Pelkoa ja rakkautta puutalossa

”Hei laitaksää niitä pattereita vähän päälle, ku täällä alkaa olla kylmä.” ”Ne on jo täysillä.” ”Aha. Just.” Jotakuinkin tähän tyyliin käydään ainakin yksi keskustelu joka syksy. Ja suunnilleen tähän voisi omalla tavallaan myös kiteyttää satavuotiaassa puutalossa asumisen. Koska faktahan nyt vain sattuu olemaan se, että kun puutöllin jokaisesta nurkasta vähän viheltää, meillä on kotona oikeasti […]

Tumman seinän taulukollaasi + alekoodi Deseniolle

*osa postauksen julisteista saatu blogin kautta Muistatte varmaan, kun keväällä kerroin tästä meidän olohuoneen remontista, joka oli hyvää vauhtia menossa ikuisuusprojekti-kansioon, kunnes yhtäkkiä yllättäen siippa taipui vuosia jatkuneen maanittelun jälkeen ja suti jo seuraavassa hetkessä seiniä tummanharmaiksi? No, nyt tämä huone alkaa vähitellen olla oikeasti valmis. Seitsemän vuotta tila tuntui keskeneräiseltä, valjulta ja jotenkin valtavan […]

Olohuoneen uudet vaatteet

Arvatkaa, montako kertaa olen viime viikkojen aikana itsekseni huokaissut, että kunpa tämä olisi tehty aiemmin? No tosi monta. Mutta, kuten jo pääsiäisen tienoilla teille paljastin, meillä on täällä perheessä sellaista harkitsevaisuutta, jota en onnistu vauhdittamaan, vaikka olisi kuinka vitosta silmässä. Tähän, 1903 rakennettuun kaupunkitaloon muutettiin siis seitsemisen vuotta sitten. Tuolloin pintarempattiin alakertaa ja vähitellen ollaan […]

Harkinta-aika

Meidän parisuhteessa on kautta aikojen ollut aika selkeä työnjako. Minä suunnittelen, ideoin ja lyön vettä myllyyn sellaisella tenholla, että hommat olis parempi olla valmiina jo mieluiten eilen. Olen spontaanien päätösten erikoisasianainen, sekä hyvässä että pahassa. Ja ylipäänsä, oli asia mikä tahansa, mieluummin päätän jotain ja alan tehdä kuin veivaan asioita eestaas kyllästymiseen asti. Mies taas […]

Tulkoon valkeus

Oli jo aika pitkään tässä taas harmaata. Taivas roikkui matalalla ja kaikista luonnon harmaan sävyistä olisi varmaan löytynyt oiva väri myös olohuoneen seinämaaliksi, jos oikein olisi etsinyt. Tammikuu on vuodesta toiseen vuoden rasittavin kuukausi, pitkä, tahmea ja väsynyt. Helmikuuhun tultaessa on niin helpottunut edellisen kitukuukauden päättymisestä, että valoisamman ajan huomaa vasta lyhimmän kuukauden puolivälissä. Tänä […]

Kun korttitalo luhistuu…

… muista hymyillä, käyttää ysäriltä kalskahtavia reippaustermejä kuten moicca ja mainita, että kyllä tämä tästä ja huomenna on uusi päivä. Älä myönnä olevasi närkästynyt, väsynyt, vihainen tai uupunut, koska tehtäväsi on pärjätä. Niin, että moicculit vaan kaikille. Joku sanoo, että kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku. Mutta mä en nyt jaksais, koska tein juuri sunnuntaina hilloa […]

Arkikuva 17/52

Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu.  Huijasin tossa pari viikkoa sitten tätä arkikuva-sarjaa tällaisella silotellulla sisustelukuvalla. Ajattelin nyt saman tien lopettaa tuon hömpöttelyn ja postata taas tätä todellista arkirealismia. Ollu vähän kuvan mukainen viikko. Tänään nousin ihan väärällä jalalla, enkä meinannut saada aikaiseksi yhtikäs mitään. Kiharapää oli sopinut […]

Arkikuva 15/52

Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Arkikuvasarja meni poikki viime viikolla Köpiksen reissusta ja blogimuutosta johtuen, joten venytetään näitä haasteen rajoja nyt muutenkin vähän. Meillä kun ei todellakaan arkena näytä tältä. Mutta nyt osui ekaa kertaa tooooodella moneen viikkoon, ehkä jopa kuukauteen viikonloppu, jolloin ei ole oikeastaan mitään […]

Ja seinissä on sen pysyvyys

Se on se unelma. Pienestä asti ohjattu tavoite, prinsessa, prinssi ja jos ei puolta valtakuntaa, niin ainakin yhteinen koti. Pieniä pulleita jalkoja ja keiteltyjä tuttipulloja. Sisarusrattaat ja yhteistä perheonnea. Rakkautta niin, että savupiippu puskee pinkkiä. Harva varmaan pysyvyydenhuumassaan ymmärtää edes ajatella, kuinka nämä, usein jo aika nuorena tehdyt päätökset suuntaviivoittavat koko loppuelämää. Lapset ja nimet […]

Jos ei kerrota keväälle…

.. että meidän sohvatyynyissä lukee edelleen joulunpunaisella ”Gingerbread”, ni uskaltaiskohan se tulla? Tänään vietiin pikkumimmi tanssiharkkoihin kuudeksi ja mentiin sen jälkeen kauppaan. Kello oli jotakuinkin 18.19, kun palattiin takaisin autolle ja kas, ulkona oli vasta alkanut hämärtyä. Tuli aika toiveikas fiilis. Kohta tulee taas kuivat kadut, valo, ulon haju ja aukeavat nuput. Tennarit ja fillarit. […]