… ja ajassa 1 viikko, 4 päivää se iskee paistinpannulla klyyvariin. Arki meinaan.
Tuli nähkääs tuossa pari päivää se kaikkien vanhempien (tai sit vaan mun) lempitekstari: “Teille tai lapsellenne on varattu hammaslääkäriaika torstaina diibadaaba klo diibadaaba”.
No niin hei, kiva. Nyt ei sit tarvikaan ku selvittää, että kenenköhän jälkeläisen aika se mahtaa olla, koska omia töhköjäni varten en muista varanneeni mitään. Mikä ei toisaalta kyllä sekään tarkoita sitä, etteikö se omakin aika voisi olla. Ennenkin asioita päässyt vähän unohtumaan.
Joka tapauksessa sain rajattua vaihtoehdot kahteen, koska vanhimmainen kävi hammaslääkärissä juuri äskettäin. Olin jo soittamassa perinteistä “kenetköhän mää täältä nyssi laitan” -varmistelupuhelua hammashoitolaan, kun havaitsin jääkaapin ovessa hammaslääkärilapun. Ja kellonaikakin täsmäs. Täähän olikin helppo keissi!
Laitoin viestit Wilmaan ja muistutin jätkää. Hyvin meni, ei mittä.
Paitsi että arvaattekin varmaan, laitoinko matkaan oikean lapsen. Nii-i. En laittanu.
Ja kuulkaa, kun pääsi menemään vähän henkilökohtaisesti tunteisiin, tämä. Että jos mää en parin arkiviikon jälkeen enää edes ymmärrä lukemaani, niin eihän mulla ole tässä nakkisoppapyörityksessä mitään tsäänssejä. Kaikki meni!
Vaikka (alkusepareiden jälkeen) myönnänkin auliisti, että tämä oli nyt ihan oma virhe, inisen silti hieman siitäkin, miksei tuossa kauhutekstarissa voi olla nimeä. Etunimi. Vaikka kaks ensimmäistä kirjainta. Syntymämerkin paikka, hiusten väri tai helvetti vaikka joku hammasaiheinen koodisana. Ilmeisesti jollain henkilösuojalla tätä perustellaan, mutta joillain muilla paikkakunnilla nimiä kuitenkin käytetään. Ihan maallikon aivoilla aattelisin, että saattais tehostua toi homma ihan sellasella pienellä lisäyksellä.
Paitsi että me soitettiin hoitolaan ja vaihdettiin tekstarin saajiksi mukulat itse. Luotan noin 150 % enemmän muksujen asioidenhoitokykyyn kuin omaani. Kertokoon se meikäläisen elämänhallinnasta mitä tahansa.
Arki siis taklas meitsin puolessatoista viikossa. Onneks huomenna on yhden Nuorgamin Emmin kolmekymppiset. Meinasin yrittää vähän taklata takas.
Mites teillä menee? Onko kontaktimuovin kuplat puhkottu ja kaikki hommat jiirissä?
-Päivi
Arki alkoi. Heti onnistuin unohtamaan tyttären synttärit, siitä kirjoittelinkin tänään. Ai kamala, miten voikaan pää lyödä tyhjää taas.
Käytin kesällä lasta hammaslääkärissä ja istuimme odotustilassa yli tunnin. Sitten menin kysymään, että mitenhän meidän aika kun lapsella alkaisi puheterapia kohta. Hoitaja siinä sitten katsoi koneelta, että kappas, meidän aika onkin siirretty huomiselle! Kiva. Kiva, että ilmoittivat.
Ah, et tiedä, miten helpottavaa on kuulla, että en ole yksin tän hataran pääni kanssa! <3
Kyllä kohta ei tarvi enää päällystää niitä kirjojakaan kun ne pian kolmatta viikkoa ruttaantuu tuolla repuissa. Arki vastaan minä -matsissa olen jo hävinnyt. Koulukuvaukseen oli järjestetty sellanen jännätilanne että se on joko to tai pe. No ei ollu tänään. Eikä se tänään varmuudeksi puettu valokuvausasu ole enää käyttökelpoinen koska oli pelattu mudassa jalkapalloa. Yhden valkoisen 146cm pitkähihaisen paidan sappisaippuakäsittelyyn menee noin 22 min, ihan vaan jos joku on miettinyt joskus.
Haha, joo, totta! Tavallaan kannattavinta ois vaan ohittaa koko asia, koska ei niitä rullia sit enää kannata päällystellä. Näin tulen toimimaan jatkossa!
Samaa se on kaikilla. Meillä ensimmäinen lapsista sairastui toisella arkiviikolla ja rumba oli valmis. Meillä muuten tuli ne muistutistekstarit nyt vasta käyttöön (Keski-Suomi) ja siinä oli lapsen nimi, yllätti että niin hyvin huolehtivat.
Tsemppiä, kyllä tähän arkeen jouluun mennessä on turtunut. ♡
Tuo nimi on kyllä ehdoton siinä tekstarissa, olette onnekkaiden joukossa. 😀
Kun on jatkuvasti rähmällään niin yks tai kaks taklausta ei tunnu enää missään.
TRUE DAT!
Meidän tk:n järjestelmästä tulee tekstari mun puhelimeen ihan lapsen omalla (sillä kokonaisella) nimellä.
Muutaman kerran ollaan silti menty esimerkiksi väärään hammashoitolaan, kun kaikki ajat eivät t i e t e n k ä ä n ole tuossa lähimmässä mahdollisessa…
Mutta älä huoli, se koulukuvaus on vielä mahdollista mokata… eiku siis hoitaa kotiin.
Ja vanhempainilta. Viime vuonna unohdin mennä vain kahteen kolmesta…
Ai saakeli, koulukuvaus on muuten tällä viikolla! Pitänee skarpata!
Vanhempainiltoihin menen melkein aina säntillisesti ja mietin lopulta paikan päällä, miksi ihmeessä tulin. Ne samat asiat tulee Wilmaan kuitenkin. Mut kahvi ja pulla on tietty hyvä houkutin. 😀
Kuullostaa tutulta… Mutta mä riemuitsen, meidän lasten oikomishoidot on nyt OHI!
Toivon että joku muistaa sitten ne tavistarkistusajat… Nuorimmaisen kohdalla mun on järkättävä oma työvuoroni sopivaks, isompien on helppo käydä, on niin lähellä koulua. Luojan kiitos..
Vanhempainillat.. juu, just tuskailen vanhempainillalle osunutta iltavuoroa, mies on samaan aikaan kuskaamassa lasta reeneihin. Miks niitä ei ilmoteta jo keväällä?;)
Ens kesää ootellessä. 😉
Heti toisena päivänä unohtui pikkulikoilta lakit päiväkodista. Huusin kyllä miehelle, joka meni niitä autoon edeltä laittamaan, että lippikset päähän! No, päiväkodin pihassa huomasin, että ei ollut. Hellepäivä tulossa, mut sit ajattelin, että oltiin kesällä pitkiä päiviä uimarannalla eikä tytöt käytä lakkia, kun ovat vedessä. Että ehkä kuitenkaan eivät kuole (ja se on mulla aina joka päivälle tavoite: jos kukaan ei kuole tai loukkaannu vakavasti, päivä on sujunut varsin hyvin!). No, vanhempi päiväkotitäti kyllä sit hakiessa huomautti: ”ihan vaan sellainen juttu, että (tässä kohtaa naputti sormella päätään) olisko teillä mitään lakkia..?” Ai vittu että olisko niitä pinkkejä frozenlippiksiä koko saatanan eteinen pullollaan, eipä vissiin oo, kuule hyvä kun itse eteiseen mahtuu!!! (No en sanonut. Mietin vain, että hengissä ovat..)