Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Ihan kuulkaa itekin kauhistuin viime viikon surkeita blogiesiintymiä, tai siis sitä yhtä. En muista, koska olisin ottanut ihan näin rennosti tätä hommaa, mutta pakko myöntää että teki ihan hyvää. Lähdettiin loppuviikosta Tampereelle pikku-ukkojen kanssa pelireissulle ja ihan tietoisesti jätin tietokoneen kotiin, jottei […]
harrastukset
Arkikuva 20/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Kuten olette varmaan huomanneetkin, olen ollut täällä blogissakin hiukan kesämoodissa. Vaikka en varsinaisesti ole lomaillut, vaan ehkä pikemminkin tehnyt jopa erityisen reippaasti duunia, oon koittanut vähän ottaa illasta enemmän vapaata ja viettää aikaa lomailevan perheeni kanssa. Ei se väärin oo, sanoisin. Joskus […]
Kerää itte kives, pokénatsi!
Nyt en kyllä jaksa tätä aivan typerää keskustelua siitä, kuinka marjat mätänee metsiin, kun nuoriso on yht’äkkiä omaehtoisesti saatu kymmenien vuosien yrityksen jälkeen liikkumaan. Pokémon Go on vähintään saatanasta, koska ennen vanhaanhan Pikku-Pekka polkaisi lippa vinossa kymmentä tikkua laudalla, rakensi käpylehmiä ja kävi perheen matotkin pesemässä järvessä. Siinä sitä sitten kasvoi riuska ihminen. Jossain oli […]
Ihan parhaat kaverisynttärit
Meidän esikoisella oli muistaakseni ensimmäiset kaverisynttärit, kun hän täytti viisi. Oli keiju-teema, siivet, tyllihameet, perhos-kermakaakut, pinkkejä nonparelleja mokkapalojen päällä ja kolmioleivissä värikoodatut lipputikut. Teemaan sopivat astiat ja servetit. Saippuakuplia ja karkkia kavereille kotiinviemisiksi. Glitteriä poskissa. Olipahan kekkerit! Varmasti lasten mielestä ihan kivat, joskin juhlien jälkeen lähinnä viimeisillään raskaana ollut äiti oli aivan puhki ja ihmetteli […]
Takaisin kotiin
Mulla on elämässäni ollut muutamia paikkoja, joita olen voinut oikeasti kutsua kodiksi. Isoisäni rakentama, vähän hassumaisen taiteellinen lapsuudenkotini, ensimmäinen miehen kanssa vuokrattu kaksio Tampereen Kalevasta, kaksikerroksinen rivari, joka oli ensimmäinen omistusasuntomme ja tämä 1903 rakennettu Uskola. Koti on myös koko kaupunki, koti on aavistuksen negatiivissävytteinen varsinaissuomalaisuus ja lusikallinen räiskyvää karjalaisuutta. Niin paljon kuin se toisinaan […]
10 lukuvinkkiä kesäksi
Mä olin selvästi aliarvioinut kesän saapumisen, koska tänään kun marssin neulepalttoossa tuolla, lähes helteisessä säässä, tunsin kummaa leiskuntaa. Ja leiskunnalla tarkoitan hikoilua. Mutta niin se vaan tulla tärähti, se kesä. Eilen jo valmiiksi nyyhkin kohta lakastuneita omenankukkia, onneksi kohta on jo syreenien vuoro. Ja kesällä, jos joskus, kuuluu lukea. Maata riippukeinussa-laiturilla-nurmikolla-jyskinmuovisellabadenbadenilla-mummolanhetekalla tai ihan vaan sohvalla […]
Arkikuva 7/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Nauratti tämä kuva ihan hittolasti. Ihan jäätävä viikko takana, liian vähän nukuttuja tunteja, huutamalla kadotettu ääni, töitä ja koripalloa, vuorovedoin. Kotona on pääosin vaan käyty kääntymässä (Mama-nuudeleilla…) ja sen on huusholli näköinenkin. Edustusjoukkueen finaaleja varten teetettiin faniporukalla tuollaiset kannustuspäät. Tämä meille muuttanut […]
Arkikuva 4/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Hahaa, vielä ehtii tämän viikon puolella! Poikkeuksellisesti tämän viikon arkikuvassa poseerataan. Ja vielä kaikki! Paitsi ettei kaikki. Koska perhekuntaamme kuuluu teini. Joka tarmokkaasti tarpoi johonkin nurkkaan marisemaan juuri, kun äiti touhuissaan kuvausjärjesteli tämän ottamista. Koska tuli riitaa, kun pikkusisko sanoi/teki/oli jotenkin ärsyttävä […]
2 x lukuvinkki välipäiviksi
Mä toivoin tänä jouluna yhden lahjan. Se oli hyvin perinteinen kirja+irtokarkit-paketti, johon tänä vuonna toivoin Laura Lehtolan Pelkääjän paikalla -romaania. Kirja kertoo vähän yli kolmekymppisestä Aaposta, jonka vaimo menee ja kuolee. ” Vai että kuolla piti?… -Helvetin itsekäs ihminen. Olisit nyt keksinyt elegantimman tavan jättää! Miten sä voit jättää mut kahdestaan viisivuotiaan kanssa? Kenen kanssa […]
Ei aina Kimbleä!
Knoppitietona (erittäin tärkeänä sellaisena) minusta mainittakoon, että vihaan Kimbleä. Sitä lautapeliä. Turha kysyä miksi, koska en osaa perustella sitä mitenkään. En vain voi sietää sitä. Pelkkä noppakuplan pamauttelu aiheuttaa päänsärkyä. Yök. Ja nythän nämä meidän lapsukaiset on innostuneet lautapeleistä. Mikä olis tietysti huippukiva juttu, jos ehdottaisivat edes kerran viikossa jotain hauskaa peliä. Oon koittanu ehdottaa […]