Syyskuulumisia

Kyllä voi kuukausi mennä äkkiä – äskenhän vasta naputtelin edellisiä kuukausikuulumisia ja nyt ollaan yhtäkkiä jo taas seuraavan kuun vaihteessa. Yleensä huomaan nopeasti etenevät kuukaudet lähinnä toimittamattomista tositteista kirjanpitäjälle… miten voikin olla niin pieni homma niin käsittämättömän vaikea saada aikaan?! Vaan on tähän kuukauteen ehtinyt mahtua yhtä sun toista, päällimmäisenä tietysti tuon palleron kotiutuminen. Muuten […]

Saanko esitellä: Lyyli Margareta

Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, että ensi syyskuussa teille tulee koira, olisin varmasti nauranut, että unenpa näit. Ja toki unia on nähtykin: lapset jo vuodenpäivät, minä viimeisimmät viikot. Jälkikasvun jo viime syksystä saakka kestänyt väsytystaistelu tuotti lopulta tulosta ja pieni pumpulinakki Lyyli Margareta (puolisoni toki antoi pörröpäälle kolmannenkin nimen: Pirkko Liinamaa) muutti meille viikko […]

Pala syyslohtua: paholaisen piiras

Vapise vuosi 2010 ja erään liikennemyymäläketjun suosikkiannos – me aletaan vääntää tätä epäkulinaarista guilty pleasure -herkkua nyt himassa! No olipas se typerästi sanottu. Mutta eihän “paholaisen kana” enää varsinaisesti ruokatrendien harjalla keikuttele. Enemmänkin se on sellainen jokaisen bulkkiravintolan vakkarikana-annos, jotta on sitte ainaskii jotain varmaa jokaiselle. Mutta nyt kun olen keskittynyt pilkkaamaan koko yhdistelmää, voin […]

Elokuulumisia

Aloin eilen kirjoittaa postausta, josta oli taas tulossa sellainen ohuissa yläpilvissä (vai oisko ne näin vuonna 2020 enemmän jotain kumpupilviä..) liitelevä hajatusten tonava, että jätin sen tuonne vielä hautumaan. Sen sijaan huomaan kaipaavani itse jotain kevyttä kirjoitettavaa/luettavaa/elettävää, joten päätin aloittaa uuden kuukausittain ilmestyvän “kuulumisia” -postaussarjan. Vaikka tämä vuosi on ollut kaikin puolin, no, perseestä, tuntuu […]

Koronaseinät

Kun kuukausi sitten kirjoittelin fiiliksiäni omituisen kevään jäljiltä, oli tunnelma se, etten kokenut varsinaisesti oppineeni ajasta sen kummemmin mitään. En löytäneeni mitään selkeää punaista lankaa, uutta suuntaa tai etenkään kokeneeni minkään valtakunnan henkistymistä. Kaiken kaikkiaan oli vaan tosi kummallinen olo. Enkä väitä sen enempää toki henkistyneeni vieläkään. Mutta kun tuosta intensiivisesti kotona vietetystä poikkeusajasta alkaa […]

Haaveet mielessä – kohtuus takataskussa

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Santanderin kanssa Myönnän sen avoimesti. Olen kamalan kärsimätön ihminen. Jos Kun saan jonkun idean, toteutuksen sopisi mielestäni tapahtua välittömästi. Olen hätäinen spontaani ja tykkään siitä, että tapahtuu. Tämä kiirehtivä luonteenpiirteeni on sävyttänyt vahvasti koko elämääni, myös – tai oikeastaan etenkin – sen suurimpia ratkaisuja. Elämä pystyyn lainarahalla Itsenäistyin omilleni 16-vuotiaana. Aloin […]

Elämän (omituisin) kevät

Hiljenin koko korona-ajaksi, vaikka täällähän sitä olisi ollut tannerta mölistä, ja aikaakin – sitä oli ensimmäistä kertaa vuosiin niin paljon, ettei ollut tietää mihin sitä sulloa. Nyt, jäsenet vielä helteisen juhannuksen jäljiltä velttoina, tuo kevään kaikin tavoin omituinen kolmen kuukauden ajanjakso tuntuu erikoisella tavalla kaukaiselta. Kun maaliskuun viimeisillä viikoilla päällimmäisenä mielessä oli hämmennystä, epävarmuutta ja […]

Kulttuuri on parasta nollausta – poikkeuksellisen upea Pieni merenneito hämmästytti, ihastutti ja liikutti

*medialiput näytökseen saatu  Kuvat musikaalista: Helsingin Kaupunginteatteri, Robert Seger Minulle ja perheemme kohta 12-vuotiaalle kuopukselle (hän on tarinatäti henkeen ja vereen ja ilmoittanut jo alkavansa aikuisena käsikirjoittajaksi) oli varattu hiihtolomaviikon perjantaiksi liput Helsingin Kaupunginteatterin suitsutusta saaneen Pieni merenneito -musikaalin iltanäytökseen. Päivää oli odotettu malttamattomasti jo syksystä lähtien, mutta myönnän, että edellisiltana kamoja reppuun ahtaessani en […]

Topit ja flopit – Kirjavuosi 2019

Herramunhyvänenaikani! Mullahan on blogi! Ja tännehän voi kirjoittaakin aina aika ajoin jotain. Aloitetaan siis blogivuosi 2020 näin hyvissä ajoin helmikuussa, mutta sentään lempiaiheellani, eli kirjoilla. Vietetäänhän tänään sopivasti myös Lukurauhan päivää. Reilu vuosi sitten vuodenvaihteessa päätin yrittää palauttaa lukemisen osaksi arkirutiinejani. Kirjallisuus on lapsesta asti ollut minulle tietynlaista aivotreeniä, bensaa ajatuksilleni, ehkä ajoittain todellisuuspakoakin – […]

… ja sitten tulin kirjoittaneeksi näytelmän – Mannapuuroa ja mansikkaa ensi-illassa 7.11.2020

“Be careful what you wish for”, sanovat. Kun vuoden 2019 ensimmäisenä päivänä listailin vähän flunssaisena toiveita alkavalle vuodelle, en osannut villeimmissä kuvitelmissanikaan ennustaa, mitä tulevat kuukaudet toisivat tullessaan. Lista oli mielestäni sopivan vähäeleinen ja helposti toteutettava, mutta silti näin jo marraskuun kynnyksellä joudun tunnustamaan etten ole sen enempää hakenut opiskelemaan, matkannut junalla maasta toiseen kuin […]