Pikanopee välipostaus blogin seuraamiseen liittyen. Nyt, kun vihdoin (joo, oon vähän hidas näissä toisinaan) blogi alkaa olla saatavilla siellä missä pitääkin, ajattelin vinkata teille, armaat lukijani, miten voitte helposti seurailla Uskolaa ja pysyä kärryillä postauksista. Facebookissa on jo ilahduttava määrä tykkäilijöitä, 400 tykkääjän haamurajaa aletaan jo pikkuhiljaa hätyytellä. Moni tykkää blogin sijaan kommentoida fb:n puolella […]
höpöhöpö
Mutsi harrastaa.
Tai harrastais, jos ehtis. Multa kysyttiin yksi päivä, harrastanko mä mitään. Hetken mietittyäni jouduin vastaamaan kieltävästi. Tämä blogi on ollut mun ainoa harrastus jo pitkään ja tämäkin tuppaa jäämään kiireen jalkoihin. Mutta rehellisyyden nimissä kyllä kaipaan bloggauksen lisäksi jotain kivaa, omaa juttua. Mutta. Mihin väliin sen harrastuksen sitten tunkee? Kotona olen iltaisin useimpina päivinä hieman […]
Miten mä en muistanut…
… että se remontti olikin tämmöstä?! Pölyä, purua, tapetinpaloja… eikä siis pelkästään remontoitavassa huoneessa, vaan ihan j-o-k-a paikassa. Lattialaudat odottaa asentamista, missäs muualla kuin salin lattialla. Pojan huoneen tavarat lojuvat läjissä tyttöjen huoneiden nurkissa. Ja tyttöjä ärsyttää. Ja kun tyttöjä ärsyttää, ärsyttää ihan kaikkia. Siitä pidetään visusti huoli. Mä olin ajatellut, että en väsy remppaamiseen […]
Moka on lahja.
Eilen, kävellessäni tyylikkäästi, vesiselvänä, täpötäydessä rannassa lyhtypylvästä päin (juu, ihan kunnolla kilahti), mietin miten just mulle aina käy näin?! Miten mä en voi vaan olla se eteerisesti kesätuulessa käyskentelevä pellava-asuinen ja hyväkäytöksinen aikuinen nainen, jolla on valkoiset hampaat ja helmikorvakorut? Mutta kun ei. Mä olen se, joka kävelee päin lyhtypylväitä, hyppää vääriin juniin, nauraa liian […]
Oli. Ja menikin jo.
Aina nämä juhlapyhät juoksahtaa ohi. Kaapit ostetaan väärälleen ruokia ja juomia, vähintään koko kylän tarpeiksi ja lopulta koko komeus on ohi ennen kuin ehti oikeastaan alkaakaan. Huomenna jonotetaan taas ostoskärryt vintallaan ruokakaupassa, kun juhannuksen jäljiltä on kaapit tyhjillään. Joka tapauksessa, liian nopeasti meni taas. Mä en niinkään odottanut itse juhannusta, vaan lähinnä kolmea peräkkäistä vapaapäivää. […]
Rakkauskirje.
“Pelkään pahoin, että lennätät tämän kirjeen pesään, ennenkuin edes avaat tätä. Onhan aina parempi, ettei vanhoja haavoja taas repeä auki…” Kauniilla, koukeroisella käsialalla kirjoitettuja kaipuun sanoja ihastuksen kohteelle. Ryppyiseltä, kuluneelta, likaiselta paperilta luettuja. Epävarmuutta ja ikävää 73 vuoden takaa. Nämä on eittämättä hienoimpia hetkiä ja parhaita puolia tällaisen ikivanhan talon suojissa asumisessa. Eilen ullakon purujen […]
Sunnuntain sulot.
Olin varautunut viettämään tämän sunnuntain tiukasti sängyn pohjalla Madden häiden uusintoja katsellen ja päänsärkyä voivotellen, eilen meni kuitenkin aamuyön tunneille paikallisilla kesäfestareilla. Päivän reippaus onkin siis tullut positiivisena yllätyksenä! Tosin reippaudella tarkoitetaan tässä kohtaa kaikkea tuon oletetun makoilun ylittämää aktiivisuutta. Pientä järjestelyä ja siivoilua, mustikkapiirakan leivontaa ja grillailua, kahvivieraita ja remontin suunnittelua. Oleilua yhdessä. Monin […]
Viikkorahoja.
“Äiti, saanks mäkin nyt viikkorahaa, ku oon kerta seittemän? Mää voin kyllä tyhjentää tiskikoneen.” Ai niin. Hitsi. Toi toinenkin on jo viikkorahaiässä. Meillä tosin tämä viikkorahakäytäntö on ollut… no, aika epämääräinen. 7-vuotiaana esikoinen sai ensimmäiset omat rahansa, mikä osoittautui tälläisessä korttimaksutaloudessa hieman haasteelliseksi. Eihän niitä kakseurosia meinannut muistaa millään ja lopulta koko viikkoraha unohtui. Keksittiin […]
Olikin jo ikävä.
– kesätuulessa liehuvia verhoja – paljaita kesävarpaita aamunurmella – välipaloja pihalla – mehujään tuomaa helpotusta kuumuuteen – kylmää siideriä terassilla – lokkien kirkunaa (ei kakkaa) – lämpöä, valoa, tuoksuja – auringossa kimmeltävää merta – lasten pisamaisia kasvoja Kaikkea tätä ja paljon muuta on mahtunut tähän vapaaseen viikonloppuun. En ollut tajunnutkaan, kuinka olin kaivannut tätä kaikkea. […]
Omenankukkien aikaan.
Mun mielestä kesän parhaat hetket on käsillä NYT. Alkukesä on aina ollut mun juttu, eikä pelkästään sen takia, että myöhemmin heinäaikaan hengittäminen käy tukalaksi. Pidän vaan enemmän tästä alkukesän tuoreesta lämmöstä, raikkaasta vehreydestä, valkolakeista, syreeneistä ja kesän ensimmäisen nurmikonleikkuun jälkeisestä tuoksusta. Vielä lämpö ei ahdista, eikä grillimakkara tursua korvista. Jos mulla olisi kesälomaa, toivoisin sen […]