Mä olen siitä(kin) onnekas ihminen, että mun äiti on innokas marjastaja. Ja kun mumma menee mustikkaan, se jakaa auliisti saaliistaan myös meille. Parin viime viikon aikana ollaankin saatu taas pakkasen täydeltä marjoja, leivottu piirakka poikineen ja irvistelty sinisin hampain mustikkamaidon jälkeen.
Yksi loppukesän mustikkaherkku, jonka olin kokonaan unohtanut, on helppo ja nopea kaura-mustikkapaistos, jota olen maistanut ensimmäisen kerran anoppini tekemänä joskus jo lähemmäs parikymmentä vuotta sitten. Pointti on siis käytännössä ihan sama kuin jokasyksyisessä kaura-omenapaistoksessa, mutta omppujen tilalla onkin mustikoita. Mieheni tämän jälkkärin on joskus ristinyt mustikkamukavaksi (älkää kysykö), ja sillä nimellä se on meidän perheessä sen jälkeen kulkenut. Yhtään en tiedä, miksi tämän tekeminen on viime vuosina kokonaan jäänyt, koska sen lisäksi, että tämä on äärimmäisen helppo ja nopea valmistaa, rouskuva mustikkainen kauraherkku on aivan järjettömän hyvää.
Koska hyvät asiat on kiva laittaa myös kiertoon, tässä teillekin mainio iltapalavinkki.
Mustikkamukava eli kaura-mustikkapaistos
n. 5 dl mustikoita
200 g voita
2 dl fariinisokeria
1-2 tl vaniljasokeria
5-6 dl kaurahiutaleita
Tarjoiluun vaniljakastiketta JA -jäätelöä
Kaada mustikat voidellun vuoan pohjalle. Valmista kaurasörsseli sulattamalla voi ja lisäämällä voisulaan sokerit ja kaurahiutaleet. Sekoita suht tasaiseksi ja levitä mustikoiden päälle.
Tällää uunin alimmalle tasolle ja anna paistua puolisen tuntia 200-asteisessa uunissa.
Pehmeät mustikat ja rapea kaurahuntu maistuvat taivaalliselta jätskillä ja vaniljajäätelöllä kuorrutettuna. Aa että!
Ja nyt kun pääsin sanomasta, näyttää siltä, että eilinen mukava on päivän aikana lasten toimesta tuhottu viimeistä murua myöten. Joten ei muuta kuin uutta askartelemaan.
-Päivi
Tuomion kyllä pettämätön yhdistelmä!
Aloitan “kaurapaistoskauden” raparperilla, marjakaudella piilotan sinne mustikoiden lisäksi myös puolukoita ja viinimarjoja. Omenoita hyvänä vuotena olen viipaloinut myös pakkaseen, jotta “kaurapaistoskautta” on voinut jatkaa talven pimeisiin asti.
Kyllä yksinkertaiset asiat vaan toimii ?
Oi kyllä! Siihenhän voi käyttää vaikka mitä vaan. Mua oikein harmittaa, että tää jäi niin moneksi vuodeksi unholaan. Ja puolukka! Niitä on pakkasessa vaikka kuinka. Toimii!
? tykkään mielettömästi siitä että tarjoiluun pitää olla sekä jätskiä että kermavaahtoo. Myös “kaurasörsseli” on hieno, oikein ammattimainen termi. ?
Tuli ihan vesi kielelle, nää on just niitä herkkuja joita olen jääny eniten kaipaamaan tässä viljattomassa elämässäni. Rouskuvaa, makeaa kauraa… ?
Riippuen siitä, kuinka viljatonta elämää vietät, sama onnistuu myös esim. Tattarihiutaleista
Tattari vois olla tähän kyllä hyvä vaihtoehto, jos kaura ei passaa. 🙂
Hei joo, olin jo ihan unohtanu että tattaria saa hiutalemuodossa! ? Taidan päästä sittenkin herkuttelemaan! Kiitokset!
[…] pino päällystettäviä kirjoja ja jääkaapissa valo, joka sekin jotenkin erityisen himmeä. Mustikkamukavan liejuiset astiat levittivät mäskistä hajuaan tiskialtaassa ja helvetinmoinen […]