Syyskuulumisia

Kyllä voi kuukausi mennä äkkiä – äskenhän vasta naputtelin edellisiä kuukausikuulumisia ja nyt ollaan yhtäkkiä jo taas seuraavan kuun vaihteessa. Yleensä huomaan nopeasti etenevät kuukaudet lähinnä toimittamattomista tositteista kirjanpitäjälle… miten voikin olla niin pieni homma niin käsittämättömän vaikea saada aikaan?! Vaan on tähän kuukauteen ehtinyt mahtua yhtä sun toista, päällimmäisenä tietysti tuon palleron kotiutuminen. Muuten […]

Elokuulumisia

Aloin eilen kirjoittaa postausta, josta oli taas tulossa sellainen ohuissa yläpilvissä (vai oisko ne näin vuonna 2020 enemmän jotain kumpupilviä..) liitelevä hajatusten tonava, että jätin sen tuonne vielä hautumaan. Sen sijaan huomaan kaipaavani itse jotain kevyttä kirjoitettavaa/luettavaa/elettävää, joten päätin aloittaa uuden kuukausittain ilmestyvän “kuulumisia” -postaussarjan. Vaikka tämä vuosi on ollut kaikin puolin, no, perseestä, tuntuu […]

Haaveet mielessä – kohtuus takataskussa

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Santanderin kanssa Myönnän sen avoimesti. Olen kamalan kärsimätön ihminen. Jos Kun saan jonkun idean, toteutuksen sopisi mielestäni tapahtua välittömästi. Olen hätäinen spontaani ja tykkään siitä, että tapahtuu. Tämä kiirehtivä luonteenpiirteeni on sävyttänyt vahvasti koko elämääni, myös – tai oikeastaan etenkin – sen suurimpia ratkaisuja. Elämä pystyyn lainarahalla Itsenäistyin omilleni 16-vuotiaana. Aloin […]

Unelmista totta – jokaisen lapsen kuuluu saada harrastaa

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä SOS-Lapsikylän ja PING Helsingin kanssa Sen shortsit ulottuivat melkein nilkkoihin. Pallo pysyi vähän haparoiden pienissä käsissä ja kengänkärjissä oli ilmaa melkein kompastumiseen asti. Mutta katseessa oli jotain maagista, sellaista, mitä en ollut sen seitsemänvuotisessa elämässä aiemmin nähnyt.  Se oli koko kentän lyhimpien joukossa, pieni pätkä valtavissa shortseissaan. Näky oli valtavan […]

Ekaluokkalaisia

Muistin salasanan sentään vielä. Ei ole mitään dramaattista syytä, miksen ole kirjoittanut kahteen kuukauteen. Oli vaan kesä. Oli töitä ja oli lämmintä, oli kirjoja ja sarjamaratoneja, oli uudenlaista kirjoitettavaa ja sitten vielä se yksi vähän ikävämpi haaveri trampoliinilla. Oli vaan kaikkea muuta. Mutta vaikka elokuussa eletään vielä täysillä kesää, on tässä koulun alkua edeltävässä sunnuntaissa […]

Raskainta on pysytellä askel edellä

Tämä äitienpäiväviikko (niin, se tosiaan on sunnuntaina, ymmärrän kyllä jos ette muistaneet… onneksi kouluilla ja päiväkodeille on yleensä kalenterin nurkka taitettuna näillä main) on nostanut useampiakin aihetta koskevia julkaisuja ainakin omiin silmiini lähipäivinä. Aiemmin päivällä luin Lähiömutsi-Hannen ajatuksia siitä, kuinka helposti perhekalenteria hallinnoivasta eväsleipien laittajasta tulee muutaman päivän lapsettomalla lomalla jälleen vapautta estoitta rakastava hedonisti. […]

Hiekkisraivarit, kunkkukutonen vai mariseva murkku?

Joku teistä saattaa ehkä muistaa, kun kävin pari vuotta sitten vieraana Valeäidin podcastissa juttelemassa teineistä ja teini-ikäisen lapsen vanhemmuudesta. Tuolloin Hanne heitti jakson lopussa kysymyksen, että minkä näistä uhmakkaista kasvuvaiheista valitsisin mieluiten: 2-vuotiaan hiekkalaatikkoraivarit, 6-vuotiaan kuninkuusvaiheen vai teiniuhman. Valkkasin tuolloin, kohta 14-, 11-, ja 9-vuotiaiden lasten äitinä, teinin. Kaikkine siihen astisine uhmakkuuksineen, ällittelyineen ja rasittavine […]

Kolmekymmentä ja seitsemän

Mikä olisikaan parempi syy rikkoa useamman viikon kirjoitustauko (lue: sairastelu- ja toipumistauko) kuin oma vanheneminen. Nimittäin tällä päivämäärällä tasan 37 vuotta sitten kairailin tietäni ulos äidistäni ja illalla yhdeksän jälkeen parkaisin ensi kertaa kätilön käsivarsilla. Olin sellainen reilun neljän kilon paketti, kuulemma kinasta valkoinen ja vähätukkainen. Tukka minulle kasvoikin vasta ilmeisen hitaasti, ja kun kasvoi, […]

Täydellistä välipalaa metsästämässä

Kaupallisessa yhteistyössä Riitan Herkun kanssa Mää rrrakastin lasteni ruokahuoltoa, kun ne olivat pienempiä. Enkä nyt tarkoita imetystä, vaikka omat ihanuutensa (ja kamaluutensa…) siinäkin oli, vaan sitä hetkeä, kun vauva sai alkaa syödä kiinteitä. Siitä lähtien meikä oli liekeissä! Minä kuutioin, keitin, soseutin, survoin, höyrytin, pilkoin, pussitin ja pakastin. Ammensin epäilyttävän värisiin kasvismössökuutioihin kauhoittain äidinrakkautta, annostelin […]

Anteeksi, jos sinulle päivänselvät asiat ovat minulle joskus vaikeita

Minusta tammikuu on aina ollut ylivoimaisesti vuoden ankein kuukausi. Kilpailu kategorian piikkipaikasta ei ole ollut edes kovin tiukka – joulun ja vuodenvaihteen juhlinnan jälkeinen usein harmaa, arkinen ja ennen kaikkea pitkä kuukausi on tuntunut olevan vain tiellä kevättä kohti mentäessä. Usein jo helmikuun ensimmäisenä päivänä helpottaa. Mutta tammikuu? Ei helevetti. Tänä vuonna tosin marraskuu päätti […]