Torttukonservatiivin itsenäisyysperinteet.

Vaikka koen olevani noin pääasiallisesti aika avarakatseinen ja modernin ajattelutavan omaava ihminen, on muutamia asioita, jotka saavat sisäisen konservatiini nostamaan päätään. Jäykistelen esimerkiksi sitä, kuinka joku tohtii itsenäisyyspäivän aamuna sirkkelöidä keskusta-talon pihassa. Ja vaikka itsekin olen siivoillut, jätin viemättä petivaatteet ulos.

Juhlapyhien perinteistä pidän myös kiinni kynsin hampain. Meillä keittyy aina 6.12. joulunajan ensimmäiset kunnon riisipuurot ja metelisoppa. Tuntematon Sotilas pauhaa telkkarissa, vaikkei sitä kukaan edes varsinaisesti katsoisi. Poltellaan kynttilöitä. Ennen illan pukukavalkadia keitetään glögit ja paistetaan pari pellillistä torttuja.

Niistä se tunnelma syntyy. Tutuista ja turvallisista perinteistä. Ja kyllä musta on aina yhtä liikuttavaa, kun lapsetkin muistaa kysyä itsenäisyyspäivän puuroja tai torttuja. Vaikka ei kai tuo nyt niin kovin vakavaa ole, vaikka joskus tekis jotain muutakin.

tortut 004tortut 012

Sen sijaan äärimmäisen vakavia on torttu-asiat. Joulutortuilla on yksi muoto; tähti. Joulutorttuihin kuuluu ainoastaan yhdenlainen hillo; luumu. Hilloa kuuluu olla; mahdollisimman paljon. Jos nämä kolme asiaa jäävät täyttymättä, kyseessä ei ole joulutorttu. Ainoastaan pelkkä torttu.

tortut 008

Noin. Tuli sekin aihe käsiteltyä kertaheitolla.

Leppoisaa, joskin inasen konservatiivis-sävytteistä Itsenäisyyspäivää Uskolasta!

-Päivi-

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

9 Replies to “Torttukonservatiivin itsenäisyysperinteet.”

  1. Oi, ihanaa – tunnen suurta myötätuntoa kanssajäykistelijää kohtaan! Itsekin lukeudun “konservatiiveihin” (lue: noudatan rutiineja orjallisesti, koska se luo turvallisuuden tunnetta) ja olen täsmälleen samaa mieltä; itsenäisyyspäivänä kuuluu olla hillitysti, perinteet kunniaan, tortun muoto on tähti ja hillona luumua överisti. Lisäksi ehdottomasti leikkele alle, juusto päälle – ei ole muuta vaihtoehtoa 😀

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Just näin! Mä myönnän, että oon hiukan nihkee jopa sunnuntaisin näiden sirkkelöijien kanssa, vaikken missään kirkonmenoissa käykään. Mutta tietyistä tavoista ja perinteistä on vaan turvallisempaa pitää kiinni. 😀
      Ja ihanaa, että ymmärrät myös oikean voileivän kokoamisen, muu on suorastaan pyhäinhäväistystä! 😉

  2. Vihdoin! says: Vastaa

    Leikkele alle, juusto päälle, just noin! 🙂 Täällä meillä olen vahvassa vähemmistössä, mitä tulee tähän niin aamuun kuin joskus myös iltaan vaikuttavaan periaatepäätökseen. Mutta nyt mulla on taas uusi kortti pakassa, kun säkin tunnustaudut tähän leiriin. Joulutorttuasiassa olen myös samalla kannalla. Omenakanelitortut ovat… leivonnaisia. Vain pelkkiä leivonnaisia. Niitä voidaan tarjota kelle vaan vieraalle niinku.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Oi kyllä! Meillä on visusti opetettu myös lapset kokoamaan leipä oikein, olishan se ihan kammottavaa laittaa ne eripäin. Hyh!
      Ja aivan. Leivonnaisia! Ihan hyviä, joo. Mutta ei joulutorttuja. End of story. 😀

  3. Meilläkin paistetaan aina itsenäisyyspäivänä ekat joulu-tähti-luumutortut.

    Tietyistä jutuista vaan pidetään kiinni. Hyvää itsenäisyyspäivää 🙂

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Just näin. Perinteet luo tunnelmaa. 🙂

  4. Opiskelija äiti says: Vastaa

    Olinpas, kaupan alalla olevana, tykyilemässä itsepäisyyspäivän, ku se on vp…
    Meidän itsenäisyyspäivä perinteisiin kuuluu piparit, aina ja ikuisesti.. Eli tein taikinan perjantaina ja mies+lapset leipoi lauantaina, mä vähän jatkoin sunnuntaina. Mut pipareita tehtiin perinteen mukaisesti 🙂

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      No just oikein! Musta ainakin tuntuu, että maailma menee heti jotenkin vähän vinoon, jos tärkeät perinteet unohtuu. 🙂

  5. Kiinnostavaa lukea vaikka nyt sitten itsenäisyyspäivän perinteistä. Meidän perheen suomalaisiin perinteisiin on 6.12. kuulunut aika usein pitkän kaavan mukainen herkuttelu, Sibeliuksen Finlandia (laulettuna, soitettuna (öhöm-youtube-‘videokaraoke’ ;-)), jne.) ja varmaan ihan liian usein linnan juhlien seuraaminenkin. Tänä vuonna olimme tutustumassa toisten perinteisiin- mikä olikin aivan ihanaa. Joulutorttuja tehdään toki kyllästymiseen asti joulun alla (valmistaikinasta, luumuhillolla) jo ensimmäisen adventin tienoilla (tai jos ei tehdä niin viimeistään jouluksi!). Jouluperinteistä sen verran, että jos ei muutamaan konserttiin pääse joulun alla, niin ei oikein ole tunnelma kohdallaan. Iloa adventinaikaan!

Vastaa