Lupasin ja vannoin. Jos minusta tulee sekä tytön että pojan äiti, kohtelen heitä täysin samalla tavoin. Tasavertaisesti. Odotan heiltä saman verran. En ole epäreilu. En odota tytöstä emäntää ja pojasta autonkorjaajaa. En. Koin itse teini-ikäisenä, että kohdallani pätivät huomattavasti tiukemmat säännöt, kuin isoveljelläni. Odotettiin siisteyttä, täsmällisyyttä, asiallista käytöstä ja sitä, että asiat oli jämptillä tolalla. […]
ajatukset
Pidä kii.
Olen siitä onnekkaassa asemassa, että mulla on aikalailla tuttuja, paljon kavereita ja muutama tärkeä sydänystävä. Tänään näin rakkaimmista ystävistäni yhden, yli vuoden tauon jälkeen. Kun juttua jatkettiin kohtaamishetkellä lähes samasta kohdasta, kuin erotessamme toissakesänä, mietin itsekseni kuinka hienoa on, että elämääni on tupsahtanut, ja jäänyt, näitä ihmisiä. Joiden kanssa synkkaa jollain selittämättömällä tasolla. Nämä sydänystävät […]
Huono päivä, kaatuneet puustit.
Sitten on huonoja päiviä. Niitä, kun kaikki ärsyttää. Kahvi kaatuu ohi mukin, tavarat putoilee käsistä, pienin huutaa aina väärästä kerroksesta pyyhkimään ja lopulta otsasuoni pullottaa kuin Hunks -tanssijan topattu etumus. Kun kaikki menee päin mäntyä, kehotetaan paistamaan pannukakku. Koska haluan olla vastarannan kiiski, päätin kuitenkin leipoa korvapuusteja. No olipa hyvä idea. Kanelit pitkin tasoja, raesokerikuorrute […]
Suosikkiasiat.
Aina sitä ei arjen keskellä muista. Nauttia niistä kaikista pienistä lempiasioista, joita jokainen päivä pitää sisällään. Ja jos ei pidäkään, niiden eteen kannattaa ihan tosissaan tehdä vähän töitä. Jotta niistä suosikkiasioistaan saisi nauttia mahdollisimman usein. Kivoimpien asioiden lista vaihtelee, ainakin mulla. Tietysti niitä vakkareitakin on, mutta toisinaan toiset asiat nousevat ja toiset laskevat. Kuten kuuluukin. […]
Kaiho.
Taisin jo aiemminkin kertaalleen todeta, että tämä tuleva pimeä aikaa ahdistaa minua. En ole nyt jostain syystä valmis luopumaan lämmöstä, enkä varsinkaan valosta. Tuntuu kamalan murheelliselta ajatella tulevaa vuodenpuolikasta. Kylmää, räntää, pimeää. Tämä alkusyksy kuulaine päivineen vielä menee, mutta loka/marras, saati vuoden mittaiselta tuntuva tammikuu saavat aikaan lähinnä puistatuksen väreitä. Syksyisin iskee kaiho. Tyhjä olo, […]
Paluumuuttajan silmin.
Aloitin ensimmäisen julkisen blogini lähemmäs neljä vuotta sitten, kun muuttomme Tampereelta takaisin tänne synnyinseudulle varmistui. Matkalla Kotiin -blogin oli ajatus käsitellä nimenomaan tuota suurta elämänmuutosta, paluumuuttoa pikkukaupunkiin ja sen mukanaan tuomia fiiliksiä. Alkuun nuo asiat olikin enemmän mielessä ja pinnalla, nyt kun arki on jo pidempään ollut vakiintunutta täällä “käpykylässä”, alkushokki jopa hieman naurattaa. Näin […]
Lähtökohtaisesti päiväkotivastainen vanhempi.
Hallituksen suunnitelmat kotihoidontuen leikkauksista nostavat jälleen kerran pöydälle ikuisuuskysymyksen: kumpiko nyt sitten on parempi, koti – vai päivähoito. Itse tähän kysymykseen en kovastikaan ajatellut ottaa kantaa, asia kun ei missään nimessä ole yksiselitteisen mustavalkoinen, vaikka kiihkeästi vaihtoehtojen puolesta argumentoijat niin kovasti haluaisivatkin väittää. Usein näissä keskusteluissa halutaan nähdä vain ääripäät: ituhippimamma, joka imettää ja perhepeteilee […]
Rohkeutta olla… minä.
Kymmenen, jopa vielä viisikin vuotta sitten kolmekymppiset tuntuivat ikälopuilta. Ajatus tälle synkän iän puolelle hyppäämisestä tuntui vielä valtavan kaukaiselta ja samalla ahdistavan lopulliselta. Eikös sitä sitten jo vähintään toinen jalka ole haudassa ja ihonhoidossakin on pikkuhiljaa keskityttävä kiinteyttämiseen. Kammottavaa! Nyt, jo puolitoista vuotta tuolla masentavalla kolmekymppisten puolella elelleenä, en edelleenkään tunne itseäni kolmekymppiseksi. Joo, olen […]
Tuulista.
Tuulee valtavasti. Jo kolmatta päivää. Eikä pelkästään ulkona, myös korvien välissä myrskyää niin että humisee. Ajatuksia olisi jakaa vaikka useampaankin päähän. Aika ja sen kuluminen mietityttää. Ainainen kiire ja jaksaminen pohdituttaa. Syksyn kuviot töineen, kouluineen ja harrastuksineen saavat pään pyörälle. Mua kysyttiin taas sinne teatteriin. Tällä kertaa taisin vastata melkein myöntävästi. Mutta niin ihana kuin […]
Kun ikävä iski.
Selailin tuossa eräs ilta väsähtäneenä työpäivän jälkeen omia vanhoja statuspäivityksiäni Facebookista. Älkää kysykö miksi, en varmaan saanut sohvalla maatessani itsestäni muuta irti. Hymähtelin vanhoille vitseille, naurahtelin keskusteluketjuille ja koin monta “ainiin!” -hetkeä. Joulukuun kohdalla silmiin osui kuva Hilmasta, unelmasta, neljännestä lapsestani, josta jouduin luopumaan. Tuli spontaani itku. Kamala ikävä. Se oli kuitenkin jotain, minkä olin […]