Tarpeeksi hyvän joulukalenterin 5. luukku – joulumuistaminen opettajalle

Tarpeeksi hyvässä joulukalenterissa jouluun yritetään valmistautua rennoin ottein ja nauttia juhlakauden tunnelmasta. Kalenteriluukku avataan joka toinen päivä. Armon kanssarämpijät, olemme jollain kumman ilveellä ehtineet tukahduttavan hellekesän jäljiltä jo viettämään ensimmäisiä joulujuhlia. Hetken jouduin aamulla kalenteriani tulkitsemaan, kunnes tajusin, että jouluaattoon on toden totta tasan kaksi viikkoa. Paniikin lietsomiseen emme kuitenkaan täällä chillailukalenterissa ryhdy, vaan ihan rauhallisin […]

Punainen neulepaita

En usko että olen ainoa vanhempi, joka on tasaisin väliajoin hämmennyksestä polvillaan lastensa kasvun edessä. Kovimmin polvilumpion päälle koko kohta 16 vuoden aikana on käynyt murrosikä – epäusko siitä, kuinka aktiivisesta ja elämäniloisesta lapsesta muovautuu muutamassa kuukaudessa kaulukseensa murahteleva ameeba, jolta tuntuu hetkessä unohtuneen kaikki olennaiset ihmisyyden taidot aina kommunikoinnista omien jätteidensä keräämiseen, tuntuu toisinaan […]

Mitä kuuluu?

Minä kun olen tällainen alituiseen itseäni, ympäristöäni ja välillä tuntuu että melkein koko maailmankaikkeuden fiiliksiä pakonomaisesti tutkiskeleva yksilö, niin tulin yksi ilta tällaista ”miltä musta tuntuu” -havainnointia tehdessäni miettineeksi, etten oikein itsekään tiedä, mitä mulle kuuluu. (Ja kuten muut vastaavan tutkailuominaisuuden omaavat tietävätkin, sellainen ei lainkaan sovi, vaan tällaiselle tietämättömyydelle pitää mahdollisimman pikaisesti kaivaa syy. Koska […]

”Teille tai lapsellenne on varattu hammaslääkäriaika…”

… ja ajassa 1 viikko, 4 päivää se iskee paistinpannulla klyyvariin. Arki meinaan. Tuli nähkääs tuossa pari päivää se kaikkien vanhempien (tai sit vaan mun) lempitekstari: ”Teille tai lapsellenne on varattu hammaslääkäriaika torstaina diibadaaba klo diibadaaba”. No niin hei, kiva. Nyt ei sit tarvikaan ku selvittää, että kenenköhän jälkeläisen aika se mahtaa olla, koska omia […]

Otetaan vastaan: päällystäjä, Wilma-tunnukset ja moti

Nelonen, kutonen ja ysi. Nelonen, kutonen ja ysi.  Joo, siis niin, mun lapsethan menee jo… ootas, ne menee… hetkinen, ootas. Siis joo, kyllä, kyllä se pieninkin menee jo neloselle. Ja siis alottaako vanhin jo ysin? Siis peruskoulun viimeisen luokan? Mihin voi ilmoittautua, jos ei itse oo ehkä ihan valmis? Olen nyt viimeiset viikot tankannut mielessäni […]

Teini (Vitux vitux)

Teini (Vitux vitux) on ihmisiin kuuluva, kooltaan aavistuksen aikuista ihmistä pienempi nisäkäs. Tuntomerkit Teini erottuu muista ihmistyypeistä välinpitämättömyydellään, maailmanomistaja-asenteellaan, sekä yllätyksellisillä raivokohtauksillaan. Ulkoisesti teini muistuttaa jo monin tavoin täysikasvuista ihmistä, mutta nopeasti kasvaneet raajat saattavat aiheuttaa varsamaista liikehdintää ja runsas syljeneritys pakonomaista tarvetta räkiä. Mopoautojen bassonjytkeestä johtuvan kuulonaleneman johdosta teini ei usein ole kuulevinaan muiden […]

Menolippu Lintulaan

Kyllä se on kuulkaa ystävät nyt sellainen asia, että ainut tapa pysyä teinin vanhempana järjissään, on hommata mukulalle menolippu luostariin keräämään voikukanlehtiä herbaarioon, taiteilemaan hiilipiirustuksia ja valmistamaan vaapukkamehua, ja antaa sen palata sitten valaistuneena takaisin myöhemmin. Paljon myöhemmin. Vaikka sitten, kun itsestä on jo aika jättänyt. Vaihtoehtoisesti lipun voi hommata ihan itselle. Siellä sitten morttelissa […]

Sun ilo on mun ilo, sun suru on mun suru

Aloitin tämän kirjoittamista jo yli viikko sitten, äitienpäivänä. Ajatukset olivat tuolloin jotenkin turhan kesken, eikä kirjoittaminen ottanut luonnistuakseen. Ajatus siitä, mitä äitiydessään tai vanhemmuudessaan on tehnyt oikein, jäi kuitenkin kytemään. Ohjeitahan äitiyteen saa jatkuvasti – vauvapalstoilta, neuvolasta, isovanhemmilta, tuttavilta, somesta. Milloin mistäkin. Mistä ihmeestä sitä sitten vastasyntyneen nappisilmiin tuijottaessaan tietää, mikä on oikeasti oleellista? Mietin […]

Hän, joka täydensi perheen

Kun tämä vanhemmuus kuitenkin on tietynlaista virstanpylväiden ohittelua, niin tänään tultiin meidän perheessä jälleen tohinalla yli seuraavan pylvään. Kiharapäinen kuopus loikkasi kerrasta toiselle kymmenluvulle, mikä tarkoittaa taas sitä, että perheen viimeinenkin mukelo on jo toisella kymmenellään. Nyt kuuluisi – ja kai jotenkin haluaisinkin – sanoa, että tunne on haikea, mutta ei se todellisuudessa kauheasti taida […]

Ylläri Itävallassa – lapset ovatkin parasta reissuseuraa!

Olimme heränneet yöllä puoli kolmelta ja lähteneet matkaan tuntia myöhemmin. Ne muutamatkin tunnit, joina oltiin maattu silmät kiinni, oli jännitys pitänyt valveilla. Että päästäisiinkö lähtemään tai kuka pääsisi. Kun oltiin iltapäivältä viimein lounaan jälkeen Wienissä hotellissa ja toipilaana matkannut teini nukahti, rojahdin itsekin sängylle ja ehdotin nuorimmaiselle pieniä päikkäreitä. Että sitten hieman myöhemmin jaksettaisiin vähän […]