Mutta miten kävi treffikalenterin?

Muistatteko, kun vuosi sitten uhosin, että vuosi 2017 on sellanen meidän, vähän jo väsähtäneiden ja arjen ryydittämien pariskuntien tuitui-vuosi, jolloin panostettais oikeasti yhdessäoloon ja varattais joka kuukausi aikaa treffeille? Ja oikein sitten etukäteen suunniteltais ja joka kuukausi tehtäis erilaisia juttuja. Tiedättekö, niitä joita aina suunnitellaan, mutta jotka jää kerta toisensa jälkeen toteuttamatta. Olis keilaukset, leffat, teatterit ja kylpylöinnit.

Tämä kuukausittainen treffihaaste lähti käyntiin ihan kohtalaisen mukavasti tammikuisella Helsingin reissulla. Yhdistettynä hyvään ruokaan ja hotelliyöpymiseen oli tietysti myös vähän töitä, mutta kokonaisuus oli varsin paikallaan. Kun se vain saatiin lopulta aikaiseksi.

Alkuvuosi oli mulle henkilökohtaisesti helvetin raskas. Päälle painoi esikoiskirjan deadlinet muiden töiden lomassa ja olin älyttömän uuvuksissa. Olin tehnyt huonoja, koko vuotta koskevia ratkaisuja ja lopulta koko elämänilo tuntui valuvan hukkaan, kunnes tajusin hakea apua. 

Noina synkimmiltä tuntuneina aikoina ei parisuhdeaika tuntunut olevan tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla. Vaikka näin jälkikäteen ajatellen olisi tehnyt varmaan pelkästään hyvää ottaa hetki etäisyyttä kaksin, edes sen yhteisen aterian tai elokuvan muodossa. Tuolloin voimia ei kuitenkaan ollut.

Mutta ei ne treffit sentään yhteen kertaan jääneet. Ehkä koko vuoden yllättävimmät ja ilahduttavimmat treffit vietettiin toukokuussa, jolloin jälleen yhdistettiin perinteisten parisuhdeoppaiden neuvoihin myös käytännön juttuja. Tarve kun oli käydä Ikeassa, niin yhdistettiin siihen reissuun sitten ne leffat, syömiset ja suklaakakut. Ja olipahan ihan paras päivä!

Joka vuosi ihan pikkulapsivuosien jälkeen ollaan pyritty karkaamaan edes nopeasti ulkomaan reissulle, mutta tänä vuonna ei Suomen rajojen ulkopuolelle asti lopulta päästy. Kesäkuinen Långvikin kylpyläreissu yhdistettynä Rock the beachiin tosin meni ulkomaista ihan 6-0 aurinkoisine hiekkarantoineen ja porealtaineen.

Ja sitten tuli syksy.

Turnausreissut, pyykkivuoret, aikaiset aamut ja sanakokeisiin kyselyt. Leppoisan kesähengailun jälkeen sopeutumiseen meni taas oma aikansa niin muksuilta kuin varsinkin meiltä vanhemmilta. Että tällaista se todellinen arki olikin, perhana. Ja samalla muistin, miksi olin ajatellut suunnitella ja kalenteroida ne koko vuoden treffit valmiiksi – eihän niitä siinä kalapuikkojen käryttämisen keskellä jouda (saati jaksa) miettiä.

Koko homma oli lopulta vähän kuin piparkakkutalo. Ideana ihanan idyllinen, mutta käytännössä lapaset oli jo heti alkuun liian siirapissa ja tuli siirryttyä johonkin helpompaan, enemmän meidän näköiseen. Arkisempaan.

Mutta jotain tämäkin vuosi on opettanut, näiden kohta 18 yhteisen vuoden ohella. Kun arki on aikataulutettua ja täyttä, se yhteinen aika pitää varastaa sieltä, mistä sen helpoiten saa. Vaikka vuosi sitten julistin haluavani jakamatonta, juuri minulle tarkoitettua huomiota edes sen pari tuntia kuukaudessa, nyt olen aika onnellinen, kun pystytään joustavissa töissämme käymään kerran tai pari viikossa yhdessä lounaalla. Tai kun siippa pyytää mua mukaan kauppareissulle, ihan vaan seuraksi. Tai kun joskus huijataan lapsia, että kaupassa oli jonoa ja karataan kaksin hampurilaisille.

Ja nämä tasaisesti vietetyt yhteiset, joskin ehkä lyhyemmät, hetket ovat mun kokemuksen mukaan myös vahvistaneet suhdetta enemmän kuin puolivuosittainen viikonloppuloma. Väittäisin, että molemmilla on helpompi, rennompi ja luottavaisempi olo toisen kanssa kuin moneen vuoteen, ehkä koskaan.

Meille tämä tapa selvästi sopii, vaikka edelleen toivon myös niitä satunnaisia viikonlopun mittaisia karkureissuja, pyrähdyksiä ulkomaille ja hortoilua Ikeassa. Ja edelleen toki toivoisin myös, että tuo toinenkin osapuoli olisi ideoinnissa enemmän aloitteellinen. Mutta jollain tavalla eteenpäin kuitenkin mentiin. Yhdessä on parempi olla kuin vielä viime vuonna tähän aikaan ja se kai oli koko alkuperäisen idean perimmäinen tarkoituskin.

Kokonaisuudessaan oivalsin, että sillä ei oikesti ole merkitystä mitä valittunsa kanssa tekee, vaan ainoastaan sillä, että tekee jotain. Ihan kaksin. Vaikka sitten vaan valitsee HeVi-osastolla appelsiineja vierekkäin. Mutta kaksin. Se on se pointti.

Mites teidän muiden treffivuosi 2017? Löytyikö kalenterin päästä aarre, vai tukahtuivatko suunnitelmat pyykkipinojen alle?

-Päivi

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

10 Replies to “Mutta miten kävi treffikalenterin?”

  1. Tampereen Mirkku says: Vastaa

    Ei hitto, hyvä kum muistutit muuten! Ehkä me jo ens vuanna Heken kanssa onnistutaan rehvijutuissa!

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Kyllä kertaalleen kannattaa vähän kävästä! Voi olla vaikka kivaa!

  2. Aissu, taas opiskeleva.. says: Vastaa

    Mulla on ollut kipujen ja sairaslomien vuosi, vuoteen in mahtunut monta eri osa-alueen erikoislääkäriä ja jännittäviä hetkiä, mitä selviää ja selviääkö mitään. Mies on ollut se, joka on pitänyt tämän piparkakkutalon puitteet pystyssä, koska muu perhe on ollut kaiken keskellä vielä isossa Suomi100- prokkiksessa mukana. Ollaan kuitenkin tehty Ahvenanmaan reissu, yx hotellireissu, parit koko päivän kyläilyreissut ja parit ravintolaillalliset kahdestaan. Ripotellen pitkin vuotta. Yhteiset jutut antaa aina toivoa eteenpäin ja yritän joskus muistaa kiittääkin seinien pystys pitämisestä??.
    Toivottavasti ensi vuosi on itelle vähemmän sairasteleva ja ehtisi paremmin nauttia myös arjesta ja muistaa hemmotella läheisiään enemmän.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Voi ihanaa, ootte vetäneet ihan mahtavasti! <3 Toivotaan vielä parempaa alkavaa vuotta. 🙂

  3. Me on varmisteltu nää deittijutut niin, että lahjaksi (synttäri-, joulu-, isän- ja äitienpäivä) annetaan toiselle yhteistä tekemistä. Lähinnä liput konserttiin tai johki tiettyyn leffaan tai standup-keikalle. Yötä ei juuri koskaan olla pois kotoa, mutta täältä maalta kun lähtee isommalle kirkolle niin sitä yhteistä aikaa pukkaa heti parisen tuntia pelkkiin ajomatkoihin ? Aina on jotain kivaa odottamassa tulevaisuudessa tällä konstilla.. Meillä siis 4 muksua, joista kolme harrastaa kovin vakavissaan jääkiekkoa ja jalkapalloa eli treenejä ja pelireissuja on kalenteri tulvillaan.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Hei meillä on kyllä toi sama! Ollaan hankittu oikeastaan pääasiassa just elämyksiä, koska silloin on sit ainakin “pakko” mennä. Samaa ajattelin jatkaa tänäkin jouluna…

  4. Ihanalta kuulostaa nuo lounastreffit! Me ei olla aikoihin paasty mihinkaan, kun ei oo ollut isovanhempia kylassa. Mut mies vaatimalla vaati et Suomi 100 -juhliin mennaan vaikka maksettis itsemme kipeiksi lapssnvahdista. Niin maksettiinkin (sveitsilaisittain 20/tunti!) ja olipa muuten kiva kerrankin tallaytya ja pyorahtaa yhdessa ihan oikeissa juhlissa..! Bonusyllarina lapsenvahtikin pysyi lahes jarjissaan… Jospa sita joskus taas?

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Ou jes, kuulostaa erinomaiselta! Melkein voisin varovasti suositella useamminkin kokeilemista. vaikka kukas mää oon tässä sanomaan. 😀 Noi lounastreffit on kyllä best!

  5. Eronneiden “ihanuuksiin” kuuluu aika kaksin,joka toinen viikonloppu. Vaikka sitä aikaa olisi, ei sitä tule käytettyä juurikaan tosissaan “meille kahdelle”. Ehkä otan tästä tavoitteen ensi vuodelle. Joka kk jotain tekemistä kaksin. Aloitetaan ainakin honeymoonilla Thaimaassa tammikuussa 😉 ehkä siitä on hyvä sitten jatkaa ja tehdä jotain kaksin joka kuukausi. Vaikkei lämpöön tai reissuun pääsisikään 🙂

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      No hei, kaikkien aikojen alotus! Ihanaa Thaimaata ja muutenkin tietysti mahtavaa parisuhdevuotta! <3

Vastaa