Saanko esitellä: Lyyli Margareta

Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, että ensi syyskuussa teille tulee koira, olisin varmasti nauranut, että unenpa näit. Ja toki unia on nähtykin: lapset jo vuodenpäivät, minä viimeisimmät viikot. Jälkikasvun jo viime syksystä saakka kestänyt väsytystaistelu tuotti lopulta tulosta ja pieni pumpulinakki Lyyli Margareta (puolisoni toki antoi pörröpäälle kolmannenkin nimen: Pirkko Liinamaa) muutti meille viikko […]

Kulttuuri on parasta nollausta – poikkeuksellisen upea Pieni merenneito hämmästytti, ihastutti ja liikutti

*medialiput näytökseen saatu  Kuvat musikaalista: Helsingin Kaupunginteatteri, Robert Seger Minulle ja perheemme kohta 12-vuotiaalle kuopukselle (hän on tarinatäti henkeen ja vereen ja ilmoittanut jo alkavansa aikuisena käsikirjoittajaksi) oli varattu hiihtolomaviikon perjantaiksi liput Helsingin Kaupunginteatterin suitsutusta saaneen Pieni merenneito -musikaalin iltanäytökseen. Päivää oli odotettu malttamattomasti jo syksystä lähtien, mutta myönnän, että edellisiltana kamoja reppuun ahtaessani en […]

Puistoretki, pyllymäki ja mustikkamehutankkausta kinoksessa – parasta just nyt

Kaupallisessa yhteistyössä Riitan Herkun kanssa Ei mee aina, tai oikeestaan koskaan, niinku Strömsössä meidän lomailut. Tai on niissä toki jotain varmaakin. Lähinnä se, että joku, tai moni, sairastuu johonkin. Tai moneen. Joku saattaa ehkä muistaa viime kevään hartaasti odotetun ja valmistellun Wienin reissun, jonka lähtöä edeltävät 48 tuntia jännitettiin, pystyykö vastasairastunut influenssapotilas matkustamaan. No, niinhän […]

Vie minut, minut vie jonnekin

Tämä on merkittävä vuosi. Tai se jää ainakin omiin aikakirjoihini merkittävänä, koska olen päättänyt niin. Esikoinen päättää peruskoulunsa, keskimmäinen puolestaan siirtyy syksyllä jo yläkouluun. Mutta ennen kaikkea puolisoni, tuo vakaa tunteiden tiehöylä (his words, not mine) astelee toukokuussa seuraavalle kymmenelle. Hän täyttää siis pyöreät 40 vuotta. Nyt jos saisin maailmankaikkeudelta ja metsien keijupölyltä pyytää, niin […]

Siunattu hulluus – blogiperhe on parasta, mitä blogin kautta voi saada

Sitä on ihminen siitä hassu, että se joskus tulee ajatelleeksi olevansa jotenkin vääränlainen. Siis tiedättekö, milloin ikäänsä, kokoonsa, ammattiinsa tai vaikka elämänvalintoihinsa nähden. Että pitäisi olla jotenkin parempi ja rauhallisempi, käyttäytyä jollain tavoin “ikänsä mukaisesti”, tai muuta älytöntä. Mulle kulunut kesä on nostanut moisia fiiliksiä useampaankin kertaan. Meillä on majoittunut ajoittain isojakin nuorisolössejä – ne […]

Sadejuhannuksen selviytymispaketti

Mulle juhannuksella ei ole oikein koskaan ollut suurempaa merkitystä. Meitsi on jouluihmisiä, mutta jussi merkkaa lähinnä muutamaa vapaapäivää ja leppoisaa aikaa perheen kanssa. Kerran ollaan käyty viettämässä keskikesän juhlaa Tukholmassa ja kerran Ahvenanmaalla, muuten lähinnä nautittu aution kaupungin rauhasta. Saunaan me päästään papalle naapuriin ja grilli saadaan kuumaksi sateellakin – oikeastaan melkeinpä nautin sateisen juhannuksen […]

Hallo! Kuuleeko Wien?

Muistattekin varmaan, kun tuossa reilu kuukausi sitten märisin, että meni hommaamani joulu/hääpäivälahjamatka Gdanskiin ihan reisille? Että oli lennot ja hotellit, mutta lopulta tuli pahasti työaikataulut väliin ja koko homma luiskahti penkin alle, peruuntui ja aiheutti aika voimakkaan katkeruus-reaktion allekirjoittaneessa hetkellisesti. Ei tuo nyt vieläkään lempihetkiini kuulu, mutta koska seuraava – erityisen jännittävä – matka kolkuttelee […]

15 vuotta naimisissa – vinkki jokaista aviovuotta kohti!

Kyllä tuntuu hurjalta. Kaksi viikkoa sitten tuli nimittäin kuluneeksi kokonaiset 15 vuotta siitä, kun asteltiin vihille Tampereella. Siinä kirkossa, jonka urut olivat pakkasesta jäätyneet, mekossa, joka oli unelmieni puku korkeine kauluksineen, mutta joka nykyään jo vähän huvittaa. 15 vuotta. Se on aika paljon. Mutta koska jollain ilveellä on kajahtamatta selvitty yhdessä näinkin pitkä aika, päätin […]

Se sellainen maailman tavallisin ja onnellisin

Joskus se iskee ihan keskellä tuikitavallista maanantaipäivää. Olet aika kiireisen aamupäivän jälkeen viimeistelemässä töitäsi sohvalla, kun mukelot yksi kerrallaan tallustavat vielä ulkovaatteet kahisten ja posket punaisina olohuoneeseen. “Ai moi! Sä oot kotona!” ne kiljahtaa selvästi ilahtuneina. Ja sen sijaan, että ne ryntäisivät huoneisiinsa suljettujen ovien taakse, ne sulloutuvat kaikki kolme sohvalle viereen. Ne pulputtavat päällekkäin, […]

Vatkaa, vatkaa – maailman parhaat kuppikakut!

Tehän tiedätte jo, että en ole mikään ruoanlaittaja. Tai no, vedetään nyt vähän takaisin. Olen kai ihan kohtalainen ruoanlaittaja, mutta arki pakkolaatikkoruokineen on jotenkin onnistunut tappamaan suurimman innostukseni keittiössä. Leipominen on kyllä ruoanlaittoa enemmän ollut aina mun juttu – omanlaistaan arkipakoa kai sekin. Mies aina kaiholla muistelee kotiäitivuosia, jolloin ainoa harrastukseni oli leipominen. (tein siis […]