Anteeksi, jos sinulle päivänselvät asiat ovat minulle joskus vaikeita

Minusta tammikuu on aina ollut ylivoimaisesti vuoden ankein kuukausi. Kilpailu kategorian piikkipaikasta ei ole ollut edes kovin tiukka – joulun ja vuodenvaihteen juhlinnan jälkeinen usein harmaa, arkinen ja ennen kaikkea pitkä kuukausi on tuntunut olevan vain tiellä kevättä kohti mentäessä. Usein jo helmikuun ensimmäisenä päivänä helpottaa. Mutta tammikuu? Ei helevetti. Tänä vuonna tosin marraskuu päätti […]

Mitä kuuluu?

Minä kun olen tällainen alituiseen itseäni, ympäristöäni ja välillä tuntuu että melkein koko maailmankaikkeuden fiiliksiä pakonomaisesti tutkiskeleva yksilö, niin tulin yksi ilta tällaista ”miltä musta tuntuu” -havainnointia tehdessäni miettineeksi, etten oikein itsekään tiedä, mitä mulle kuuluu. (Ja kuten muut vastaavan tutkailuominaisuuden omaavat tietävätkin, sellainen ei lainkaan sovi, vaan tällaiselle tietämättömyydelle pitää mahdollisimman pikaisesti kaivaa syy. Koska […]

Koska viimeksi sanoit jollekin jotain ystävällistä?

Eihän tämä enää yllätyksenä tule. Puolivuosittain onnistun keräämään lautaselleni turhan monta projektia yhteen syssyyn ja hetkellisesti iskee epätoivo. Vaikka kyllä mun pitäisi tämä jo osata, useamman vuoden jälkeen. Priorisoida, hinnoitella oikein ja ottaa lepoaikaa silloinkin, kun tekemättömiä töitä on paljon. Mutta kai se kuitenkin vaatii vielä lisävuosia. Oppia nuo kaikki. Viime viikot ovat olleet siis […]

Mietin tossa kerran, että…

… en ole koskaan ollut nukutuksessa. … olen siinäkin suhteessa epätrendikäs, etten voi sietää Aperol Spritzia. … onnellisin hetki viikosta on aktiivisen ja työntäyteisen viikon jälkeinen perjantai-ilta, kun edessä on (jonkun muun) valmistamaa ruokaa, joku hyvä sarja ja vapaa viikonloppu. Niin, ja vieressä perhe. … ananas kuuluu pizzaan ja rusinat maksalaatikkoon. Koska maksalaatikkohan on ihmisravintoa, […]

Olosuhteet vaihtelee, ydin pysyy

Sain eilen yllättäen postia vanhalta ystävältäni. Postilaatikkoon pudotetusta paketista paljastui dvd-levy, jolle ystäväni oli käynyt tallentamassa 90-luvun lopun rakeisen toivekonsertti-videon. Kyseinen video oli muistaakseni osa jotain yläasteen valinnaisen ilmaisutaidon tai äidinkielen kurssia. Me haluttiin tuolloin, herran vuonna 1997, olla tietenkin mahdollisimman edistyksellisiä ja suorittaa annettu tehtävä modernissa muodossa videoitse. Editointiin meillä ei ollut välineitä, taidosta […]

Miksi minä tulen aina itselleni viimeisenä?

Viime viikolla makasin ensimmäistä kertaa ikinä osteopaatin laverilla möyhennettävänä. Kallonpohjan käsittely aiheutti nautinnollista kipua ja rutiseva ranka spontaaneja naurunpyrskähdyksiä. Olin yli puoli vuotta vetkutellut ajan varaamista, kärsinyt kovista päänsäryistä, korvan lukkoisuudesta ja ajoittain jopa nielemisvaikeuksista. Käsittelyn jälkeen oli jotenkin kummallisen helppo hengittää. Seuraavana päivänä astelin ensimmäistä kertaa koskaan sairaalalle polikliiniseen toimenpiteeseen. Vaiva, joka sekin oli […]

Hengitä, itke, naura, siivoa – toista

Alkanut syksy on ollut tunnelmiltaan hyvin ristiriitainen. Menneet viikot on pitäneet sisällään yhtä lailla elämän huippuhetkiä kuin myös sellaisia, jotka jättäisi kaikkein mieluiten kokonaan elämättä. On ollut murhetta ja niitä kuuluisia muuttujia, mutta ennen kaikkea valtavasti huolta. Kun elämä antaa sitruunoita, tulee mietittyä myös sitä, kuinka paljon ja mitä kaikkea itsestään antaa täällä blogissa ja […]

Siunattu hulluus – blogiperhe on parasta, mitä blogin kautta voi saada

Sitä on ihminen siitä hassu, että se joskus tulee ajatelleeksi olevansa jotenkin vääränlainen. Siis tiedättekö, milloin ikäänsä, kokoonsa, ammattiinsa tai vaikka elämänvalintoihinsa nähden. Että pitäisi olla jotenkin parempi ja rauhallisempi, käyttäytyä jollain tavoin ”ikänsä mukaisesti”, tai muuta älytöntä. Mulle kulunut kesä on nostanut moisia fiiliksiä useampaankin kertaan. Meillä on majoittunut ajoittain isojakin nuorisolössejä – ne […]

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun meni ihan vetistelyksi koko homma

Kuva: Solar Films/Marek Sabogal Sellasta kepeää suomalaiskomediaa olin menossa katsomaan. En voi sanoa tuntevani Tuomas Kyrön luomaa Mielensäpahoittaja-hahmoa. En ole lukenut kirjoja, enkä katsonut ensimmäistä Mielensäpahoittaja-elokuvaa, koska (myönnän, täysin typerästi) luulin, että tämä on sellainen juttu, joka ei ikäänkuin kuulu mulle. Jotain sellaista jöröä, alleviivaavaa ja stereotypistä Suomi-hauskaa, joka nostaisi enemmän myötähäpeää kuin suupieliä. Enkä […]

Otetaan vastaan: päällystäjä, Wilma-tunnukset ja moti

Nelonen, kutonen ja ysi. Nelonen, kutonen ja ysi.  Joo, siis niin, mun lapsethan menee jo… ootas, ne menee… hetkinen, ootas. Siis joo, kyllä, kyllä se pieninkin menee jo neloselle. Ja siis alottaako vanhin jo ysin? Siis peruskoulun viimeisen luokan? Mihin voi ilmoittautua, jos ei itse oo ehkä ihan valmis? Olen nyt viimeiset viikot tankannut mielessäni […]