“Äiti, saanks mäkin nyt viikkorahaa, ku oon kerta seittemän? Mää voin kyllä tyhjentää tiskikoneen.”
Ai niin. Hitsi. Toi toinenkin on jo viikkorahaiässä. Meillä tosin tämä viikkorahakäytäntö on ollut… no, aika epämääräinen. 7-vuotiaana esikoinen sai ensimmäiset omat rahansa, mikä osoittautui tälläisessä korttimaksutaloudessa hieman haasteelliseksi. Eihän niitä kakseurosia meinannut muistaa millään ja lopulta koko viikkoraha unohtui.
Keksittiin uusi, muka nerokas, kuukausirahakäytäntö. Tehtiin lista, mitä kotihommia kympin kuukausirahan eteen on tehtävä ja jos hommat tulee hoidettua, rahan saa kouraan. Mun mielestä tiskikoneen tyhjennys, roskien vienti ja oman huoneen siisteys on aika iisi keino saada vähän taskurahaa, mutta 10-vuotiaan mielestä aivan liian haastavaa. Ei jaksa, ei pysty.
Kasvatan ilmeisesti sohvaperunaa. En kestä.
Myönnetään, että yritin viimeiseen asti välttää “rasti ruutuun” listoja, joista todella näkee, onko hommat tehty, mutta pakko kai myöntää, että ylimalkainen havainnointi ei oikein toimi tässä kohtaa. Neiti on tietysti omien sanojensa mukaan “raatanut vaan kaikki päivät” samalla, kun me vanhemmat ollaan “pilattu sen elämä”. Mutta sen verran natsiäiskä olen, että jos hommat on hoitamatta, ei palkkaakaan tipu. Joten aika kuivat säästöt on viikkorahoista ensimmäisten kolmen vuoden perusteella.
Nyt mua kiinnostaisi teidän lukijoiden viikko/kuukausirahakäytännöt. Minkä ikäiset lapset saavat ja minkä verran? Entä millaisin ehdoin? Onko taskurahan riitettävä kaikkeen, kuten karkkipäivän karkkeihin, vai miten homma hoituu?
Yleisesti ottaen viikkoraha on mun mielestä hyvä juttu. Opettaa lasta rahankäyttöön ja säästäväisyyteen. Toisaalta mietityttää juurikin nuo rahamäärät. Kun omassa lapsuudessa kympillä sai vielä pussillisen karkkia ja pullon kolaa, nykyään kahdella eurolla saa suklaapatukan. No, ehkä kaksi. Mutta kuitenkin, ymmärtänette mitä ajan takaa.
Tällaisissa mietteissä Uskolassa näin perjantai-iltana. Mitä mieltä olette?
-Päivi-
Meillä ei viikorahaa makseta. Tosin ei myöskään minulla ole ollut viikkorahaa, olen saanut rahaa kun se on ollut perusteltua. Rahaa tienaavat yleensä “työtä” tekemellä sekä kiltteydellä ja reippaudella. Hyvistä koetuloksista saavat myös pienen korvauksen. Tosin suhteessa enemmän kuin itse sain markka-aikana. Mamille (äidilleni) käyvät tekemässä miellellään pientä jelppausta; korvaus on aina mun mielestä kohtuuttoman suuri…. Elämä on =)
Mullakaan ei muistaakseni mitään selkeää viikkorahakäytäntöä ollut, siksi tämä ehkä hiukan mietityttääkin. Isovanhemmilla taitaa tosiaan olla tapana antaa korvauksia aikalailla hövelisti, mutta se taitaa olla heille ihan oikeutettua. 🙂
-Päivi-
On jo aika paljon aikaa noista ajoista… Mutta yksi näkökulma tähän pohdintaan: mielestäni kaikista kotihommista ei pidä maksaa. Lasten tulisi (minun mielestäni) oppia siihen, että jokainen tekee oman osuutensa kotitöistä. Eihän vanhemmatkaan saa…
Muistaakseni meillä oli vuorolista, mitä kumpikin teki kullakin viikolla. Ne pakolliset. Lisähommista maksettiin kustakin sovittu summa. Meillä kävi niin, että isompi tyttö suuttui, kun puhuttiin tiskikoneen hankkimisesta (80-luvutta huom.) koska hänen mielestään käsintiskaus oli kivaa ja siitä vielä tienasikin!
Sitten täytyy kyllä miettiä sitäkin näkökulmaa, että pitäisikö joku taskuraha saada ihan ansaitsemattomasti?
Taitaa mennä vähän vaikeaksi. Onneksi ei itse tarvitse enää miettiä, lapset tienaavat jo omat tasku- ja muut rahansa.
Ja, joka tapauksessa systeemi pitää olla oikeudenmukainen, niin että lapsi kokee olevansa tasavertainen. Ehkä sopimus on hyvä tehdä yhdessä lasten kanssa ja he oppivat demokratian alkeet, vai onko kodissa diktatuuri kuitenkin?
Hyviä pointteja! Mä olen periaatteessa sitä vastaan, että rahaa saisi “ihan tuosta vaan”, siksi mieluummin palkitsisin jonkun pienen työn tekemisestä. Jotta lapset ymmärtää jo ajoissa, että mitään ei saa ilmaiseksi. Vaikkakin tuo kotityöhomma on myös totta. Ne hommat kuuluu kuitenkin kaikille, palkkaa tai ei. Onpa tää kyllä hankalaa! 🙂
-Päivi-
Meillä kaksi vanhinta saa euron per viikko. Edellyttää kevyitä kotihommia; roskiksen vieminen, lehdenhaku (äiti ei pistä nokkaansa ulos ennen kahvia), pikkupyykien lajittelu paikoilleen jne. Nämä kyllä koituisi neitien tehtäväksi myös ilman mitään korvausta. Kevään ajan viikkoraha on mennyt suoraan heppaleiri-rahastoon, kohta alkaa kolikot tipahdella taas kukkaronpohjille.
Toi on ehkä se pointti just. Eli kotityöt tehdään ja samalla saadaan viikkorahaa. Jos hommat jää vallan tekemättä, viikkoraha voidaan jättää väliaikaisesti antamatta, mutta kotihommat on hoidettava joka tapauksessa.
-Päivi-
vaikeeta se on aina,ei tahdo toimia mikään systeemi.kun ihmisen mieli on unohtavainen vaikka sopimuksia tehtäisiinkin. ja on tosiaankin haasteellista tää euroaika,kun kaikki on niin kallista.onneksi itse olen jo ohittanut tän vaiheen.nyt on vaan muuta rahallista jelppaamista aikuiselle lapselle.
On tää vähän haasteellista, joo. Ehkä pitää keskustella lasten kanssa porukalla, mikä olisi kaikille paras ratkaisu. 🙂
-Päivi-
Mistähän lapset edes tuon viikkorahan keksii, vai onko se sellainen, kun muutkin saa?
Meillä perheessä on vielä hiljaista tuolla sektorilla, koska tyttö on vasta 9kk. Pelolla odotetaan kuitenkin tuota ihanaa aikaa, kun kaikilla muilla on jotain, mitä meillä ei ole.
Jos eurot/rahan arvo pysyy samoina, niin uskon, että meillä saa tienattua rahaa sillä, kun auttaa äitiä, pitää huoneen siistinä, kerää leluja, hieman siivoaa, vie roskat, auttaa pyykkien ja tiskien kanssa jne. Iästä riippuen toki.
En muista, että minulla olisi ollut lapsuudessa mitään listaa, johon olisi kerätty merkkejä tai rasteja ja sitten olisi saanut X määrän rahaa. Joskus (vkloppuisin) sai omaa rahaa kauppaan ja sai ostaa sitten sillä sitä mitä halusi. Joskus ostettiin lelu, joskus karkkia tai jäätelöä. Markka aikaan tosin rahalla sai enemmän.
Joskus muistan saaneeni pari markkaa huoneen siivouksesta, mutta en tiedä, saiko sitä aina. Ehkä se oli vain houkutuksena silloin, kun se oli pommin jäljiltä.
Jossain vaiheessa sain markan tai pari siitä, kun pesin isän selän harjalla.
Mä muistan kans saaneeni korvauksen silloin tällöin, vähän vanhempien tuulestakin riippuen. 😉 Ja kyllähän sitä itsekin joskus tulee laiskuuttaan houkuteltua lapsia tekemään jotain pienellä rahallisella porkkanalla. Kaipa se on ihan luonnollista. 😀
-Päivi-
Ainiin, täytyypä vielä sitä sanoa, että meillä siis tytölle kerätään rahaa purkkiin. Esim. tällä hetkellä siellä on 10€ nimipäivä raha iso-mummulta ja 5€, jolla tytön yksi ylimääräinen (meille jostain tullut peitto) myytiin sitä tarvitsevalle pienelle pojalle.
Lisäksi tytöllä on oma tili, jonne laitan joka kuukausi 50€, eli puolet lapsilisästä.
Joskus ollaan miehen kanssa mietitty, että koska me ne sille annetaan vai annetaanko pikku hiljaa. Joskus ollaan sieltä lainattu suurempiin hankkeisiin, kuten turvaistuimeen, mutta sitten maksettu takaisin.
Toivon, että lapsemme ymmärtäisi käyttää rahat fiksusti, mutta olisiko ne järkevää antaa vasta 18 vuotiaana? Ehkä ei.
Meillä myös mummu säästää lasten tilille kuukausittain pienen summan rahaa, jota ollaan myös käytetty isompien hankintojen, esim. polkupyörän tai harrastusvehkeiden hankkimiseen. Ihan hyvä käytäntö musta. Myös pidempiaikainen säästäminen vaikka opiskelurahaksi tai ekan asunnon pesämunaksi on musta hieno idea. Tosin siinäkin mua mietityttää, että antaako ison könttäsumman sitten lapselle tuosta vaan “ilmaiseksi”… Jaa-a, hankalia juttuja. 🙂
-Päivi-
Paljon siitä on aikaa, kun itse sain viikkorahaa. Se oli silloin viisi MARKKAA viikossa. Sillä sitten ostettiin namit, tai sitten säästettiin johonkin kivaan. Opin siitä säästämisen. Kotitöistä mulle ei maksettu mitään, oli se sitten perunapelolta, mansikkamaasta tai mitä tahansa perkaamista. Pienistä kotitöistä nyt puhumattakaan. Se nyt vaan oli meillä näin. Ja se oli näin jälkeenpäin ajatellen ihan hyvä ratkaisu mulle.
Kuulostaa ihan hyvältä ratkaisulta tuokin. Mut mieti, viisi markkaa! Se on alle euron! Ja silloin sillä vielä sai vaikka mitä!
-Päivi-
Meillä lapset sai kuukausirahaa 20e kuussa kun osallistuivat kotitöihin mutta äkkiä huomattiin että se ei toimi, koskaan ei ollu sen vuoro vaihtaa astioita joka sattui olemaan kotona. Nyt maksan pikku palkkaa kotitöistä( vaikka sitä periaatteessa vastustankin, eihän mullekaan makset jne) mutta kun helpommalla pääsee itse ja samalla lapset saa rahaa jota tarvivat kuitenkin. Laittavat vihkoon ylös mitä ovat tehneet ja isot saa rahat tilille ja pienet käteen. Kaikki on niin tyytyyväisä. Isoilla on nyt kesätyönä kotipäiviä jolloin laittavat ruuan pienimmille ja siivoavat keittiön, siis silloin kun olen aamuvuorossa. Hyvällä mielellä saa olla töissä kun tietää että 7veekin on saanut ruokaa ja tulla kotiin kun keittiö on siisti.
Jotenkin näkyy hullusti päällekkäin nämä tekstit täällä blogissa, kommentointikin oli ihan hukassa tekstin seassa??
Ihanaa päivää! Nyt räpsii vettä, toivotaan aurinkoa!
Ihan totta tuo, että mielellään sitä käyttää pientä porkkanaa, jotta saa jelppiä kotihommissa, kun ei aina jaksa tapellakaan… Mä luulen, että me koitetaan kehittää kans joku uusi käytäntö tähän, kun noita koululaisiakin on kohta jo kaksi.
Mulla on myös mobiilissa näkyny ihan sotkussa nää tekstit, ilmotankin heti tuonne ylläpitoon, että saavat korjattua asian!
-Päivi-
Kiva aihe. Meillä kotona tuleva ekaluokkalainen, joten tämä aihe noussee tapetille aika piankin. Meillä tämä ehkä ratkaistaan koko porukalla keskustelemalla, mutta kyllä todennäköisesti tulen vaatimaan jotain pientä työnteontapaista vastineeksi.
Samoilla linjoilla mennään varmaan meilläkin. Kunhan esikoinen kotiutuu mummulasta, käydään varmaan porukalla juttutuokio asiasta. Täytyykin sitten raportoida aiheesta, kun ollaan saatu homma käyntiin. 🙂
-Päivi-
E ajo ed. päivän nurmikon ja sai palkaks jätskin! Kyselee viikottain viikkorahas perään.. Vastaan joka kerta, katotaan ku meet kouluun.. Tulee ehkä saamaan 5€/ vko tekemällä jotain sen eteen–> viemään roskat, ajamal nurmikko, siivoamalla huoneensa tms..
Hei, tossa nurmikonleikkuussa me ei ollakaan vielä tajuttu käyttää lapsia! 😀 Meidän E on haka tiskikoneen tyhjennyksessä, eikä rutise edes samaan malliin, ku isosiskonsa. Ainakaan vielä. 🙂
-Päivi-