistuin vihdoin pakertaan lasten hankinnan lomassa maisterin paperit kokoon. Ehkä töihin joskus? Siis muutakin kuin näitä oman tilan hommia (lihakarjaa).
Eksyin tänne sillaiten, että huomasin ukilaisen pikkuserkkuni usein tykkäilevän/jakaneen sun bloggauksii ja aloin sit jossain vaiheessa itsekin kurkkia teksteihin.. Ja jäin koukkuun!
Onnea maisterille! Ja tsemppiä arkeen! Ei oo mikään ihan pala kakkua tuon ikäisten muksujen kanssa, muistuu vielä aika hyvin mieleen… 🙂
Heippa! Tampereella on joskus samassa leipomon puistossa touhuttu tenavien kanssa.Oliskohan meidän pojat ollut hetken samassa kerhossakin? Me muutettiin Pohjanmaalle about 4 vuotta sitten (voi ikävyys Tampereelle!!) Lapsia vain tupsahdellut 9,7,5 ja2,7v. Enempää ei kyllä tupsahda! Mies tekee aika paljon reissu hommia ja voin kertoa,että yh-päivien jälkeen tämä äippä on aikalailla valmis lähtemään paikkaan missä ei ole lapsia! Mahtavaa arjen piristystä löytyy onneksi täältä blogistasi.kiitos
Ohhoh, ootkin ollu super ahkera! En yhtään epäile, etteikö tekis mieli välillä johonkin, missä ei ole yhtään vaahtosammuttimen kokoista tyyppiä… 😉
Me käydään Tampereella ihan kamalan harvoin, on mukamas aina niin paljon kaikkee. Kolmen viikon päästä sentään mennään päiväksi turnaushommien puitteissa.
Kiva kun käyt lukemassa! 🙂
Heippahei!
Mä oon Johanna, huhtikuussa 38 vuotta. Keski-Suomesta, ihan maalta. Kahden tyttölapsen äiti (15 ja 12) eli teinielämää talossa, huoaaahhh. Naimisissa. Oppisopimuksella opiskelen kaupallista alaa ja mietin, mitä isona haluaisin tehdä… Enkä siis tiedä. Ja sun blogi. Aiminlaav <3
Hei jee, joku muukin oppisopimushöylä, MOI! Mä alan pikkuhiljaa vihdoin olla kärryillä, mitä haluaisin tehdä sit joskus isona. En vaan ihan vielä tiedä, miten siihen pisteeseen pääsen. Ehkä aika näyttää…
Tsemppii opintoihin! Ja teini-elämään… huoh. 😉
Heippa!
Mää olen 36-vuotias Oulusta Turun seudulle päätynyt 3 poikalapsen (4, 8, ja 10) äiti. Blogiisi koukuttunut jo kauan sitten 🙂 Arjen pyöritystä täälläkin, iloineen ja ketutuksineen, ruuhkavuosiksikin toiset sanoo 😉 Tykkään sun jutuista ja siitä miten kirjoitat, oot huippu! <3
Ruuhkavuodet on sellanen termi, mitä moni inhoaa. Mutta en mä oikein ole vielä keksinyt osuvampaakaan. Paitsi ihan vaan kaaos. Sitähän tää elo poikkeuksetta tuntuis olevan.
Kiva, kun oot täällä. 🙂
Totta, ruuhkavuodet tai kaaos ihan miten vaan
Höh, puhelimella kun kommentoin niin puolet kommentista hävisi johonkin.. Mutta siis sama se millä tätä ajanjaksoa kutsuu..samaa sirkusta kuitenkin 😀 😀
2,5 -vuotiaan pojan äiti, naimisissa. Bongasin sun jonkun Uskola -kirjoituksen, joka meni luihin ja ytimiin ja koen syvää hengenheimolaisuutta kanssasi ja olen silta kysellyt kirjavinkkejä ja uskallanko lukea Storgårdin kirjan ;-). Se oli muuten hyvä. Takana helvetillisen rankka äitiyden alkumatka ja sieltä vieläkin pyristelen elävien kirjoihin. Haaveissa ollut aina useampi lapsi, mutta enpä tiedä kaiken kokemani jälkeen. Voi tietysti olla asia, joka harmittaa sitten joskus myöhemmin. Ja nyt etsin täällä niitä sun ulkoilupukukuvia, sillä mä luulen että eilen ostin Intersportin alenemista samanlaiset Raiskin Drymax toppaulkoilupuvun. Se pinkki pipo vaan puuttuu 😉 ! Ja haluaisin kovasti tavata sut joskus livenä !
Argh mitä kirjoitusvirheitä ! Ja siis Uskolasta siirryin of Course Nakit ja Mutsin -blogin lukijaksi !
Ja vielä se ikä unohtui: 33-vuotta !
Terve Jenni! Ihanaa, että uskalsit lukea sen Storgårdin, toivottavasti se antoi sulle myös jotain. Varmaan eri tavalla vielä kun mulle. Ihana kuulla, että elämässä alkaa helpottaa, voin ainoastaan kuvitella, millaista sulla on ollut.
Toivottavasti onnistutaan törmäämään joskus. Lukijatapaaminen edelleen mietinnässä… 🙂
Jos se tapaaminen järjestyy niin sitä en aio missata ! Sen lisäksi että pääsisi tapaamaan sut niin tapaisi varmasti liudan mahtavia tyyppejä, sillä onhan nekin sun blogin lukijoita
No moooi!
Kahtakymppiä kohti käyvä ugilaistunut neiti täällä! Tasapainoillaan koulun ja kodinpyörityksen handlaamisen kanssa, lapsia ei o, yks lemmikkihamsteri vaa.
Nyt vielä maaliskuuhun saakka työharjoittelussa, lähihoitajan ammattia kohti mennään.
Kovin yritystä on uuteen kotikaupunkiin tutustua ja sun blogin alusta loppuun kahlaaminen oli tosi hyvä juttu sillon ekoina öinä omassa uudessa huushollissa. Niin ja teatteriski kävin ku näyttelit siel. 🙂
** Suvi. LOL 😀
Tää talviaika on ehkä ankeinta tutustua tähän paikkaan… Mutta onneks porukka kevään tullen pikkuhiljaa heräilee ja alkaa taas elää. Nämä talven pitkät ja pimeät ajat on helposti aika ankeita ja synkkiä, siitä ei pääse mihinkään. Toivottavasti oot kuitenkin keksiny puuhaa täällä. 🙂
Sen huomasin! Tykkään tosin lenkkeillä iltaisinkin tuolla kaupungin keskustassa, mut kyl siel vaa meinas sydän kurkkuu hypätä jos joku tuli pimeen nurkan takaa vastaan. 😀 Uimahalli on kans tosi jees t. vesipeto! (Y)