… vaan osaisiko joulun viettää jossain muualla?

Ja niin se taas oli, tuli ja meni.

Kaikki, koko joulu, meni juuri niin hyvin, rauhallisesti, rennosti ja samoin kuin aina. Jos valmistautumiseen käytinkin aiempaa vähemmän stressiä ja paniikkihikeä, koko meidän perheen joulupaletti on joka vuosi samanlainen aina ruokia, vierailuja ja aikatauluja myöten.

Tänä jouluna meinasi tosin tulla yksi kriisi, kun papan metsäpalsta olikin myyty eteenpäin ja kuusi piti ostaa. Ajatella, ensimmäistä kertaa vuosiin nurkassa seisoo kaunis ja tasainen kuusi vähän rujon ja vänkyrän luonnonkuusen sijaan. Mutta kuulemma se on liian laiha. Ja vieläpä väärässä paikassakin, kun koko huoneen järjestystäkin me ruojat aikuiset ollaan menty muuttamaan.

Tätä pientä takaiskua lukuunottamatta kaikki kuitenkin meni perinteisesti. Uutta on tosin se, että enää olkkarin nukkamatolle ei kaadeta miljoonaa legopalikkaa ja tahkota rakennushommissa myöhäiseen yöhön, vaan jokainen muksu keräsi lahjakasansa ja pinkaisi huoneisiinsa hengailemaan. Hiukan omituista oli kieltämättä kököttää viinilaseineen sohvalla ja tuijottaa telkkarista Samu Sirkkaa ilman ainuttakaan ohjelman kohderyhmän edustajaa.

Näiden lyhyiden pyhien aikana ehdin myös tavalla ja toisella törmätä useampaan sellaiseen perinnejäänteeseen ja tunkkaiseen fiilikseen, joista olen tietoisesti itse pyrkinyt aikuisena pyristelemään eroon. Ja samalla miettinyt, kuinka tyytyväinen olen juuri siihen kuplaan, jossa satun elämään, juuri niiden tyyppien kanssa, jotka siihen on valikoituneet.

Joulu on siis ollut kaikin puolin kaunis, leppoisa ja mukava. Mutta huomaan silti joka vuosi jossain vaiheessa miettiväni, voisiko pyhää joskus viettää jotenkin muutenkin. Lekotella palmujen alla, kierrellä suurkaupungin valoissa tai sukeltaa lumihankeen pohjoisessa. Vaikka asetan itseni mieluusti jouluihmisten klaaniin, leikittelen pyhiksi karkaamisen ajatuksella silti joka vuosi enemmän tosissani.

Mutta osaisikohan sitä joulua viettää ilman sienisalaatin rääpimistä, mätileipiä ja löylyjä papan pihasaunassa?

En oikeastaan osaa sanoa, kun en ole koskaan kokeillut. Ja jos tuota kuusiepisodia on uskominen, koko joulun romuttaminen suistaisi jälkeläiskolmikolta mantelit väärään kurkkuun, vaikka tiedossa olisi minkälainen riemuloma.

Mutta kyllä tämän muuntojoulun silti bucket listilleni aion asettaa. Tapahtukoon sitten vaikka vasta eläkeiässä.

Mites siellä ruutujen ääressä? Vietättekö joulua aina samoin, tarkoin kellotetuin perintein, vai pakkaatteko joulunne matkalaukkuihin ja menette sinne, mihin nenä osoittaa?

-Päivi

It's only fair to share...Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Pin on Pinterest

20 Replies to “… vaan osaisiko joulun viettää jossain muualla?”

  1. Samaa mietin, että voisko sen ens joulun reissun varata vaikka nyt heti, kun jengi on vielä reissussa. Vievät kuitenkin parhaat päältä, kun palaavat sieltä. Ens vuonna on melkolailla maksimaaliset vapaatkin, joten kyllä Thaimaa tai joku muu ihana lämmin kohde kutsuu. Lappiin ei ole hinkua jouluksi, kun siellä on aina niin pirulliset pakkaset. Muuten kyllä. Tuliskohan siellä kaukomailla syötyä vähemmän suklaata ja muuta mättöä… Hyvää loppuvuotta. Kiva lukea sun kuulumisia ja ennenkaikkea nostan peukkua, ettette antaneet arjelle periksi vaikka mieli teki ja varmaan syitäkin oli. Mahtava asia.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Mulle riittäis vaikka sellanen helahoitopaketti jossain kanariffallakin, mutta jotenkin tämän synkkyyden keskeltä lähtisi ihan mielellään hetkeksi pakoon. Tänä vuonna erityisesti panin merkille, että kun en ihan paria päivää lukuunottamatta pitänyt lomaa ja noissa joulunpyhissäkin oli aikataulunsa, koko joulu meni kauhean äkkiä, eikä levosta oikein ollut tietoakaan. Ja sitä erityisesti olisin kaivannut.

      Mutta tosiaan, ehkä sit ensi vuonna. Oikein antoisaa loppuvuotta sinullekin! Ja kiitos. <3

  2. Päkkänä says: Vastaa

    Just tuumasin jouluaattona että ens vuodeksi voisi karata jonnekin. Epäilen että sekään ei ole niin auvoista. Ne lahjat pitää kuitenkin hankkia ja toimittaa. Ehkä kokkailussa vähän säästäis hermoja, ja siinä siivoamisessa.

    Oltiin kerran jouluna Kyproksella kun olin teini. Tykkäsin ja oli kivaa. Muistan toki kummeksuneeni 8 ruokalajin illallista aattona hotellissa. Etenkin kun koristeena oli ilmapalloja ja esiintyjinä can can tyttöjä. Mutta, telkkarista tuli yksin kotona leffa 😊

    Ehkä ensi jouluna jonnekin. Tai sitten ei, kun katson hintalappua…

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Mä luulen, että tuossa hintalapun kohdalla menee täälläkin juuri ne mantelit väärään kurkkuun ja koko homma jää lopulta vaan suunnitelman asteelle. Mutta onhan sitä toki kiva edes suunnitella… ja ensi vuonna vääntää taas se sama luumuvaahto, sienisalaatti ja kinkun sinappihuntu kuin aina.

  3. Poikettiin ekaa kertaa ikinä perheen perinnekaavasta rempan vuoksi ja suunnattiin koko lähisuku Oulun lähelle Rokuan kylpylään. Oli aivan mahtavat lumiset ulkoilukelit, lapsiystävällinen rauhallinen kylpylä ja valmiiseen herkkupöytään joka välissä. Höppänätonttu viihdytti niin nuoria kuin vamhempia ja pukki toi lahjoja – ihan täydellistä. Ja kohtuullisen matkan päässä länsirannikoltakin 😀

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Noi kelit onkin yksi juttu, mikä näissä kotijouluissa on alkanut tympiä. Täällä lounaisrannikolla kun tuntuu enää yksi sadasta joulusta olevan valkoinen ja tuo märkä ja pimeä ei puhuttele kyllä joulunakaan. Ja lisäksi en ole koskaan edes kovin pohjoisessa käynyt! Olis varmasti ihanaa.

  4. Kolmistaan blogissaan Karoliina kirjoitti mielestäni oivan ajatuksen: joulu on näytelmä.
    Sillä sellainenhan se on. Tai sellaiseksi muodostuu. On asioita, jotka vuodesta toiseen, sopimatta sen kummemmin, vain menevät joulussa niin kuin menevät. Samalla aikataululla ja roolijaolla. Tuskin minään muuna viikonloppuna (no hei, ehkä vappuna tai pääsiäisenä) ruokalista on ainakin 95 prosenttisesti ihan sama vuodesta toiseen.
    Kutsuvat sitä perinteeksi.
    Ensin sitä luotiin lapsille, omia tapoja juuri meidän perheelle. Nykyisin lapset pitävät niitä yllä jo itsekin. Asioita, joita kuuluu jouluna tehdä.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Kieltämättä hyvin sanoitettu juuri munkin ajatukset. On jotenkin yhtä aikaa huvittavaa ja vähän tylsää, että jokainen osaa osansa tässä näytelmässä niin viimeisen päälle, että mahdollisuuksia mihinkään poikkeamiin ei oikein ole. Tänä jouluna mua alkoi ensi kerran vähän tympiä. Jotenkin koko kuvio kyllästyttää, vaikka muuta odotin.

      1. Mä mietin kohdallani sitä, että se ”kotijoulukyllästymisen-tunne” liittyy noihin lapsiin ja niiden kasvamiseen. Ne ei oikein enää mahdu tässä näytelmässä siihen rooliin, joka niille on kirjoitettu. Silti osaksi kaikki haluavat pitää vielä kiinni, vaikka toisaalta kyllästyminen luo jo muutospaineita.
        Joulun odotuksessa on kasvaville lapsille enemmän tilaa kuin itse aatossa. On ihanaa, kun ne jo osaa vaikka keskenään leipoa piparit tai tortut, omaavat mielipiteitä koristelussa tai joululauluista. Hankkivat itsekin lahjoja toisilleen ja tietävän, mistä jouluruuista pitävän. Muistelevat menneistä vuosia ja suunnittelevat joulukortteja. Joten joulun valmistelut, jotka eivät niin kaadu perinteiden vangeiksi, antavat roolien improvisaatiolle aidosti enemmän tilaa.

  5. Eeviregina says: Vastaa

    Olen viettänyt tässä vuosien aikana kolme joulua Afrikassa ja voin sanoa, että todella erilaista! Ei ollut joulukuusta, vain rujo sypressin oksa, ei joulutunnelmaa, kynttilät ja joululaulut ei paljoa auttaneet kun ulkoportailla löi +20 asteen lämpö kasvoille. Eikä ollut myöskään niitä perinteisiä jouluruokia, paitsi ekalla reissulla yritettiin kalkkunan lisäksi tehdä perinteiset laatikot ja leipoa piparit, tortut ja karjalanpiirakat.
    Viime reissulla mulle teurastettiin vuohipukki, josta loihdin parillekymmenelle jouluaatoksi murkinaa…Mutta eipä ollut siivouksista, lahjojen ostosta ja jouluruokien teostakaan stressiä. Kaikki oli erilaista, ja sen kesti, kun ajatteli että seuraava joulu on taas se perinteinen!

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Ehkä juuri tuota vähän odottaisin, sitä, että kaikki olisi nimenomaan aivan erilaista. Kun kyllä siihen omaan perinteeseensä pääsee vielä kymmeniä kertoja takaisin, jos niin haluaa.

  6. Meillä kuusi löytyy aina metsästä, se on perinne, että hääräämme aamuhämyssä sahan kanssa ja tuomme kuusen kotiin, omasta metsästämme. Emme vietä joulua muualla mutta nyt päätin, että mennään hotelliin ensi jouluna, jotenkin olen saanut tarpeekseni noista jouluruokien pyörittelyistä, kaikkea laitan ja ei niitä rosolleja kukaan syö, itse söin meillä kaikki laatikotkin, ainoa mitä menee on kinkku, piirakat, savulohifileet ja graavilohifileet. Ja munavoita hieman.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Meillä on myös vuosi vuodelta ruokien määrä vähentynyt, mutta silti sitä tuppaa joka vuosi jäämään. Muutenkaan en ole koskaan ollut perinteisten laatikoiden tai kinkun ystävä, joten voisin ihan hyvin syödä vaikka itämaista noutoruokaa jouluna. Joku hotelliloma valmiine ruokineen tekisi kyllä eetvarttia joku joulu!

  7. Joulun voi helposti viettää muualla ! London. Suosittelen. Lämpimästi.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      London kuulostaa ihanalta! Voisin sukeltaa sellaseen mr. Selfridge-ajan jouluun mieluusti! 😀

  8. Itse tuli vietettyä ehkä jouluttomin joulu ikinä. Kuusta ei ollut, eikä kyllä ylimääräisiä koristeitakaan – paristokäyttöisiä jouluvaloja kyllä astioihin ripoteltuina senkin edestä. Tänä vuonna kukaan ei yrittänytkään tuputtaa jouluruokaa – henkilökohtainen voitto! Tuntui tavallista rauhallisemmalta, ei tarvinut stressata yhtään mitään!
    En taida olla jouluihmisiä, vaikka tykkäänkin siitä rauhoittumisesta. Ja joulusuklaista tietty.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Mä olen kyllä kovastikin jouluihminen ja tykkään monista jouluperinteistä. Mutta erityisesti huomasin nauttivani niistä joulun odotukseen liittyvistä perinteistä. Aattoon olisin toivonut enemmän jotain, ehkä ihan uutta tai jotain. En tiedä. Ja kun juuri toi rauhoittuminen jäi aika vähiin ja sitten arki jo palasikin. pöh. Mutta onneksi tulee aina uusia jouluja, joita voi yrittää muuttaa.

  9. Suosittelen kyllä joskus kokeilemaan Lappia. Pari joulua siellä on tullut vietettyä ja samalla hellitettyä ”pakollisista” perinteistä. Aattoaamupäivällä hiihdetty munkkikahveille ja siitä sitten kaamoksen pimeyden myötä hiljennytty jouluun ilman mitään ennakkosuunnitelmia.

  10. Meillä joulut kotona meni aina saman kaavan mukaan. Saman ruoat, aikataulu ja vieraat. Lapsen mieleni järkkyi, kun pappa ei enää jaksanutkaan tulla meidän kotiin joulunviettoon, kuten AINA ennen. Ja ensimmäinen joulu poikaystävän luona, jossa ei ollut meidän äitin tekemiä laatikoita ja leipää, vaan kaikki maistui ”väärälle”. Ja tämä tietysti joskus kaksvitosena vasta. Ja vielä silloinkin oli rankkaa, oikeasti :D. Siksi haluan, että omien lasten kanssa ei olisi täysin yhtä ja samaa kaavaa AINA, koska elämä ei nyt vain ikinä mene niin, ainakaan loputtomiin. Ja siitä huolimatta voidaan tehdä jouluisia ja perinteisiä juttuja, mutta riisipuuron ei ole pakko olla aina klo10.15., edeltävä päiväkin käy ;).

  11. Nyt niin vahva suositus Kanarialle! Viimeksi ollut täällä vuonna 92. Ollaan Fuerteventuralla, all inclusive paketti. Kaikki kuuluu hintaan, myös jumpat ja joogat meren rannalla. Uskomattoman paljon tekemistä myös teineille. Tulee hintaa, mutta akut täyteen kevään läpi rämpimiseen 😉 Ei siivoamista, ei ruuan laittoa. Halleluja!

Vastaa