Miten tämän nyt alottais… Aikamoisessa tunteiden vuoristoradassa on ajeltu viimeiset vuorokaudet. Ilon ja surun kautta haikeuteen ja ikävään. Olen ihan varma, että toiveikkuuskin herää taas. Kunhan nämä negatiivisemmat tunteet saadaan läpikäytyä ensin. Hilma siis sulki ovensa eilen, viimeistä kertaa. Päällimmäiset ajatukset liittyvät vielä käytäntöön, mutta pakko myöntää, että “liike suljettu” -kyltin teippaaminen kirpaisi. Onneksi rakas […]
ajatukset
Life is a bitch…
…and then you die. Nyt se iski siis virallisesti uudestaan. Kammottava, ahdistava, kolmenkympin kriisi. Ku mittään en ossaa, mittään en tiijä, mikkään ei kiinnosta ja koko elämä pyörii n. puolen kilometrin säteellä kotiovelta. Jotenkin tämä tänään täyteen tullut kolmeyks tuntuu tuhannesti pahemmalta, kuin pyöreät vuosi sitten. Ehkä pientä vaikutusta on toki tällä samaan aikaan tapahtuvalla […]
Aikansa kutakin ja muita latteuksia.
Mä taisin tietää jo syksyllä, että näin tulee tapahtumaan. Jotenkin valmistin itseäni ja surin jo ennakkoon. Lopullinen päätös oli kuitenkin ennen kaikkea suuri helpotus. Mä uskalsin sanoa ääneen, miltä tuntui ja siitä se varsinainen prosessi lähti liikkeelle. Päätimme siis lopettaa Hilman. Asiaa pyöriteltiin, keskusteltiin, itkettiin ja laskettiin. Lopulta oli pakko ajatella realistisesti. Yrityksen kehittäminen olisi […]
Nothing to say ja läskileipä
Toisinaan näitä jaksoja tulee. Kun ei yht’äkkiä olekaan mitään sanottavaa. Päässä on ajatuksia valtavasti, mutta niitä ei jostain syystä saa järkeviksi lauseiksi, tai aiheet ovat liian henkilökohtaisia julkaistaviksi. Luonnoksista tekisi mieli poimia joku kirjoitus julkaisuun, mutta yllättäen muutama viikko sitten loistavalta tuntunut postauksen aloitus tuntuukin täysin typerältä. On se jännä, miten toisinaan tekstiä soljuisi vaikka […]
Kohta.
Mä inhoan sanaa “kohta”. Sen määre ei koskaan ole sama eri kerroilla. Myös eri ihmisillä se tarkoittaa täysin eri asiaa. Mun kohta lasketaan (useimmiten) minuuteissa, mieheni tunneissa, joidenkin jopa päivissä. Mun mielestä ei voi sanoa “tulen kohta” vain näyttääkseen naamansa vasta parin tunnin kuluttua. Ei mätsää. Kohta-sanan väärinkäyttö herättää helposti närää ihmisten välillä. Itsekin tulee […]
Totaalisen maanantai
Huh! Onneks ollaan jo illassa. Tänään on taas ollut oikein perinteinen maanantai. Ihan liikaa kaikkee. Kun pääsee vihdoin kotioven paremmalle (?!) puolen, lapset kiljuu yhteen ääneen. Kuka käskee päällystää kirjoja, kuka haluaa pelata tietsikkaa, kuka kiljuu monojen olevan liian pienet, kuka karjuu pyyhkimään. Kaikki nuo edellämainitut tulipalot saatiin onneksi sammutettua (paitsi se päällystäminen, miten sitä […]
Skitso, skitsompi, yrittäjä.
“Joka toinen päivä sitä herää paita märkänä ja joka toinen paita kuivana.” Naurahdin. Aika hyvä kiteytys tästä touhusta. Kuinka yhden viikon (joskus päivänkin…) aikana mennään äärimmäisestä euforiasta syvimpään masennuksen alhoon. Kuinka jonain aamuna työmatka sujuu lähes liidellen ja toisena rytmihäiriöt ja hikikarpalot otsalla pakottavat pysähtymään välillä. Ei yrittäjyys kaikille sovi. Mutta sopiiko se mulle? Mä […]
Ilmiöitä ja arvonta
Aamulla töihin kävellessäni suunnittelin ihan toisenlaista postausta yrittäjyyden skitsofreniasta, mutta se saa nyt odottaa. Sen verran huikeat ilmiöt ovat tänään vallanneet median. Kuten latuja tukkivat turkulaislapset (kamalaa!), tatuoitu uuniperuna (wtf?!) ja Jouni Hynynen (mistä luolasta se on kaivettu ja miksi?!). Henkilökohtaisesti mieluisin ilmiö oli kuitenkin huomata, että Uskolan facebook-sivulla on jo 200 tykkääjää! Mitä ihmettä, […]
Jaa mää vai?
Mulla on ihan surkea muisti. Nyt kun kerrankin muistin, että mua on viskattu (useammallakin) haasteella, parempi vastailla niihin saman tien, ennenkuin jäävät unholaan. Ei kannata siis ottaa itseensä, jos joskus olen jonkun haasteen/tunnustuksen unohtanut. Tää mun päänsisäinen kovalevy kun tallentaa vain noin 63% annetusta tiedosta… Ensimmäiseksi tartun nyt Satulinnan Tuijan haasteeseen, jossa vastataan 11 annettuun kysymykseen […]
Jotain, mitä odottaa.
Mä oon ollu aina hiukan huono hetkessä-eläjä. Helposti tulee ajateltua, että sitku sitä ja sitku tätä. Harjoituksen paikka. Se vois olla vaikka sellanen tämän vuoden missio. Muistaa elää myös arjessa, eikä vain rämpiä sen yli. Vaikka arki olisikin hyvää, ne pienet kohokohdat tekevät elämästä kuitenkin säkenöivää. Ne pienet irtaantumiset ja suunnitelmat, jotka katkaisevat hieman perusarkea. […]