Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun meni ihan vetistelyksi koko homma

Kuva: Solar Films/Marek Sabogal Sellasta kepeää suomalaiskomediaa olin menossa katsomaan. En voi sanoa tuntevani Tuomas Kyrön luomaa Mielensäpahoittaja-hahmoa. En ole lukenut kirjoja, enkä katsonut ensimmäistä Mielensäpahoittaja-elokuvaa, koska (myönnän, täysin typerästi) luulin, että tämä on sellainen juttu, joka ei ikäänkuin kuulu mulle. Jotain sellaista jöröä, alleviivaavaa ja stereotypistä Suomi-hauskaa, joka nostaisi enemmän myötähäpeää kuin suupieliä. Enkä […]

Otetaan vastaan: päällystäjä, Wilma-tunnukset ja moti

Nelonen, kutonen ja ysi. Nelonen, kutonen ja ysi.  Joo, siis niin, mun lapsethan menee jo… ootas, ne menee… hetkinen, ootas. Siis joo, kyllä, kyllä se pieninkin menee jo neloselle. Ja siis alottaako vanhin jo ysin? Siis peruskoulun viimeisen luokan? Mihin voi ilmoittautua, jos ei itse oo ehkä ihan valmis? Olen nyt viimeiset viikot tankannut mielessäni […]

Kuin jonkun muun elämästä

Tänään on tuntunut kesän viimeiseltä päivältä. Ei kuitenkaan ahdistavalla maailmanlopun tavalla, vaan pikemminkin helpottavasti. Viimeinkin on olo, että pystyn ottamaan vastaan arjen ja makkarasopan, tai jaksan ylipäänsä tehdä muutakin kuin maata kitapurjeet kuivina tuulettimen edessä ja tuijottaa eteeni. Huomisen työpäivän to do -lista ei ahdista, vaan inspiroi. Viikon kuluttua alkava koulu tuo myös osaltaan eloon […]

Kesäolo

Perjantaina nukahdin jo yhdeksän jälkeen illalla ja heräsin seuraavana aamuna melkein 12 tuntia myöhemmin. Iltapäivällä nukahdin sohvalle ja seuraavana yönä uinuin taas vaivoitta melkein kellon ympäri. Torstain tapaturma ehkä pysäytti juuri sopivasti. Vaikkei kyse onneksi sen vakavammasta hommasta ole, jotenkin kiire, paine ja jatkuva syyllisyys helpottivat, kun tämä nyt omalla tavallaan pakottaa hetkeksi hiljentämään. Tarkoituksena […]

Rakasta sua ja liehuttele biitsille

Kaupallisessa yhteistyössä Elloksen kanssa Mä olen sellainen kehopositiivikko. Päättänyt olla. Ennen kaikkea olen päättänyt opetella ajattelemaan positiivisesti omasta kropastani, koska muiden vartaloasiat eivät mulle edes millään tavoin kuulu, enkä koe tarvetta ottaa niihin kantaa. Paitsi, jos ja KUN joku näyttää vaan tosi hyvältä ja säteilevältä, olen opetellut sanomaan sen myös ääneen. Mulle itselle tämä oman […]

Ei saapunut maailmanrauhaa aamuyöllä

Suunnilleen siinä aamuviiden tienoilla. Siinä minä herään. Kun aurinko jo heittää valoa makuuhuoneeseen ja linnut pihalla kujertavat kovaan ääneen. Siinä viiden tienoilla koko maailman murheet kaatuvat myös yllättäen päälle. Puristan silmiäni kiinni tiukemmin, ettei uni vain karkaisi, mutta kurkussa polttelee ahdistus kaikesta tekemättömästä, vaikka mitään suurta stressiä ei pitäisi olla. Ehdin murehtia rippijuhlien pöytäliina-asiat, istuttamatta […]

Kaaosterveiset

Kevään viimeiset viikot. Ne on ehkä koko vuodenkierron pahimmat, aina täynnä kuin se kuuluisa Turusen pyssy. Töiden deadlinet kirkuvat punaisella, fuusiopiha rehottaa syytellen, on juhlaa, synttärii, päättäjäist ja hammaslääkärii. Dödö on loppu. Hammastahna on loppu. Yläkerrassa on tuskaisen kuuma nukkua. Viimeiset kokeet – koita vielä vähän aikaa jaksaa! Terassin rakentamiseen tarvitaan lisää puutavaraa. Pappa rakentaa, […]

Rippijuhlien anatomiasta

Ai niin, nekin on ihan kohta. Ne rippijuhlat. Jos viime syksynä olikin vähän kriisin paikka se, että esikoinen on tullut rippi-ikään, nyt aletaan olla huomattavasti konkreettisemman kriisin äärellä. Parin kuukauden kuluttua lapsonen laahustaa alboissaan kirkon käytävää ja kotona pitäisi juustokakun olla just jämpt hyytynyt, kun vieraat saapuvat pitkävartisine ruusuineen onnittelukierrokselle. Ehkä näistä asiaa koskevista kirjoituksista […]

Kolme hyvää (ja kaunista)

Taisi olla Tiia, joka viikonlopun gaalahulinoissa kertoi lukeneensa Hesarin jutun meidän talosta ja tuli kehaisseeksi vielä, kuinka ihanalta kaikki näytti. Ja tiedättehän te, mitä sellaisiin kehuihin vastataan? No kursailemalla ja vähättelemällä tietenkin. ”Mikä lie joutava satavuotias puutölli”, taisin kuitata vastaukseksi, mutta nauroin toki päälle. Ehän minä nyt tosissani tuommosta. Mutta siihen kuitenkin kiteytyi sellainen harmillisen […]

Tost vaa kolkkeetkuus

No nyt se on empiirisesti tutkittu! Tämän syväluotaavan, hyvin omakohtaisen tutkimuksen tuloksena totean, että päivälleen kolmenkymmenenkuuden vuoden ikä on sellainen, joka ei ahdista. Ainakaan just mua, ainakaan just nyt. Kirjoitin lauantaiseen paikallislehteen kolumnin, jossa ruodin synnynnäistä taipumustani kriiseilyyn. Vaikka tuo pätkä oli toki aika vahvasti kieli poskessa kirjoitettu, pitää se sisällään myös vahvan totuuden siemenen. […]