– Hei, voitko viedä noi koulukamas pois tosta lattialta?
– Joo joo.
…
– Veisitkö nyt oikeesti noi tavarat tosta?
– Ihan kohta.
…
– Enkö mä sanonu jo sata kertaa noista kamoista?! Vie ne NYT pois siitä!
– Joo joo, oota nyt vähän…
…
– NYT VIET NE KAMAT SIITÄ TAI MÄ VISKAAN NE TOHON PIHALLE JA PISTÄN PALAMAAN!
– Just olin viemäs. Pakko ain huutaa?!
Like a broken record. Joka. Ikinen. Päivä.
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Miks mulle ollaan aina vihasia?? Niin just.. miksiköhän. Mitään ei tapahdu kerrasta. Eikä kyllä kahdestakaan, ei sen puoleen. Huoh! Olommmm, olommmm
Oi voi, tuotapa juuri… HUOH!
Uuh, niin tuttua! Tänään viimeksi, viidennen kerran jälkeen kun kauniisti sanoin ja vieläkään ei mitään tapahtunut. Kuuluu varmaan esiteini- ja teiniaikaan, mutta NIIN raivostuttavaa!
Musta tuntuu, että kuuluu vaan KOKO lapsuuteen. Ihan pelkkää jankuttamistahan tää vanhemmuus tuntuu olevan.
Vaihdetaanko?
Olisi joskus niin virkistävää päästä pyörittämään jonkun toisen levyä 🙂
Meillä olis tarjolla mm. seuraavat “hittikappaleet”:
“Nyt se peli kiinni. Ihan oikeesti!”
“Nyt noi ulkovaatteet naulakkoon. Ihan oikeesti!”
“Astiat! Ei hei ihan oikeesti kuulu jättää pöydälle. Laita tiskikoneeseen omasi. Kuulitko?”
Ja bonuksena vielä:
“Pyykit pyykkikoriin. Eikö joskus vois tehdä ilman, että pitää aina sanoa?!?”
Hahaha! Aika tuttuja noikin. Se on se tietty kela, mitä pyörittää päivästä toiseen. Oppiikohan ne koskaan?!
“Miksi mulle aina puhutaan rumasti?”
Voi huoh. Niinpä. Miksiköhän se äidin ääni hiukka nousee ja tiukkenee, jos on sanonut samasta asiasta puoli tuntia vaikka?
Täältä vertaistukea ja emppausta sinne, tuo on NIIIIIIIIN tuttua!!
Niinpä, miksköhän! 😀 Ihanaa, tämä vertaistuki. Jotenkin helppaa heti.
Joka. Ikinen. Päivä.
Kolmelle. Lapselle.
Argh!
Just sama. Kolmelle. Joka. Ikinen. Päivä. UGH!
“Nyt hammaspesulle.”
“…”
“Hammaspesulleeeee”
“…”
“Kuulitko, hammaspesulle.”
“…”
“NYT. HAMMASPESULLE,”
“Joo joo, eikö me oo sovittu ettei saa HOKEA!”