Syyskuulumisia

Kyllä voi kuukausi mennä äkkiä – äskenhän vasta naputtelin edellisiä kuukausikuulumisia ja nyt ollaan yhtäkkiä jo taas seuraavan kuun vaihteessa. Yleensä huomaan nopeasti etenevät kuukaudet lähinnä toimittamattomista tositteista kirjanpitäjälle… miten voikin olla niin pieni homma niin käsittämättömän vaikea saada aikaan?! Vaan on tähän kuukauteen ehtinyt mahtua yhtä sun toista, päällimmäisenä tietysti tuon palleron kotiutuminen. Muuten […]

Saanko esitellä: Lyyli Margareta

Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, että ensi syyskuussa teille tulee koira, olisin varmasti nauranut, että unenpa näit. Ja toki unia on nähtykin: lapset jo vuodenpäivät, minä viimeisimmät viikot. Jälkikasvun jo viime syksystä saakka kestänyt väsytystaistelu tuotti lopulta tulosta ja pieni pumpulinakki Lyyli Margareta (puolisoni toki antoi pörröpäälle kolmannenkin nimen: Pirkko Liinamaa) muutti meille viikko […]

Kulttuuri on parasta nollausta – poikkeuksellisen upea Pieni merenneito hämmästytti, ihastutti ja liikutti

*medialiput näytökseen saatu  Kuvat musikaalista: Helsingin Kaupunginteatteri, Robert Seger Minulle ja perheemme kohta 12-vuotiaalle kuopukselle (hän on tarinatäti henkeen ja vereen ja ilmoittanut jo alkavansa aikuisena käsikirjoittajaksi) oli varattu hiihtolomaviikon perjantaiksi liput Helsingin Kaupunginteatterin suitsutusta saaneen Pieni merenneito -musikaalin iltanäytökseen. Päivää oli odotettu malttamattomasti jo syksystä lähtien, mutta myönnän, että edellisiltana kamoja reppuun ahtaessani en […]

Unelmista totta – jokaisen lapsen kuuluu saada harrastaa

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä SOS-Lapsikylän ja PING Helsingin kanssa Sen shortsit ulottuivat melkein nilkkoihin. Pallo pysyi vähän haparoiden pienissä käsissä ja kengänkärjissä oli ilmaa melkein kompastumiseen asti. Mutta katseessa oli jotain maagista, sellaista, mitä en ollut sen seitsemänvuotisessa elämässä aiemmin nähnyt.  Se oli koko kentän lyhimpien joukossa, pieni pätkä valtavissa shortseissaan. Näky oli valtavan […]

Pelottava, pelottavampi, unihalvaus

Olin ehkä 14-15 -vuotias, kun muistan ensimmäisen kerran heränneeni keskellä yötä varmana siitä, että joku valtava pahuus on läsnä juuri siinä hetkessä, juuri omassa kodissani. Tajusin koko ajan selkeästi olevani hereillä, mutta en pystynyt tekemään tuolle paikalla olevalle pahalle mitään. Olisin halunnut huutaa tai juosta varoittamaan viereisessä huoneessa nukkuvaa äitiäni, mutta en pystynyt. Seuraava muistikuva […]

Raskainta on pysytellä askel edellä

Tämä äitienpäiväviikko (niin, se tosiaan on sunnuntaina, ymmärrän kyllä jos ette muistaneet… onneksi kouluilla ja päiväkodeille on yleensä kalenterin nurkka taitettuna näillä main) on nostanut useampiakin aihetta koskevia julkaisuja ainakin omiin silmiini lähipäivinä. Aiemmin päivällä luin Lähiömutsi-Hannen ajatuksia siitä, kuinka helposti perhekalenteria hallinnoivasta eväsleipien laittajasta tulee muutaman päivän lapsettomalla lomalla jälleen vapautta estoitta rakastava hedonisti. […]

Vähän iisimmin

Ei meillä koskaan oikein kummempia pääsiäisperinteitä ole ollut, mutta tänä vuonna ei sitten sitäkään vähää. Normaalisti yön aikana lapsille suklaamunia piilotelleelle pääsiäispupullekin oli ilmeisesti jäänyt vapaiden kunniaksi niin sanotusti ränni päälle, kun oli kokonaan unohtanut piilottelubisneksensä. No, onneks iskä paikkasi. Mä olen vähän tarkoituksella jättänyt blogin tänne nyt keväällä olemaan rauhassa ja hengähtänyt vähän itsekin […]

Vetistely kuriin + arvonta

Kaupallisessa yhteistyössä Sabora Pharman kanssa Itkijänainen ilmoittautuu! Kuten jo moneen kertaan on tämän blogin riveillä (ja etenkin varmaan niiden välissä) käynyt ilmi, olen aikamoinen pillittäjä. Yksi legendaarisimmista hetkistä koettiin viime kesänä esikoisen rippijuhlissa, joihin olin jopa mieheltäni salaa laatinut lyhyen puheen, jonka sitten lopulta päädyin huutoitkemään alusta loppuun. Kun en vaan millään saa hillittyä, kun […]

Hiekkisraivarit, kunkkukutonen vai mariseva murkku?

Joku teistä saattaa ehkä muistaa, kun kävin pari vuotta sitten vieraana Valeäidin podcastissa juttelemassa teineistä ja teini-ikäisen lapsen vanhemmuudesta. Tuolloin Hanne heitti jakson lopussa kysymyksen, että minkä näistä uhmakkaista kasvuvaiheista valitsisin mieluiten: 2-vuotiaan hiekkalaatikkoraivarit, 6-vuotiaan kuninkuusvaiheen vai teiniuhman. Valkkasin tuolloin, kohta 14-, 11-, ja 9-vuotiaiden lasten äitinä, teinin. Kaikkine siihen astisine uhmakkuuksineen, ällittelyineen ja rasittavine […]

Rakas menkkapäiväkirja – haluan tehdä murhan

*kirjoitus sisältää (punaiseksi) värittynyttä kieltä, joka saattaa vituttaa herkimpiä lukijoita Se voi olla ihan tavalliselta tuntuva tiistai tai perjantai. Kun raotan aamulla silmiäni, tiedän jo, etten halua nousta. Pää painaa tonnin, vatsa kaksi, ja vierellä helvetin äänekkäästi jotain vanunutta collegepalttoota ylleen repivä miehenretalekin voisi mielellään juosta vaikka suorinta tietä katujyrän alle.  Tulikuumat kyyneleet polttelevat luomien […]