Tuijottelija

Mä vihasin aina teininä sitä, kun äiti tuijotti. Ruokapöydässä tai sohvalla. Ärsytti sellanen äkillinen mulkoilu ja luonnollisesti muistin myös kertoa, etten arvostanut kyttäämistä. (mitäs kyyläät/älä tuijota/onks pakko koko ajan kattoo)

Ja nyt musta on itsestäni tullut tuijottelija. Katse viipyilee sen enempää suunnittelematta erityisesti vanhimmaisessa. Tuijottelen ja ihmettelen, koska siitä tuli ihan oikea ihminen. Juuri äskenhän juoksin supistusten toivossa olohuonetta ympäri. Ihan hetki sitten tuijotin syviin, tummiin vastasyntyneen esikoisen silmiin ja ihmettelin, miten kaikki maailman viisaus asui niissä. Eihän siitä ole kuin muutama viikko, kun saattelin lettipäisen pienen tytön ensimmäistä kertaa kouluun.

Nyt koitan lähinnä ymmärtää, mitä se puhuu. ”No me kysyttiin silt ämpeetä, mut se oli vähä yyäm.”

Niin miten oli?

Screenshot-2016-03-29-at-20.37.21

Yritän opettaa sitä heräämään ajoissa ja pitämään tavaransa tallessa. (ihan kaikissa mahdollisissa merkityksissä…) Kuuntelen sujuvasti sen raivoa ja olen yhtä sujuvasti ärsyttävä idiootti, joka aina ragee. Ihmettelen, miten itse tuon ikäisenä olin vetänyt jo ensimmäiset kiljukännit ja imenyt ekat pöllityt menthol-röökit lähimetsässä. Olen onnellinen, että oma teini vaikuttaa ainakin vielä fiksummalta, aremmalta ja vähemmän reikäpäiseltä, kuin äitinsä.

Ja unohdun tuijottelemaan. Kunnes mimmi nostaa kulmiaan ja kysyy närkästyneenä mitäs kyyläät.

Yhdenlainen ympyrä on taas sulkeutunut.

-Päivi

Ai niin, peeäs! MP on niinku mielipide ja YM on ylimielinen. Koska kuka muka jaksaa sanoo tai kirjottaa niit kokonaa? Ihan vaan jos jäitte miettimään.

Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

19 Replies to “Tuijottelija”

  1. Mä niin rakastan näitä sun tekstejä!

    1. Kiitos, Veera! <3 Iiiih, oot ihana!

  2. LOL! Mikä se BBY on?

    1. No BBY on lyhenne babysta. Kyllä, siitä puuttuu vain yksi kirjain! Mut on kuulemma näppärä somessa. Ja LOLia ei kuulemma enää käytetä. Just ku opin… 😀 😀

  3. Vieläx äksät toimii, vai onko ysärii?

    1. mari-anna says: Vastaa

      Ei toimi. Muistuttaa epätyylikkäästä 2000-luvusta.

      Terv. 19-v 😀

      1. Joo ei kyllä oikein taida toimia. Ne on ehkä enemmän niitä ysärin lapsia, jotka vielä äxiä textin sekaan koittaa ujuttaa. 😀

  4. Mahtavaa 😀

    MP ja YM oli kyllä uutta 😀 Mutta ei siinä mitään. Yhtenä aamuna radiossa pojat jutteli tekstiviestittelystä (eläkeikäisten) isiensä kanssa. Toinen jantteri kertoi isänsä lyhentävän allekirjoituksensa usein kirjaimeen ”i”, koska ”isä” on niin pitkä ja kirjoittaa. Kerran isä on kuulemma lähettänyt viestin ”olemme niin ylpeitä sinusta. T: i ja ä” ja kerran oli sitten signeerannut, että ”iii”. Onneksi se iii oli helpompi kirjoittaa kuin isä tai isi. Että jäin vaan miettimään, että kai se on joku ihmisryhmä joiden on vaan pakko lyhentää tai ainakin yrittää.

    Meillä on vielä puhuttu suomea, lyhentämättömänä. Sitä odotellessa. 🙂

    1. Just toi! Mä vähän tota bby:tä kritisoin, että onpa valtavan järkevää. Mutta kuulemma se nyt vaan on. Mikäs minä siihen sitten olen sanomaan. 😀

      Vanhempien viestittely on kans ihan oma lukunsa, tosiaan. 😀

      1. Eh-he-hee!!! Me ollaan jo useamman vuoden naurettu kaverien kanssa faijojen viesteille. Yhtä sujuvaa suomen kielioppia ku kellä tahansa virolaisella!

        1. Ihania, noi iskät! <3

  5. Tuota uuden kielen opettelua pelkään, mutta kyllä se meilläkin on edessä yllättävän pian 🙂

    1. Jep, onneks niiltä voi vaan tyhmänä kysyä, että mitäköhän hittoa tuo tarkoitti. 😀 Ne ehkä mulkaisee hiukan alentuvasti, mut kyl ne sit vastaa. 😀

  6. Just tuttua. Huomaan tuijottelevani nti 9veetä ja hra11 veetä. Isoja ihmisiä, joissa tuleva murrosikä jo näkyy niin fyysisesti kuin henkisesti. Mitä?!!? Kysyy tyttö, kun jään kiinni tuijottelusessiostani. Mun vauvat<3 Onneks meillä on vielä tää hra 1vee, jota saa halia vielä pitkään.

    1. No äläpä! Se tuntuu käyvän jotenkin muka ihan yhdessä yössä, kun niistä alkaa tulla murrosikäisiä, naisen- ja miehenalkuja. Onhan se vanhemmallekin aika hämmentävää, jos on muksullekin. 🙂
      Ja onneks noikin vielä suostuu kainaloon, vaikkeivät sinne ihan niin sujuvasti enää mahdukaan. 😀

  7. Jatka vaan tuijottelua kaiffa!
    Muistan J. Sinkkosen joskus jollain luennolla kertoneen kuinka tärkeää kyseinen tuijottelu onkaan. Vaikka lapsi/esiteini/murkku kivahtaisi ”Mitä kyyläät?!” piirtyy mielensopukoihin kuitenkin tunne, että häntä rakastetaan ja, että hän on tärkeä. Niin tärkeä, että äiti/isä/mummi pysähtyy katsomaan kesken arkisten puuhien.

    Me käydään fanittamassa korismatseissa pojan kanssa aina kaksin. Vaikka koko päivä olis ollut riitelyä ja tur..tärkeistä asioista motkotusta. Matseissa ostetaan salaa muulta perheeltä karkkipussit ja vedetään mokkapala överit. Niiden huijaamana saan pojan kainaloon koko 4 x 10 min. ajaksi. 😉

    Halipatsuipat sinne!

    1. Sylviiiiiiii! Mun on pitäny laittaa sulle postia, että jumalaare, mikä ihana ylläri! (mut koska arki, en oo muistanut!) Pelastit mun päivän, viikon ja ehkä koko kuukauden. Liikutuin. OIkeesti. Kiitos. <3

      Ja joo. Koris on parasta. Just omansa kanssa. <3

  8. Pirjo-Liisa says: Vastaa

    Mä en voinut vastusta kiusausta sopivassa kohdassa sanoa 80 vee isälle, että mitäs kyyläät (olin sivusilmällä todennut, että oli jo ainaski minuutin verran seisonut ja seurannut mun puuhaamistani jääkaapin äärellä). Toki oli siinä sitten vähän selittämistä.

    1. Hahaha, niin sitä pitää! 😀

Vastaa