“No tämä tyttö se on ollut ruoka-aikaan kotona!” Synnyin isokokoisena. Roteva tyttö, jolla oli leipurin kädet. Kasvoin isokokoisena. Iloinen ja positiivinen, mutta pyöreä tyttö. En osannut ajatella olevani poikkeava muulloin, kuin jonkun siitä mainitessa. Oli kavereita. Leikin, pelasin ja harrastin. Ihan kuten kuka tahansa ikäiseni. “Sadan kilon keijukainen!” Koulussa haukuttiin plösöksi. Pidin toisten mollaamista ylipäätään […]
hyvinvointi
HURTS!
Johan oli viikonloppu! Täynnä tunteita suurenmoisesta ilosta kaihoon, vapauttavia hetkiä ihanassa tyttöporukassa, pitkiä tunteja bussissa. Väsymystä, raihnaisuutta, tanssia, laulua, naurua, itkuakin. Huviveronhan sitä näistä hetkistä joutuu maksamaan, usein oikein korkojen kera, mutta oli kyllä sen arvoista. Viikonlopun kohokohta oli ihanan brittiläisen Hurts -yhtyeen jäähallikeikka. Ja mikä keikka se olikaan! Vajaassa kahdessa tunnissa ehdin käydä läpi […]
Suosikkiasiat.
Aina sitä ei arjen keskellä muista. Nauttia niistä kaikista pienistä lempiasioista, joita jokainen päivä pitää sisällään. Ja jos ei pidäkään, niiden eteen kannattaa ihan tosissaan tehdä vähän töitä. Jotta niistä suosikkiasioistaan saisi nauttia mahdollisimman usein. Kivoimpien asioiden lista vaihtelee, ainakin mulla. Tietysti niitä vakkareitakin on, mutta toisinaan toiset asiat nousevat ja toiset laskevat. Kuten kuuluukin. […]
Flunssahiki.
Aijjjettä. Legendaarinen alkusyksyn ensimmäinen flunssa saavutti Uskolan. Tai minut nyt ainakin. Olo on kuin jyrän alle jääneellä, peiliin en ole paljon edes tohtinut katsoa. Kuume ei tietenkään nouse. Sillähän tälläinen tauti saattaisi joskus vaikka mennä ohikin. Sen sijaan nyt kärvistellään määrittelemätön aika pää tukossa, keuhkot tulessa ja yskitään yökkimiseen asti. Puhumattakaan ilahduttavasta flunssahiestä, joka nousee […]
Rohkeutta olla… minä.
Kymmenen, jopa vielä viisikin vuotta sitten kolmekymppiset tuntuivat ikälopuilta. Ajatus tälle synkän iän puolelle hyppäämisestä tuntui vielä valtavan kaukaiselta ja samalla ahdistavan lopulliselta. Eikös sitä sitten jo vähintään toinen jalka ole haudassa ja ihonhoidossakin on pikkuhiljaa keskityttävä kiinteyttämiseen. Kammottavaa! Nyt, jo puolitoista vuotta tuolla masentavalla kolmekymppisten puolella elelleenä, en edelleenkään tunne itseäni kolmekymppiseksi. Joo, olen […]
Emmä ehdi!
Ei siis mitään uutta auringon alla. Viikko on ollut aikamoista lentoa ja jatkuu vaan. Illanistujaista, häitä ja kuvauksia edeltävät paniikkisiivoukset vielä edessä ihan perusarjen lisäksi viikonlopun aikana. Sanomattakin siis selvää, että pientä stressiä ja ahdistusta meinaa ilmetä. Ja pakko myöntää, että mitä enemmän alkavaa syysarkea ajattelen, sitä pelottavammalta se tuntuu. Jos kesäkin on töineen ja […]
Läskipäälle lenkkimusaa.
Mä olen tehnyt itselleni lupauksen olla lupaamatta enää mitään. Siis varsinkaan elintapoihin liittyvää. Legendaariset “viis kertaa viikos lenkil, kuustoist vatsaa, nelkketkaheksa punnerrust ja kolttoist leukaa illas” -henkiset lupaukset on kyllä nähty. Ku ei se sit ihan toimikaan niin. Lupaamatta yhtään mitään, olen kuitenkin luvannut alkaa voida paremmin. Kokonaisuudessaan. Koitan kaivella taas esiin niitä asioita, joista […]
Aikansa kutakin ja muita latteuksia.
Mä taisin tietää jo syksyllä, että näin tulee tapahtumaan. Jotenkin valmistin itseäni ja surin jo ennakkoon. Lopullinen päätös oli kuitenkin ennen kaikkea suuri helpotus. Mä uskalsin sanoa ääneen, miltä tuntui ja siitä se varsinainen prosessi lähti liikkeelle. Päätimme siis lopettaa Hilman. Asiaa pyöriteltiin, keskusteltiin, itkettiin ja laskettiin. Lopulta oli pakko ajatella realistisesti. Yrityksen kehittäminen olisi […]
Skitso, skitsompi, yrittäjä.
“Joka toinen päivä sitä herää paita märkänä ja joka toinen paita kuivana.” Naurahdin. Aika hyvä kiteytys tästä touhusta. Kuinka yhden viikon (joskus päivänkin…) aikana mennään äärimmäisestä euforiasta syvimpään masennuksen alhoon. Kuinka jonain aamuna työmatka sujuu lähes liidellen ja toisena rytmihäiriöt ja hikikarpalot otsalla pakottavat pysähtymään välillä. Ei yrittäjyys kaikille sovi. Mutta sopiiko se mulle? Mä […]
Risteileviä ajatuksia vanhemmuudesta.
Muistan ikuisesti sen hetken, kun muutama vuosi sitten silmäpussit polvissa hain vanhinta tytärtä osapäivähoidosta (kyllä, olimme hetken näitä hävyttömiä subjektiivisen päivähoidon käyttäjiä), kaksivuotias hyppelehti pitkin vetisiä ojia ja päiväkodin pihalla vauva oksensi vaunukoppansa täyteen. Muistan, kuinka juoksujalkaa raahasin lapsia perässäni kotiin, enkä estellyt kyyneliä, vaikka kotipihassa oli tuttuja. Muistan, kuinka itkin ja kiroilin, kun kampesin […]