Mä olin joskus nuorempana ihan surkea nukkuja. Nukahtaminen on harvoin ollut kovin hankalaa, mutta keskellä yötä heräily muodostui jossain vaiheessa ongelmaksi. Etenkin, kun herääminen tarkoitti helposti parin, kolmen tunnin valveillaoloa keskellä yötä. Silmät tillillään sitten epätoivoisesti yritin saada unta, pyörin ja hyörin lakanat ruttuun ja lopulta nukahdin helpottavaan uneen noin varttia ennen herätyskellon ujellusta.
Sit tuli lapset. Arvatkaa, helpottiko? Juu, ei. Ihan vauva-aikana muistan kuitenkin nukkuneeni paremmin, kuin juuri taaperoikään ehtineiden kanssa. En tiedä, olinko niin hormonihuuruissa, vai kertakaikkisen poikki, että imetysheräilyn jälkeen pystyin nukahtamaan uudelleen. Mutta sitten tuli se -tuttiontippunut-peittoonhuonosti-jano-pahauni-kikkeliskokkelis-sitäsuntätä-käninä, jota jatkuikin varovaisen arvion mukaan joku 70 vuotta. Jos nousin ylös hyssyttelemään, taputtelemaan tai hoivaamaan, sain heittää hyvästit melkeinpä koko loppuyön unille.
Homma eskaloitui, kun menin töihin nuorimman ollessa reilun vuoden ikäinen. Muistan yhdenkin helvetin aikaisen aamuvuoron, kun nukkuminen oli jäänyt muutamaan tunnin pätkään, silmien takana jyskytti, sydänalassa muljahteli ja tuntui että hampaatkin tippuu suusta. Janosin unta ja odotin vain pääseväni nukkumaan. Ajattelin, etten selviä päivästä edes hengissä.
Mitä ilmeisimmin jollain ilveellä siitäkin kuitenkin selvisin. Ja onneksi, luojalle kiitos, mies otti enenevässä määrin osaa yöhyssyttelyyn, hän kun ei todennäköisesti edes herännyt matkalla, vaan jatkoi uniaan siitä, mihin ne jäivät välittömästi ensimmäisen hiuskiehkuran koskettaessa tyynyä.
Kun lapset kasvoivat, opin nukkumaan vähän paremmin. En tiedä, oliko tuolla, vain aavistuksen liioitellulla 70 vuoden heräilyllä osuutta asiaan, mutta kun lapset alkoivat nukkua yönsä, aloin minäkin. Heräilyjä tuli vieläkin, mutta satunnaisemmin. Elämäntilanteet vaikuttivat ja tekevät niin toki edelleen.
Miksi sitten kirjoitan tästä nyt, kun lapset ovat jo isoja, nukkuvat hyvin ja antavat meidänkin vetää unta palloon? Koska ongelma tuntuu yllättäen palanneen. Havahdun taas öisin, killitän hereillä tuntikausia ja nukahdan vähän ennen, kun lapset alkaa tömistellä alakertaan. Lauantai-iltana suunnittelin jo valmiiksi nukkuvani pitkään, kun se oli mahdollista, mutta sunnuntaiaamuna makasin sängyssä silmät tapillaan seitsemältä, täysin riittämättömien unien jälkeen, uupuneena ja närkästyneenä. Mutta uni ei tullut.
No onhan tässä vähän työruuhkaa ollut, mutta mitään valtaisaa stressiä en tunne kokevani juuri nyt. Nyt valvominen alkaa tuntua taas pitkästä aikaa fyysisenä oireiluna. Päänsärkynä ja sydämen tykytyksinä. Puhumattakaan katkeilevasta muistista ja hitaista hoksottimista.
Nukkumaanmeno tuntuu ahdistavalta. Ku mä herään taas kuitenkin. Tuntuu että en ole oma itseni. Olen vaan pihalla. Muistan taas elävästi sen vuosien univajeen pikkulapsiarjen keskellä. Ihminenhän on ihan toimintakyvytön, kun se ei saa nukkua riittävästi. Siihen on varmaan syynsä, miksi hoitovapaa kestää kolme vuotta. Eihän vuosikausia heräilevästä vanhemmasta ole kuin hädin tuskin ruokkimaan ja vaatettamaan jälkikasvunsa. Kotiseinien ulkopuolelle sellaista nukkuneen rukousta ei kannata päästää hortoilemaan lainkaan.
Mutta niin. Lakanat on rypyssä, mutta niin alkaa olla mun aivotkin. Auttakaa mua nukkumaan. Millä tyhjennätte kovalevyn iltaisin ja takaatte hyvät yöunet? Vai onko paikalla muita univammaisia? Help!
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Voi kuule ! I feel and hear you. Mun unet jäi sinne synnärille. Valvoin synnytyksen yhteydessä neljä vuorokautta ja järkihän siinä meinasi lähteä.
Nykyään pakko katkaista napeilla ennen kuin menee liian pahaksi. Valitettavasti. Meillä mies on hoitanut valtaosan yösyötöistä. Eipä onnistunut se imetyskään juu ei. Unettomuus on kamalaa ja kun sen on kerran kokenut, niin aivothan muistaa sen. ?
Nappien lisäksi unihygienia kuntoon. Myös liikunta riittävän aikaisin ennen nukkumaan menoa ja hiilaripitoinen iltapala auttavat.
Auts! Voin vaan kuvitella, kuinka järkyttävää tuollainen neljän vuorokauden valvominen. Ja mitä se tekee psyykelle. Huh.
Mä taidan eka kokeilla sitä melatoniinia ja näitä perinteisiä kikkoja. Mun ystävä tosin eilen totesi varovasti, että voisko kyseessä ylikierrokset. Ja kyllä tosiaan voi. Vaikka en hirmuista jatkuvaa stressiä tunnekaan, aika tukka putkella olen taas mennyt. Nyt päätin himmata loppuviikkoa kohden ja pitää viikonlopun kokonaan vapaana. Jospa sekin osaltaan auttais.
Mulla auttoi aikaisemmin melatoniini, mutta ei enää nykyjään. Magnesium! En ite ensin uskonut, mutta päätin sit lopuks kokeilla kuitenkin. Ja jeees, auttaa. Mutta ei mikään marketin kolme purkkia eurolla, pitää olla laatutavaraa. Lue täältä: http://kaisajaakkola.com/2013/09/magnesium/
Kerro sit jossain vaiheessa väliaikatietoja!
Ja juu, sun blogi on ihan huippu, tiiät kai sen 🙂
Hei tää oli kans hyvä vinkki! En oo muistanu ees tota melatoniinia (seuraavaksi ehkä pyydän apua jo dementiaan…), mutta koklaan sitä ensin. Kiitti vinkistä!
Ja kiitos kauniista sanoista. Tuli hyvä mieli. <3
Univammainen – miten ihana termi!
Ja juu, olen kyllä.
Luulen, että lähinnä se oman ajan puute pistää valvottamaan öisin. Kun on kaiket päivät toisten saatavilla, valmiina antamaan itsestä kaiken toisille ihan milloin sattuvat haluamaan, tulee se “olla vain itsensä kanssa” -hetki mulla ainakin öisin. Silloin muut eivät tahdo minulta mitään (tai no mitä nyt joskus joku paha uni tai vatsatauti).
Työstressi valvottaa toki myös.
Joo, mä olen huomannut ton saman oman hetken tarpeen ja olen nyt ottanut sen iltaisin, mikä ei oo siis mulle kovin tyypillistä. Eli valvon normaalia pidempään, koska haluan nauttia siitä hiljaisuudesta ja rauhasta. Kai sekin sit jotenkin öisin kostautuu, tai jotain…
Saattaa olla tyhmä kysymys, mutta otan sen riskin eli oletko kokeillut melatoniinia? Itse olen myöskin lievästi univammainen niin, että esimerkiksi nukun todella huonosti viikon ennen menkkojen alkua (ne hormonit! >: ) ja reagoin stressiin ym. kuormitukseen niin, etten saa unta ja kun vihdoin nukahdan, nukun koiranunta heräillen jatkuvasti. Melatoniini on auttanut mua nukahtamaan, muttei se mikään ihmelääke silti ole… Tsemppiä, tiedän ton tuskan!
Ei oo lainkaan tyhmä kysymys, koska olen autuaasti unohtanut koko melatoniinin! Joskus suunnittelin sitä hankkivani, mutta unohdin. Ja muistin koko tabut vasta nyt, kun oon lukenut kommentteja. Sitä on pakko testata! Kiitos! 🙂
Melatoniinin kanssa kannattaa myös olla varovainen. Jos sitä jatkuvasti syö purkista, saattaa tutkimusten mukaan kehon oma melatoniinin tuotanto vähentyä
Ei, en ole, jos ei vammaksi oteta sitä, että nukkuisin aina. Saan unen päästä kiinni aamulla, päivällä, illalla ja yöllä. Milloin vaan. Ja vaikka olisin ottanut kahdet päiväunet, saan silti nukuttua yöllä. Nukun vaikka kellon ympäri, jos ei mikään tai kukaan varsin herätä.
Mä oon niin katkera sunlaisille nukkujille! Mun mies on vähän samaa kaliiberia. Mäkin haluun!
Kuulostaa niin ärsyttävän tutulta! Mikään ei ole turhauttavampaa kuin unettomuus. Minä korjasin oman ongelmani suuntaa asentamalla makkariin pimennysverhon, uusimalla sänkyyn ” älyvaahtomikäliepetarin ” ja korvasin ärsyttävän aamupiipityksen sarastusvalolla ( koska piippaukseen ja kilinään herääminen ärsytti väsyneenä.) Asetin itselleni illalle tavoiteajan nukkumaanmenolle, josta sain kiinni melatoniinilla. Hetken kuurin jälkeen pahin väsymys haihtui ja pääsin taas normaaliin nukkumatytmiin, jonka ansiosta elämä tuntuu kummasti helpommalta 😀 ja mukavammalta paikalta elää.
Älyvaahtomikäliepetari kuulostaa mahtavalta! Mun on pakko saada sellanen! 😀 Ja sit toinen, mitä oon monesti miettinyt, on just toi sarastusvalo, se ilmeisesti ihan oikeasti toimii!
Milloin valvotaan liiallisesta työmäärästä, milloin vähäisestä (ei tarvitse unta), yhtä aina se vituttaa. Kiitos pädi, areena ja tallennetut keskipäivän ohjelmat. Joskus niiden avulla nukahtaa uudelleen ja joskus ei. Jos ei, niin ainakin aika kuluu. Selityksiä ei ole, huonosti nukahtaminen ja 10 vuotiaana eikä ole helpottanut vielä 26 vuoden jälkeen.
Se on just noin. Nukkuminen on niin perustarve, että koko elämää heittää ihan persiilleen, jos se ei luonnistu. Aaaargh!
Mulla on taipumusta sellaisiin vaiheisiin elämässä et mulla vaan menee niin lujaa (hyvässä mielessä, siis tapahtuu paljon ja haluan ottaa osaa johonkin – paljon) että illallakin vielä sydän tuppaa hakkaamaan miljoonaa ja ajatukset laukkaamaan tsiljoonaa. Näissä tilanteissa pitää laittaa illalla täysi stoppi päälle, vaikka sit sänkyyn lukemaan kirjaa / blogeja /whatever sellasta mikä on mulle tärkeää mutta kuvittelen etten ehdi muka tehdä. Sitten tein niin, että päätin ettei mikään tehtävä ole yöunien arvoinen, eli en valvo enää aamuneljään koulutehtävän kimpussa vaikka deadline olisi koska. Helpotti – nimittäin hyvillä yöunilla saavutettu energia auttaa siinä, että tehtävät valmistuvat ihmisten aikaan! Toivottavasti saat yöunesi takaisin 🙂
Mulla on muuten tota ihan samaa taipumusta. Ja minähän olen sataan kertaan päättänyt, että nyt tulee stoppi tälle ja tälle ja en jaksa enempää tätä ja tätä. Ja aina kuitenkin itseni sieltä ja tuolta löydän tekemästä sitä ja tätä. Mikä on siis monella tapaa tosi hyvä, kunhan muistaa välillä pysähtyä.
Mä oon myös yrittänyt skarpata ja kirjoittaa ylös tekemättömät hommat, ne jotka tuolla takaraivossa yön pimeinä hetkinä raksuttaa. Kai sekin helpottaa hiukan, tosin yöllä niitä juttuja keksii niin kovin helposti lisää… 😉
Have ensimmäiseksi Kaisa Jaakkolan hormonidieetti kirja ja lue se. Siitä saat paljon hyviä vinkkejä uneen.
Olen myös valvonut kahden lapsen verran ja nyt maistuu uni vähän liikaakin. Tässä välillä oli 2 kuukauden kausi, jolloin heräsin joka ainoa yö ja valvoin 2-3 tuntia. Aamulla olo oli kuin olisi baarissa käynyt. Minulla ongelman syyksi selvisi magnesium. Eli jos magnesiumin vaje on erittäin suuri, se saattaa tehdä käänteisen reaktion ja herättää yöllä. Jos vaje ei ole iso, se parantaa yöunta. Voi taivas sentään, jos magnesium ei olisi loppunut kesken, valvoisin varmaan vieläkin ja ihmettelisin.
Tsemppiä, tiedän kuinka karmeaa tuo on!
Juu, siis just tuo! Että kun tuollaisen valvomisen ja rikkonaisen yön jälkeen nouset, on aivan krapulainen olo! Kammottava! Tää magnesium on mulle ihan uusi asia, täytyy ehdottomasti ottaa asiasta lisää selvää. Kiitos!
Melatoniini Orion 1mg pureskeltava.
Se! Heti, kun muistan hakea…
Olen käyttänyt lääkärin määräämää melatoniinia 3mg unettomuuteen sekä apteekista/kaupoista vapaasti saatavia melatoniineja. Ne auttoivat, jos auttoivat… Sain vinkin magnesiumsitraatista ja jo rupesi uni maittamaan 😀 Kumma, ettei tästä puhuta enempää unettomuuden yhteydessä. Vai onko nämä asiat kuinka yksilökohtaisia, mene tiedä.
Blogiasi olen lukenut pitkän aikaa, mutta ei ole tullut kommentoitua aikaisemmin. Paljon naurunpyrskähdyksiä ja iloa olet kirjoituksillasi tuottanut. Kiitos siitä ja tsemppiä uusille työkuvioillesi.
Mindfulness. Ja tosiaan melatoniini, ellei 1mg auta niin 3mg on hevoskamaa! 😀 (reseptillä).
Vai hevoskamaa ??! Mä olen syönyt jopa 10 milligrammaa.
Mua valvottaa öisin kaikenmaailman typerät päivämaailman asiat. Mulla pääntyhjennykseen ovat auttaneet rentoutumiskurssit / harjoitukset, mindfulness -tyyppinen harjoittelu, tanssimeditaatio, ja sopivan kirjallisuuden lukeminen (Eckhart Tollen Läsnäolon voima ja Uusi Maa-kirjat). Näillä keinoilla olen saanut pään rauhoittumaan ja opeteltua mielenhallintaa. Tarvittaessa häiritsevät ajatukset voi suoltaa myös paperille, jonka voi sijoittaa yöpöydälle kynän kera, niin voi kirjoittaa heti. Yksi tärkeä opetus itselle on ollut myös se, että yksi huonosti nukuttu yö ei maata kaada. Eli opettelee sen, että ei ala yöllä stressaaman sitä, että nukkuuko vai eikö nuku. Kun valvottaa yöllä, niin ajattelen, että nukkumisen sijasta lepään ja hyväksyn sen, että en nuku, niin todennäköisesti nukahdan ennemmin tai myöhemmin. 😉 Eli kannattaa opetelella hyväksymään, että nukkuu välillä huonosti.
Myös unihygienia asiat kannattaa huomioida, sinulle sopiva sänky / tyyny / peitto. Rauhallinen, pimeä ja raikas makuuhuone. Telkkari + ym. sähkölaitteet pois makuuhuoneesta ja muut ylimääräiset romppeet. Puhtaat lakanat ja tyynyt. Tuuletus makuuhuoneessa.
Sopiva ja sopivasti ajoitettu liikunta iltaisin, sopiva ja sopivasti ajoitettu ruokailu.
Muita keinoja mä en ole kokeillut. Joten niihin en ota kantaa.
Uuh, tuttua on… Aina olen myös ollut huono nukkuja, mutta ennennäkemätön putki alkoi vuoden alusta. Sen jälkeen en nimittäin ole kunnon yöunia nukkunut! Olin pahimmillaan jopa kaksi viikkoa ilman unta (aamuisin tunti-pari levotonta tajuttomuutta). Syksyllä muutin miehen nurkkiin ja pitkästä aikaa on pitänyt tottua hyvin nukkuvaan kuorsaajaan kyljessä. Se on varmasti iso syy, miksi nyt ei unet onnistu vaikka ruhon alla on upouusi 160 cm leveä jenkkisänky! Olisi kai vaan pitänyt pitää kiinni omasta metrisestä runkopatjasta ja sijoittaa se vaikka keittiöön. 🙂
Kaikki napit on kokeiltu, millään ei ollut unta pidemmällä aikavälillä korjaavaa vaikutusta. Olenkin tyytynyt odottelemaan jonkin napin naksahdusta päässä, joka toisi unet takaisin. Toivon vain, ettei mikään prakaa siellä kopassa (tai muualla) sitä ennen!
Muutin 7/2013 taloon,jossa myöhemmin todettiin home ongelma. Terveyteni huononi radikaalisti,mutta myös yöunet meni. Pyörin ja hyörin sängyssä ja jos havahduin lasten kanssa hereillä ei loppu yön unista tullut mitään.. Aamuisin eka ajatus oli milloin päikkäreille. Pahinta aikaa oli kevät,kun maan sulamisvedet ja ilmankosteus nousi ja home aktivoitui rakenteissa.
Nyt yli vuoden talosta pois asuneena olen saanut yöunet takaisin ja nukun niiiiin sikeesti ettei edes pienet äänet herätä ja voin jatkaa unia,jos lapsi herättänyt.
Terveys myös palaillut unien lisäksi vaikka jälkensä jätti hometalo elo ja reagoin paikoissa,joissa hometta ja haistan sen hirveän herkästi.
Oma unettomuuteeni oli onneksi ohimenevä talon takia vaikkakin kesti 1,5v. Nyt osaa nauttia unista!