Olen aina tässä vaiheessa vuotta jostain syystä erityisen innoissani. Vuodenvaihde on kuitenkin joka kerta mahdollisuus aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä. Ladella pöytään kasa katteettomia lupauksia ja toteutumattomaksi jääviä haaveita. Mutta lapsenomaisella innolla uuteen vuoteen jaksan kuitenkin aina suhtautua. Vuosi täynnä mahdollisuuksia, tapahtumia ja aina kuitenkin jotain uutta.
Teen taas mielessäni niitä hupsuja listoja asioista, joita toivoisin tulevana vuonna tapahtuvan, remonttisuunnitelmista, matkoista, elämisestä yleensä. Tuskin vuosi sitten olisin näitä listauksia jäsennellessäni uskonut, millainen tästä vuodesta lopulta tuli. Elämäni vaikein. Raskain. Tapahtui asioita, jotka pyöräyttivät koko maailmankuvani ympäri ja opin itsestäni puolia, joita säikähdin. Koin suunnattomia pettymyksiä yrityksen luopumisesta ihmissuhteisiin. Toisinaan tuntui, kuin olisin kantanut harteillani maapallon kokoista paskalastia. Tänä vuonna olen surrut monen vuoden edestä, kokenut valtavaa turhautumista ja pettymystä. Kaikkein eniten itseeni. Tänä vuonna olen tukeutunut ystäviini enemmän, kuin koskaan. Jyvät ovat todella erottuneet akanoista. Ja rakkaista jyvistäni aion pitää kiinni kynsin hampain.
Vaikka olenkin tunnettu siitä, että lasini on useimmiten puolityhjä (paitsi skumppalasi, se on tyhjä ihan kokonaan… koko ajan!), olen päättänyt kaivaa tästäkin vuodesta esiin hyviäkin asioita. Eihän se nyt pelkkää sontaa sentään ollut!
Siispä, minun vuoteni 2013 parhaat palat!
Ystävät
Niinkuin jo kirjoitinkin, tämä on ollut ystävien vuosi. Tosiystävät ovat erottuneet joukosta, jaksaneet kuunnella ja pitää pystyssä pahoina hetkinä. Vuosi on tuonut mukanaan myös uusia, ihania tuttavuuksia, joista jokunen tuntuu olevan kasvamassa ystäväksi asti. Heistä kaikista olen suunnattoman kiitollinen.
Omissa nahoissa viihtyminen
Itsensä hyväksyminen on ollut yksi tämän vuoden ehdottomista teemoista. Vaikka vuosi on ollut rankka, mulla on monin tavoin parempi olo kuin aikoihin. Mä viihdyn itseni kanssa erilailla, kuin aiemmin. En jaksa koko ajan stressata syömisestä, liikkumisesta, enkä miettiä, mitä tekisin jos olisin niinjaniinpaljon laihempi. Itsestään on ihan hyvä opetella vähän tykkäämään.
Budapest
Vuoden ainoaksi ulkomaanmatkaksi jäi keväinen miniloma Budapestissa. Kylmä ja liian lyhyt, mutta kuitenkin enemmän kuin paikallaan tuohon kohtaan. Paljon jäi vielä näkemättäkin. Seuraava reissu siintää jo mielessä…
Teatteri
Uskaltauduin 15 vuoden jälkeen lupautumaan mukaan teatteritouhuun. Pelonsekaisin tuntein, mutta päättäväisenä. Parhaita päätöksiä pitkään aikaan. Tosin olo on edelleen aika ristiriitainen. Rakastan näytelmätohinaa, viihdyn harjoituksissa, jännitän ensi-iltaa jo valmiiksi. Toisaalta tulevan kuukauden lähes kaikki arki-illat ja viikonloput olen poissa kotoa. Ja poden tietysti huonoa omaatuntoa perhettä kohtaan…
Blogi
Keväällä Uskola äänestettiin Kaksplussan kisassa yhdeksi Tähtiblogeista ja valittiin saitin perheblogien joukkoon. Muuton myötä moni asia muuttui. Blogi näytti eriltä ja uskoisin lukijakunnankin vaihtuneen aikalailla. Onneksi teitä sinnikkäitä lukijoita on jaksanut siirtyä mukana, seurata ja kannustaa. Bloggaaminen yksin olisi mahdottoman tylsää.
Pikkasen pläski
Yksi postaus oli tänä vuonna roimasti yli muiden. Pläski herätti ajatuksia ja levisi hämmästyksekseni kulovalkean tavoin sosiaalisessa mediassa. Sain lukea uskomattomia tarinoita, palautteen määrä ylitti kaikki kuvitelmani. Kirjoituksen ansiosta minut myös pyydettiin keskustelemaan Yle Radio Suomen Taustapeiliin aiheesta. Olin hämmentynyt ja otettu postauksen saamasta huomiosta. Mutta erityisesti olin tyytyväinen, en uskaltanut avautua turhaan. Taustapeili on muuten edelleen kuunneltavissa Areenasta, kliklik.
Musiikki
Mä olen kuunnellut musiikkia tänä vuonna enemmän kuin aikoihin. Kiitos uuden puhelimen ja Spotifyn. Mun ja mieheni musiikkimaut eroavat toisistaan kuin toffee ja kalkkuna, joten usein lähden lenkillekin melkeinpä sen takia, että saan rauhassa kuunnella ne omat biisini. Vuoden 2013 biiseistä voisin itseasiassa tehdä ihan oman postauksen, jos saisin vihdoin videot täällä blogissa toimimaan. Musiikkiin liittyy myös marraskuinen Hurtsin keikka, joka sai aikaan vähintäänkin hurmoksen kaltaisen tilan.
Kolmekymppinen
Tänä vuonna olen myös opetellut hyväksymään sen iloisen faktan, että olen ihan visusti kolmekymppinen. Vähän ylikin jo. Enkä vissiin tästä enää ole nuortumassa. Onnekseni mulla on myös jo kolme hienoa muksua, joiden kanssa eläminen on jo muutakin kuin tuituita, vaipanvaihtoa ja heräämisiä. Hienoja tyyppejä noista on kasvamassa. Olen onnekas.
Niin. Ei tämä nyt ihan pelkästään huonokaan vuosi ole ollut. Sellainen itsensä opiskelun ja tiettyjen asioiden hyväksymisen vuosi. Jos nyt saisi kuitenkin toivoa… Tasaisempaa vuotta 2014.
-Päivi-
P.s. Kuvat on napattu Instagramista! Löydät minut nimellä psappinen , jos haluat liittyä seuraajiin.
Mukavia, vähemmän mukavia, monipuolisia ja kiinnostavia juttuja löytyi sun vuodesta. Sä oot räväkkä ja aikaansaava tätönen ( ja herranjestas, yli 3-kymppinen, oonko ees onnitellut?? Onnea!!) ja kaikkea hyvää ens vuodelle! Oon ajatellut tulla kyylään sua ukiin sit 🙂
Oi voi, kyllä siitä mun kolmekymppiintymisestä on jo jonkin aikaa. 😀 Mutta vallan vaiherikas vuosi kyllä takana, hiukan pienemmällä volyymillä vois lähteä tähän uuteen. 😉 Hyvää uutta vuotta teidän porukalle!
-Päivi-
Kyllä täällä taustalla on pysytty sun blogin rinnalla vaihtu sitten nimi tai bloggausforuumi. Hyvää ei kannata hyljätä 🙂
Mulla on ihan samanmoinen usko ja toive aina uuden vuoden osalta. Tuntuu että on helpompi “alkaa alusta” ja tehdä niitä lupauksia jotka toteutuu tai sitten ei.
Kiitos Päivi taas tästä vuodesta ja meidän lukijoiden ilostuttamisesta. Hyvää uutta vuotta Uskolaan!
T.Päkkänä
Voi Päkkänä, miten ihanasti sanottu! Kiitos! On hienoa, kun teitä vakkareita jaksaa olla langoilla edelleen. 🙂
Hienoa alkanutta vuotta sinulle! 🙂
-Päivi-
Ihana postaus 🙂 ♥
Kiitti! <3 Ja ihanaa uutta vuotta!
-Päivi-
Mä tein myös aiemmin lupauslistoja ja suunnitelmia justiin vuoden vaihtuessa. Nyt oon tietoisesti opetellut elämään enemmän “tässä ja nyt”, jolloin tuumailuja tulee tehtyä tämän tästä eikä vain tietyissä kohtia. En tiedä saatko kiinni tästä ajatuksesta, mutta itselle se on ollut kovasti vapauttava ja iso asia.
Joo, kyllä saan kiinni ideasta! Mä olen aina ollut “listoittaja”, enkä niistä varsinaisesti ota stressiä. Liikkuvia osia tuntuu olevan niin paljon elämässä, että saan ne paremmin hallittua, kun suunnittelen ja listoitan. Mutta ihailen kyllä valtavasti tuota rentoa asennetta. Ehkä minäkin vielä joskus. 🙂
-Päivi-
Amen.
Älä tunne huonoa omatuntoa teatterin takia! Äkkiä se menee ja sulla lapset jo isoja. Nauti ny!
Mulla tuleva VUOSI vie mut kolme iltaa viikosta sekä joka toisen viikonlopun omiin rientoihini – nää on valintoja, mutta tärkeitä jaksamiselle, pääkopalle, äiti-roolille ja sille, että voin kokea olevani ehjä, kokonainen, oma itteni, jonka kupit täyttyy elämän monella osa-alueella. Muuten musta tulee järkky tyyppi. Niin on todennut bestis, äitini ja jopa mieheni.
Tsemppii tulevaan, hulluja ja elämänmakuisia vuosia ennemmin kuin lattapaskaa monta vuotta putkeen 😉
Juu, kyllä sitä lattapaskaa on jo aikansa ollutkin. Taistellaan vastaan ja eletään täysillä! 🙂
-Päivi-
Tunnen niin sympatiaa sinua kohtaan, koska tämä vuosi on ollut minulle myös todella raskas. On ollut sairastelua ja lopulta meni työpaikkakin. Mutta yritän silti pystypäin ja parempaa vuotta toivoen siirtyä uudelle vuodelle 2014!
Aivan oikein, pystypäin on vain yritettävä jatkaa matkaa. Paistaahan se aurinko lopulta kuitenkin huonompien aikojen jälkeen.
Parempaa uutta vuotta sinulle ja tsemppiä! 🙂
-Päivi-