Liian tottunut haaveilemaan?

En voi sanoa mitenkään erityisemmin seuraavani, tai edes uskovani horoskooppeihin, mutta myönnän nyökytteleväni useiden kaloihin liitettävien piirteiden kohdalla. Herkkyys, hyvä intuitio ja taipumus haaveiluun pitävät omalla kohdallani hyvinkin paikkansa, johtuivat ne sitten syntymäajastani tai jostain muusta. Olen lapsesta asti rakennellut pilvilinnoja ja elänyt ajoittain oman pääni sisäisessä todellisuudessa. Osittain tuon taipumuksen takia arkikin on ehkä […]

Päästä mutsi yksin Tukholmaan…

… ja mene itse perässä. Tai no ei tartte. Kyllä mä pärjään ihan kohtuullisesti. Hämmästyttävän paljon ajatuksia ehtii vaeltaa pääkopassa niiden parin tunnin aikana, jotka tänään Tukholmassa yksin hortoilin. Suurimman osan päivästä nautin kaupungista vanhan työkaverini kanssa, unohduin lounaalle muutamaksi tunniksi ja juoksin nykimään Junibackenin ovea 10 minuuttia ennen sulkemista. Sen jälkeen nauroin katketakseni sitä, […]

Sunnuntain vakiorivi.

Mä olen ihan säälittävä. Näistä sunnuntaipäivistä on tullut hyvin toistensa kaltaisia viime aikoina. On reippaat päiväkävelyt (kuinka ihastuttavan keski-ikäistä!), on kirjan lukemista, ruoanlaittoa ja iltapalapannari. Näiden pidempään jatkuneiden perinteiden lisäksi mukaan sunnuntaivakioihin on astunut yltiöpäinen matkahaaveilu. Ei edellisestä tämän kaltaisesta postauksesta taida olla kuin viikko aikaa (juu, sekin oli sunnuntai), joten pahoittelen. Toistan itseäni nyt […]

Kaiho.

Taisin jo aiemminkin kertaalleen todeta, että tämä tuleva pimeä aikaa ahdistaa minua. En ole nyt jostain syystä valmis luopumaan lämmöstä, enkä varsinkaan valosta. Tuntuu kamalan murheelliselta ajatella tulevaa vuodenpuolikasta. Kylmää, räntää, pimeää. Tämä alkusyksy kuulaine päivineen vielä menee, mutta loka/marras, saati vuoden mittaiselta tuntuva tammikuu saavat aikaan lähinnä puistatuksen väreitä. Syksyisin iskee kaiho. Tyhjä olo, […]