Harkinta-aika

Meidän parisuhteessa on kautta aikojen ollut aika selkeä työnjako. Minä suunnittelen, ideoin ja lyön vettä myllyyn sellaisella tenholla, että hommat olis parempi olla valmiina jo mieluiten eilen. Olen spontaanien päätösten erikoisasianainen, sekä hyvässä että pahassa. Ja ylipäänsä, oli asia mikä tahansa, mieluummin päätän jotain ja alan tehdä kuin veivaan asioita eestaas kyllästymiseen asti. Mies taas […]

Rusina mun maksalaatikossa

Neljätoista vuotta sitten minusta tuli vaimo. Kauniina ja kylmänä talvipäivänä, pienessä kirkossa, jonka urut olivat jäätyneet. Häämarssi soitettiin lopulta pianolla ja melkein luhistuneella Toyotalla matkan päälle jäänyt isänikin saatiin paikalle ajoissa. Päästiin naimisiin, kolmelta iltapäivällä, 1.2.2003. Näin jälkeenpäin ajatellen olin kirkon käytävää pallomahoineni astellessani aivan hurjan nuori. Mutta olin rakastunut. Kolme vuotta aiemmin, uuden vuosituhannen […]

Ota siippasi ja käy

Joku teistä ehkä vielä etäisesti muistaa, että joulukuussa julistin vuoden 2017 olevan meidän väsähtäneiden, perhe- ja parisuhdearjen tarpojien. Että nyt lähdetään kuulkaa porukalla treffailemaan, otetaan sitä omaa puolisoa kädestä kiinni ja ollaan ihan tuitui. Ja lupasin tehdä listankin. Kaikista niistä asioista, joita ollaan muka aina tekemässä, mutta jotka jäävät arjen jalkoihin. Leffat, teatterit, keilailut  ja […]

Treffikalenteri 2017

Kuten varmasti moni jo tietääkin, mun epämääräinen, varsinaissuomalais-karjalainen jäyhäneläväinen luonteeni on saanut kohta jo 17 vuoden ajan tasapainotusta hämäläisestä elämänkatsomuksesta. Mieheni kutsuu itsekin itseään tunteiden tiehöyläksi, viitaten omaan tasaisuuteensa. Muistan eräänkin kerran muutama vuosi sitten, kun oltiin todella veitsenterällä miehen työn mentyä alta ja uusi oli pakko löytää heti. Lopulta työpaikka aukesi lähes välittömästi ja vieläpä […]

Minä tarvitsen sinua

Minä olen niin helvetin itsenäinen nainen. Pystyn kaikkeen, mihin haluan, on kaiken maailman mielipiteet ja tarvittaessa tiukkasävyistäkin tekstiä. Osaan työni, teen paljon, uhraudun. En halua uskoa, että on montakaan asiaa, joista en oikeasti selviytyisi, jos ne vaan päättäväisyydestä ovat kiinni. Tiedättehän, ei tartte auttaa, teen tämän itse. Koska osaan, haluan ja pystyn. Voimakkaan naisen pintaa […]

Kehu puoliso päivässä

Miksiköhän se on niin vaikeaa? Kauniiden asioiden sanominen, hyvän mielen tuottaminen, koskettaminen. Kun rakastuessaan sitä tuijotti mielitiettyään lasittunein silmin tuntikausia, leperteli kauniita sanoja, eikä malttanut pitää näppejään erossa toisen iholta, 15 vuotta myöhemmin kehutaan toista lohduttamalla, että olet sä joskus pahempaakin ruokaa tehnyt.  Intohimo väljähtyy ja suhde arkipäiväistyy väkisinkin, ja niin sen oikeastaan kuuluukin. Ei […]

Voiko äiti olla yksinäinen?

Mun ei pitänyt ollenkaan kirjoittaa tästä. Eihän tällaisesta voi kirjoittaa. Koko asia on mun kohdalla pelkkää suurta paradoksia. Yksinäisyys. Oikeasti on melkein vastenmielistä ja jopa julmaa mennä väittämään, että avioliitossa oleva useamman lapsen äiti ja hyvinkin vahvasti moneen suuntaan verkostoitunut ihminen voisi olla yksinäinen. Kuin märkä rätti oikeasti yksinäisten ihmisten naamaan. Niiden, joilla ei todella […]

Köpis-tipsit kehiin!

Pakko myöntää, että ehti jo tulla vähän epäusko koko homman kanssa. Sitä on ihminen kyllä aivan ilmiömäinen jättämään asiat viime tippaan. Että kun kyllähän sitä sit vielä ehtii ja aina on pärjätty. Niinku varmaan onkin, mutta oishan se nyt jumankauta helpompi hengittää, jos vaan koittaisi saada hommat ajoissa maaliin. Joulusta asti on siis keikka ollut […]

Ja seinissä on sen pysyvyys

Se on se unelma. Pienestä asti ohjattu tavoite, prinsessa, prinssi ja jos ei puolta valtakuntaa, niin ainakin yhteinen koti. Pieniä pulleita jalkoja ja keiteltyjä tuttipulloja. Sisarusrattaat ja yhteistä perheonnea. Rakkautta niin, että savupiippu puskee pinkkiä. Harva varmaan pysyvyydenhuumassaan ymmärtää edes ajatella, kuinka nämä, usein jo aika nuorena tehdyt päätökset suuntaviivoittavat koko loppuelämää. Lapset ja nimet […]

Kesä, Köpis, Muse ja me.

En tiedä muistatteko, mutta mähän esitin tossa joulun alla taas sellasta supervaimoa ja yllätin (ainakin melkein) mieheni aattona keikkalipuilla. Pitkään jo oltiin puhuttu, kuinka kiva olis lähteä johonkin, mielellään Turkua kauemmas yhdessä keikalle. Jo se, että me yhdessä tällaista ylipäänsä pohditaan, on aika kova saavutus, meidän musiikkimaut kun sopivat yhteen yhtä hyvin kuin mustamakkara ja […]