Arkikuva 51/52

Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu.

Meidän kirja tuli eilen painosta. Ihan oikea kirja, jonka tekstit minä olen ihan itse kirjoittanut.

Siinä sitten punnitsin tuota sievää, pastellinsävyistä opusta kädessäni ja yritin tunnustella, miltä nyt tuntuu. Onko olo huojentunut, iloinen, riemukas, ylpeä? Eikö joltain kuuluisi tuntua, kun saa yhden pitkäaikaisista haaveistaan täytettyä ja pitelee käsissään ihan omaa kirjaansa?

En saanut puserrettua irti oikein mitään. Alla oli kamalan huono päivä ja vielä edessä to do -lista, joka oli revetä liitoksistaan. Lähinnä oli vähän nälkä. Tunne kai sekin.

Lapset toivoivat pinaattikeittoa, joten siinähän sitä tuli juhlittua, pinaattikeittokuutioita sulatellessa, muina esikoiskirjailijoina. Sit jo naurattikin vähän. Ihanaa tää elämä, niin suloisessa tasapainossa.

Mitä noihin tunteisiin tulee, suurin huojennuksen hetki oli, kun kirja saatiin muutama viikko sitten painoon. Kuukausien työn jälkeistä helpotusta kesti muutaman päivän, kunnes eräänä yönä heräsin aivan todelliseen ajatukseen: kirjasta tuli ihan paska. En muista, näinkö aiheesta unta, vai mistä ajatus kumpusi, mutta todelliselta se tuntui. Paska. Huono. Kamala. Tarinoita ilman mitään pointtia. 

Sen verran tuo öinen ajatus jäi päähän kaikumaan, etten ole uskaltanut valmista teosta kunnolla edes avata, mitä nyt hiukan kuvia selasin. Kai tää jonkun sortin darra on, tämäkin.

Mutta niin. Yksi toteutunut unelma lisää. Vähän kuin vahingossa, siinä kaiken ohella. Tuntuuhan se oikeasti, tuolla kaiken epävarmuuden ja paniikin alla, tosi hyvältä.

Ei kai muuta kuin uusia unelmia kohti!

-Päivi

It's only fair to share...Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Pin on Pinterest

2 Comment

  1. Päkkänä says: Vastaa

    Eikä olekin hassua miten saavutuksiinsa turtuu ja niitä väheksyy. Sit kun se joku kauan haaveissa ollut asia tapahtui, ei se tuntunutkaan missään. Ei se riitäkään tai ollutkaan mikään big deal.
    Tunnistan tästä itsenikin.

    Mutta nyt hei! Come on: rinta rottingille. Mahtava juttu! Super saavutus. Mä en vaan kässää miten toiset saa tollasia aikaseksi!

    Pitää hankkia tuo mummille äitienpäiväksi ❤

  2. Paljon onnea Paivi! 😀 Mahtava juttu! Mika kirja ja mista saapi? Iloitse nyt hyva ihminen!:)

Vastaa