Katselin yksi ilta Yle Areenasta Urheilu-Suomi -dokkarisarjaa, jonka aiheena olivat tappiot ja häviäminen. Ikäni urheilua seuranneena pystyin kaivamaan muistijäljen monesta jaksossa esitetystä pettymyksestä ja koin vieläkin tuskaisia hetkiä katsellessani uusintana Suomen lätkämaajoukkueen karvasta tappiota Ruotsia vastaan. Kun johdettiin 5-1 ja hävittiin lopulta 5-6. Muistatte varmaan. Mutta erityisesti yksi asia tuosta jaksosta jäi mieleen. Kun painija […]
ajatukset
Kun minusta tulee äiti…
Viisitoista vuotta sitten tähän aikaan hypistelin esikoislapseni äitiyspakkausta. Pesin ja viikkasin kummallisia yleiskeltaisia potkuhousuja, koetyöntelin tummansinisiä vaunuja olohuoneessa ja desinfioin valmiiksi tutteja ja pulloja. Esikoisen laskettuun aikaan oli toki vielä kolme kuukautta matkaa ja sitä ennen järjestettävänä yhdet häät, häämatka ja muutto, mutta halusin olla mahdollisimman valmis äitiyteen mahdollisimman varhain. Ihan niinkuin siihen voisi potkupukuja […]
Bring it on 2018!
Monta kertaa ehdin avata viikon aikana jo uuden, tyhjän kirjoituspohjan. Aloittaakin yritin monta kertaa. Mutta jotenkin, vaikka ajatuksia on ollut paljon, ne on risteilleet vähän hajanaisina, seilailleet päässä ristiin rastiin, löytämättä sopivaa risteyskohtaa, josta löytyisi homman punainen lanka. Lopulta päätin vain aloittaa. Tulkoon nyt sitten yksittäisiä ajatusroiskeita, kun sellaisia tämä mennyt vuosi kerran tuottaa. Varmaan […]
Kun on niin hyvä, että tekee mieli rutistaa lapset ruttuun
Näin kaksi päivää ennen jouluaattoa alan olla noin 98,9 % varma, että tästä tulee kaikkien aikojen paras joulu. Tai omalla tavallaan se on sitä jo, ollut koko juhlaan valmistautumisen ajan. Kuten viime postauksessa teillekin avasin, tämä koko vuosi, mutta erityisesti sen alkupuolisko, oli mulle tosi vaikea. Samaan aikaan, kun sain toteuttaa yhtä unelmaani ja viimeistellä […]
Vuosi, joka tuntui loputtomalta
Kun viime vuodenvaihteessa räjäyteltiin viereisellä puistoalueella raketteja, kilisteltiin kuoharilaseilla ja toivoteltiin ystäville mitä ihaninta alkavaa vuotta, en totta puhuen osannut suhtautua vuoteen 2017 millään tavalla uutena, positiivisena alkuna. Koko alkava kahdentoista kuukauden periodi tuntui jo etukäteen taakkana harteilla ja otsa veti huolesta ja ahdistuksesta ruttuun. Ruoskin itseäni siitä, että olin lupautunut liian moneen, etten tulisi […]
Tänään olin onnellinen…
Meinasin aloittaa kirjoittamalla, että syksy on tuntunut raskaalta, ja niinhän taisin aloittaakin. Samalla kuitenkin tajusin sen olevan toistoa jo useammaltakin vuodelta. Usein juuri syksyt tuntuu raskailta, kun mennään pimeää kohti, ja ehkä tuo kertoo myös aika paljon itsestäni. Tulen suvusta, jossa on aina arvostettu tekijöitä. Vaikka pyristelen irti siitä, että ahkeruus tai työn määrä jollain […]
Parasta on, kun ei ole pakko sanoa mitään
Kun mää kaikkeni yritin. Vedin vitskuu, hehkuviinii ja valkosipulii. Olo oli silti edelleen lauantaiaamuna vähän puolikas, mutta lähdin siitä huolimatta tietenkin Turkuun, missä järjestettiin jo toiset vuosittaiset Varjo Awardsit. Vieraslista oli kasvanut viime vuodelta ja koolla oli yli 20 sometyöläistä. Ihania, vallattomia, eteerisiä, hauskoja. Ihmisiä oli paikalla melkein kaikista mahdollisista genreistä, mutta yhteistä kaikille oli […]
Järkähtämättömät
Mun isä on hauska mies. Ei mikään suurten joukkojen viihdyttäjä tai parrasvaloissa paistattelija, vaan sellainen luotetun porukan kesken velmuilija ja hyvähenkinen kuittailija. Lapsena ahmin sen vhs-kaseteille nauhoitettuja Velipuolikuita ja opettelin ymmärtämään huumoria sen perusteella, missä kohdassa iskä nauroi. Iskä on myös vetäytyjä. Se viihtyy omissa oloissaan ja välttelee viimeiseen asti juhlia tai suuria väkijoukkoja, koska ahdistuu […]
Paranee vanhetessaan
En tiä, ootteko jostain rivien välistä (tai ihan riveiltä vaikka täällä ja täällä) osanneet tulkita, että ajan kuluminen, ja sen myötä vanheneminen, on aiheuttanut pientä ahdistusta ruudun täällä päässä. En minä nyt mihinkään nuoruusvuosiin halaja, päinvastoin, mutta paneehan vanheneminen ihmisen mietteliääksi. Se on niin lopullista, päivä, kuukausi ja vuosi kerrallaan. Kun ei voikaan painaa jarrua […]
Oot lainaa mulle hetken vain
Nonni. Ainahan mää tiesin, että vanhemmuus on kamalaa. Luopumista, vastuuta ja huolta. Mutta että sitten tulee ihan random lokakuun viimeinen päivä. Tiistai. Teinilikka huseeraa tuossa tapansa mukaan. Piilottaa sukkamyttyjä sohvatyynyjen väliin, hölisee lakkaamatta turhanpäiväisyyksiä ja iskee videoita erityispörröisistä kissoista naaman eteen. Tavanomaisen sähellyksen ja höpinän keskeltä erotan, että se sanoo menevänsä tänään rippikouluun. Rippikouluun. Mutta […]