Tiedättehän te ikäkriisit. Ne tulee helposti yllätyksenä ja pyytämättä, nappaa otteeseensa ja yht’äkkiä huomaatkin viimeiset puoli vuotta vahdanneesi lisääntyneitä ryppyjä silmäkulmissa ja pelänneesi hallitsematonta virtsankarkailua, joka kohta on kuitenkin väistämättä edessä. Mulla oli ehkä Pohjois-Euroopan rankin kolmenkympin kriisi. Se alkoi pikkuhiljaa 27-vuotiaana ja raivasi tiensä aina kolmekakkoseksi asti. Viisi vuotta enemmän tai vähemmän omien ratkaisujen, […]
Yleinen
Lörgadsmyyssii, perunamuussii.
Taidan jossain tuolla blogin esittelylehdellä todeta, että koen parhaaksi sisustusvinkiksi siivoamisen. Ja pakko tuo on jälleen kerran allekirjoittaa. Viimeiset pari viikkoa ollaan taas lähinnä juostu eteisen läpi ja suurimmat villakoirat vaan napattu jo 1-vuotiaiden hallitsemalla pinsettiotteella mukaan ja tipautettu ohimennen roskikseen. Yksikään lelu tai vaate ei myöskään ollut tuona aikana löytänyt omalle paikalleen, joten hyvin […]
Metelisopasta nakkimutsiksi, blogimatkani tähän asti.
Mä saan aina tasaisin väliajoin kuulla kummastuneita kysymyksiä siitä, miksi ihmeessä bloggaan. Tai vain suoranaisia toteamuksia “sä olet sitten valinnut tollasen julkisen tavan ruotia elämääs”. Ja niinhän mä olen. Enkä osaa kovin tyhjentävästi edes vastata tuohon ensimmäiseen kysymykseen. Eniten tää on mulle kai joku omituinen terapiamuoto. Tänne saan usein purettua sanojen muodossa päässä vaeltelevia ajatuksia. […]
Yök, en syö! (ja pipoarvonnan voittaja)
Että mää kärsin taas. Ootteko joskus kokenu vastaavan tilanteen, vai ollaanko me vaan maailmankaikkeuden kusisimpia kasvattajia? Maanantai-ilta. Kammetaan töistä kotiin. Vastassa odottaa kaksi, joilla on nälkä, koska “koulussa oli pahaa ruokaa” ja yksi kintuissa tarhasta kotiin kulkenut, joka on muuten vaan pahalla tuulella, koska maanantai. Jääkaappikin huutaa, tosin vain tyhjyyttään. Paskapaperi on loppu, joten viimesimmät […]
Hyvän mielen eväät.
On taas viime aikoina mennyt, etenkin kiireestä ja väsymyksestä johtuen vähän sellaselle narina-linjalle tää bloggailukin. Mutta kuten jo tiedättekin, blogi peilaa mutsin fiilareita aika täydellisesti. Jos pää on irti, väsyttää, kiiruttaa ja vituttaa, mun näppis on hirveen huono kirjottamaan hattaraa. Eikä varsinaista hattaraa kyllä tule nytkään, vaikka huomaankin olevani tosi paljon paremmalla mielellä, kun pakollisia, […]
Spurgulenkkeilijästä välineurheilijaksi?
Niinku varmaan suurimmalle osalle kävi tästä selväksi, mun kesän jälkeinen lenkkiurakkani ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Niinku kaikessa, hoidan myös liikkumiset täysin fiilispohjalta. En halua tehdä suunnitelmia valmiiksi, vaan menen silloin, kun on sellanen boogie. Ehkä juuri tästä syystä en oo koskaan myöskään panostanut lenkkivehkeisiin. Koska enhän mä mikään lenkkiharrastaja kuitenkaan oo. Ku sellanen fiiliskäppäilijä. […]
Oodi miehelle.
Onhan se. Sellanen perusmies. Jättää sukkia lattialle ja roskia pöydälle. Ei saa tavaroita millään omille paikoilleen. Se nukahtelee kesken lauseen ja on harkitsevaisuudessaan raivostuttava. Tuntee kaikkia mahdollisia tunteita, mutta sisäänpäin. Se vaihtaa autoon renkaat aina vähän liian myöhään ja ärsyttää koko naapurustoa paukuttamalla rumpuja. Jääräpääkin se on. Mut sit kuitenkin. Se on maailman kiltein mies. […]
Vajakki.
Mä oon ennenkin valitellut tästä. Kun väsymys tuntuu olevan ainut ystävä, energiaa ei riitä mihinkään ja ne pienet vapaahetketkin käyttäisi mieluiten nukkuen. Oon kuitenkin melkein poikkeuksetta laittanut kaiken tän kaaos-arjen piikkiin. Koska onhan sekin totta, että jos useampi arkipäivä viikossa menee kaavalla työ-koti-harrastus-koti-työ… ei siinä kovinkaan rutkasti mihinkään muuhun jää aikaa. Mutta kai ne tunti […]
Niinku Pipsa Possun vanhemmat.
Kyllähän te tiedätte. Arjen keskellä tulee joskus oltua vaan ihan paska vanhempi. Annettua lasten katsoa liikaa telkkaria ja pelata pleikkaa, koska niin vaan pääsee itse paljon helpommalla. Ruoanlaittohommissa menee just sieltä, mistä aita on matalin. Lasten tärkeät päiväkuulumiset menee useammin kuin kerran viikossa täysin ohi korvien. Kaikkein paskin juttu on kuitenkin se jatkuva, aivan turha […]
Talla pohjassa.
Henkinen talla, tietysti. Enhän mä edelleenkään aja mitään. Paitsi jehovat pois ovelta. Mietin tossa yks päivä, että onpa aika tyhmää kuvailla blogiaan “ruuhkavuosiblogiksi”. Niin typerä sanakin. Mutta tämänkin viikon taas eläneenä totean kuitenkin, että eihän tätä mitenkään muuten voi kuvailla. No ne kaaosvuodet tulee kyllä hyvänä lisänä. Yhtä kaaosta ja ruuhkaahan tämä tuntuis olevan. Vaikka […]