Kaupallisessa yhteistyössä Stressinhallinnan valmentaja Satu Ajangon kanssa *valmennus saatu En ole varmaan ainoa, joka kipuilee jaksamisen, palautumisen ja stressinhallinnan ristitulessa tässä alati kiihtyvässä maailmanmenossa. On työt ja yrittäjyydet, lasten kasvut ja kasvatukset, harrastukset, kotityöt, opiskelut, remontit, you name it. Kun kaikelle yrittää nyhtää kalenterista oman siivunsa, tulee myös elämän kivoista asioista helposti suorittamista. Olen aina […]
yrittäjyys
Yrittäjyys on keino tehdä itselle merkityksellistä työtä
Tänään työhuoneelle kävellessäni mietin, onko mulla jotain sanottavaa tästä tänään vietettävästä Yrittäjän päivästä. Yrittäjät ansaitsevat päivänsä – kyllä, yrittäjät ovat rohkeita ja innovatiivisia – sitäkin, yrittäjyys on rankkaa – voi olla, yrittäjät pitävät yhteiskunnan rattaat pyörimässä – osaltaan kyllä. Yrittäjyys on käsitteenä valtavan laaja – se kattaa pienissä nyrkkipajoissaan tahkoavat toiminimiyrittäjät yhtä lailla kuin kasvutavoitteiset […]
Lomaa unelmaduunista? Kyllä, kiitos
Pidempään blogia seuranneet muistavat varmaan, kuinka voimakasta ammatillista rimpuilua kävin jopa vuosia täälläkin. Hilma oli sellainen loppuelämän unelma tietyn hetken ajan, mutta kun se loppui, jäin täysin tyhjän päälle ihmettelemään, mitä osaisin, haluaisin ja jaksaisin tehdä jatkossa. Noista vuosista on jäänyt ennen kaikkea mieleen turhautuminen ja epävarmuus, sellainen olo, etten ole mihinkään sopiva. Kesti ihan […]
Vyötäröön asti jorpakossa
En nyt aio ottaa taas puheeksi ikääntymistä tai ikäkriisiä, koska juuri tällä hetkellä en sellaista myönnä omaavani, mutta jonkinlaisesta kasvusta ajattelin muutaman rivin kirjoittaa. En fyysisestä. Siihen riittää hampparit ja sipsit ilman sen kummempaa ruotimista. Mä istun parhaillaan toista päivää uuden työpöytäni ääressä. Toimiston ikkunasta paistaa kirkkaasti aurinko ja tiedän jo nyt, että kesällä kuivaan […]
Yksinyrittäminen on yksinäistä
Aloitetaan nyt vaikka sanomalla, että minä, jonka ei enää koskaan tämän jälkeen pitänyt alkaa yrittäjäksi, olen oikeasti enemmän kuin tyytyväinen vallitsevaan työtilanteeseeni ja tapaan, jolla saan töitä tehdä. Siis yrittäjänä olemiseen. Ja tätä en olisi uskonut koskaan sanovani, kun kauppani oven joskus suljin. En vieläkään myönnä olleeni katkera, mutta aika loppu olin. Ja tietysti pettynyt. […]
Lisää palkkaa, kiitos!
Tunnustin tuossa muutama päivä sitten Facebookissa, että kaikkein raskainta luovana yrittäjänä on pakollisten sälähommien tekeminen. Myönsin myös inhoavani kaikkea esimerkiksi laskutukseen ja kirjanpitoon liittyvää jopa niissä määrin, etten meinaa millään saada laskutettua. Mikä saattaisi tietysti pidemmän päälle muodostua ongelmaksi, koska tunnetusti rahaa ei yrittäjän tilille tipu, jos ei sitä muista viitsi asiakkailtaan pyytää. Hyvin nopeasti […]
Rahalla on väliä vasta, kun sitä ei ole
– No nyt se pikkumimmi sai sit synttärikutsun. – Eikä… Koska ne on? – Sunnuntaina. – Voi helvetti. Tämän keskustelunpätkän kävin mieheni kanssa puhelimitse muutama vuosi sitten. Ihan tavallisena arki-iltapäivänä, alkuviikosta. Muistan, että oli kevät ja paistoi aurinko, olin matkalla töistä kotiin. Puhelun jälkeen olin pillahtaa itkuun. En siksi, että lasten kaverisynttäreissä olisi mitään surullista, […]
Yritysunelmasta kaatuneeksi unelmayritykseksi
Tuossa muutama päivä sitten Nuorgamin Emmi laittoi mulle viestin. Voisiksä nyt kohta kertoa, että mikä tämä Hilma on, ku sä siitä joka postauksessa vihjailet? Siinä kohtaa tajusin, että tuosta ajasta on totta tosiaan tullut jo kuluneeksi niin monta vuotta, että todennäköisesti uusien ystävien lisäksi myös lukijoissa on ihmisiä, jotka eivät ole koko Hilmasta kuulleet. Ja […]
Kun ikävä iski.
Selailin tuossa eräs ilta väsähtäneenä työpäivän jälkeen omia vanhoja statuspäivityksiäni Facebookista. Älkää kysykö miksi, en varmaan saanut sohvalla maatessani itsestäni muuta irti. Hymähtelin vanhoille vitseille, naurahtelin keskusteluketjuille ja koin monta “ainiin!” -hetkeä. Joulukuun kohdalla silmiin osui kuva Hilmasta, unelmasta, neljännestä lapsestani, josta jouduin luopumaan. Tuli spontaani itku. Kamala ikävä. Se oli kuitenkin jotain, minkä olin […]
Aika päästää irti.
Mä olen koittanut kaikin keinoin pysyä kiireisenä. Käynyt kohta kaksi viikkoa siivoilemassa liiketilalla, saamatta kuitenkaan aikaiseksi oikein mitään. Siirrellyt laatikoita, kuunnellut musiikkia, pakkaillut tavaroita. Uudestaan ja uudestaan. Tekemättä oikeasti yhtään mitään. Ehkä mä olen alitajuisesti tarkoituksella venyttänyt lopullista luopumista… Vaikka hymy on urheasti pysynyt huulilla, tosiasiassa pelottaa niin että sattuu. Vaikka kuinka tiedän, että tästä […]