Itsepalveluvaraston kautta kainaloon

Kovalla uhollahan sitä lähdettiin. Että nyt pannaan (heh heh) parisuhde kuntoon ja aletaan käydä treffeillä. Joka kuukausi varataan kalenterista aikaa ihan vain meille kahdelle ja kaivetaan ruuhkavuosipuurosta se voisilmä, jonka takia tuota tatinaa kannattaa päivästä toiseen pistellä. Sellainen aika löytyy kyllä. On löydyttävä.  No mitä luulette, onko löytynyt? Ei. Tammikuussa reippaina lähdettiin liikkeelle, mutta sen […]

Naulan päässä yhteisymmärryksestä

Meillä riideltiin. Monta päivää turhauttavaa tuhahtelua, murjotusta, pitkiä seinääntuijotustunteja ja mykkäkoulua. Ei ruveta mitään puhumaan. Ei ole tapana. Vappupäivänä alettiin vähän ottaa kontaktia. -Tarttis varmaan vähän puhua. – Joo, niin tarttis.  Puhuttiinkin. Vähän. Sen verran, kun pakotettuna itsestämme ulos saatiin. Miten voikin aikuiselle ihmiselle olla niin suuren työn takana sanoa, että tämä tuntuu musta pahalta, […]

Irrallinen kunnes kotona

En tällä kertaa kauheasti hehkutellut vuosittaiseen blogigaalaan lähtöä. Olin kovin otettu ehdokkuudestani vuoden viihdyttävimmäksi, mutta samaan aikaan ehdokasasettelusta tiesin, etten tällä kertaa yltäisi kovin korkealle. Gaalassa voitonjuhlia viettivätkin odotetusti tubetähdet. Miljoona kuihtunutta ruuhkavuositulppaania ja pusuja kuitenkin teille kaikille äänestäneille! Olette ehdottomasti skenen parhaat lukijat. Mutta ei tämä tosin ollut varsinaisesti syy, miksen gaalahehkutellut. En vaan […]

Gilmore Girls – paras äiti-tytär -suhteen lujittaja sitten napanuoran

Kaikki, joilla on, niin kovin yllättäen, teini-ikään parkkeeraava esikoistytär, tietävät, että täysin yllätyksenä ja pyytämättä ilmaantuvien ekojen kertojen vyöry alkaa ennemmin tai myöhemmin yläasteikään tultaessa. Kaikki se valtava hormonaalinen hulabaloo, jota naiseksi kasvaminen tuo tullessaan ryydittyy tietysti myös niillä ekoilla kokemuksilla. Ihastumisilla, kädestä pitämisillä ja suudelmilla. Joo, ja halusi sitä tai ei, aikanaan myös seksillä. […]

Rusina mun maksalaatikossa

Neljätoista vuotta sitten minusta tuli vaimo. Kauniina ja kylmänä talvipäivänä, pienessä kirkossa, jonka urut olivat jäätyneet. Häämarssi soitettiin lopulta pianolla ja melkein luhistuneella Toyotalla matkan päälle jäänyt isänikin saatiin paikalle ajoissa. Päästiin naimisiin, kolmelta iltapäivällä, 1.2.2003. Näin jälkeenpäin ajatellen olin kirkon käytävää pallomahoineni astellessani aivan hurjan nuori. Mutta olin rakastunut. Kolme vuotta aiemmin, uuden vuosituhannen […]

Ota siippasi ja käy

Joku teistä ehkä vielä etäisesti muistaa, että joulukuussa julistin vuoden 2017 olevan meidän väsähtäneiden, perhe- ja parisuhdearjen tarpojien. Että nyt lähdetään kuulkaa porukalla treffailemaan, otetaan sitä omaa puolisoa kädestä kiinni ja ollaan ihan tuitui. Ja lupasin tehdä listankin. Kaikista niistä asioista, joita ollaan muka aina tekemässä, mutta jotka jäävät arjen jalkoihin. Leffat, teatterit, keilailut  ja […]

Tarpeeksi hyvä joulu

Moi Päivi, vuonna 2017! Aattelin vaan kirjoittaa sulle sen verran muistisi tueksi, ettet ihan hirveästi niskahiessä turhan takia kyyneleitä vierittäisi tai ahdistuksesta pillastuisi joulun lähestyessä. Katsos, arvon minä marras-joulukuussa 2017, ihan hyvä joulu tuli viime vuonnakin, vaikka et niihin lapsuuden standardeihisi yltänytkään. Hyvä, vuoden 2017 minä, muista ainakin nämä: älä stressaa, koska se ei vie […]

Arkikuva 41/52

Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu.  Tuli joulu kultainen. Tuli joulutunnelma, lahjat, herkut ja yhdessäolo. Tämä kaikki, vaikka taaskaan ei tullut pestyä sen enempää ikkunoita kuin kaappejakaan. Matoistakin tampattiin vaan osa. Joulupullat jäi leipomatta, pipareita lapset teki tasan kerran. Ja silti, tuttu kuusen, kinkun ja glögin tuoksu sai […]

Treffikalenteri 2017

Kuten varmasti moni jo tietääkin, mun epämääräinen, varsinaissuomalais-karjalainen jäyhäneläväinen luonteeni on saanut kohta jo 17 vuoden ajan tasapainotusta hämäläisestä elämänkatsomuksesta. Mieheni kutsuu itsekin itseään tunteiden tiehöyläksi, viitaten omaan tasaisuuteensa. Muistan eräänkin kerran muutama vuosi sitten, kun oltiin todella veitsenterällä miehen työn mentyä alta ja uusi oli pakko löytää heti. Lopulta työpaikka aukesi lähes välittömästi ja vieläpä […]

Aalloilla siis

Kuten tossa jo eilen ehdin märistä, ainakin meidän perheen arki on useimmiten kamalaa juoksemista ja aikataulutettua oravanpyörää, ja sellaista tuikitarpeellista koko perheen yhteistä oleiluaikaa on aivan hävyttömän vähän. Itse elän jatkuvassa aikatauluttamisen ja spontaanin elelyn välisessä ruuvipenkissä, koska käytännössä arjen sujuminen vaatii valtavasti suunnittelua ja tarkkoja aikatauluja, kun taas luonteeni vaatisi vapautta, aikaa ja spontaaniutta. […]