Lähes jokaisessa päiväkotiryhmässä, koululuokassa, harrastusporukassa ja kerhossa on ainakin se yksi. Se, joka sylkee, vie kavereilta pipot päästä, viskoo tavaroita, pomppii ja keekoilee. Terrorisoi pyörremyrskyn lailla päiväunia, välitunteja, ruokatunteja ja retkiä. Usein touhullaan suututtaa, ärsyttää, itkettää ja jopa satuttaa kavereitaan. Se tyyppi, joka riisuu joulujuhlassa paitansa ja loikkii kesken esitysten istuimilta toisille. Se, jota opet […]
minä itse
Kuka on sun Heikki Kinnunen?
Kysyin viime viikolla blogin Facebook-sivulla, kenet lukijani haluaisivat tavata. Siis jos saisi valita yhden henkilön, jota pääsisi tapaamaan, kuka se olisi. Ja miksi juuri hän. Odotin pitkää listaa maailman superjulkkiksia, Madonnaa, Äiti Teresaa ja Paavia. Näitä muutama tulikin. Mutta suurin osa vastanneista halusi kuitenkin tavata jonkun edesmenneen sukulaisensa. Jonkun, jota ei ehkä koskaan ollut päässyt […]
Otsis!
Postaus-sarjassamme “who gives a shit” tänään vuorossa takkutukan pikaojennus! Kävin pikakampaajalla, nips naps ja taas tuli hiukan ryhtiä tähän pallonaamaan. Ja kyllä, kuvassa kaikki mahdolliset filtterit käytössä, jottei pubiruusuinen nykyolemukseni paljastuisi. Olin ihan tyytsänä tästä tukasta ja mallailin tossa, että kiva, jotain freesiä vähän. Onneksi toi kuopus kävi palauttamassa maan pinnalle. “Kyllä mullekin isompana kasvaa […]
Eipäs, juupas, emmätiä!
Mä aina tuolle meidän esikoisella valitan, kun se on niin jumalattoman päättämätön. Oli kyse sitten koulupäivän housuvalinnasta tai siitä, lähteekö hän mukaan kylään, päätös ei koskaan synny hetkessä tai tuosta vaan. Koska emmätiä ja entästää ja joskuitenki ja kutoisaalta. Tytön ollessa pienempi muistan seisseeni ainakin vartin marketin jäätelöhyllyllä, kun hän ei vaan kertakaikkiaan osannut valita […]
Itkijänainen.
Mä olen horoskoopiltani kalat. Vaikken astrologiaan varsinaisesti usko, tai siitä juuri mitään tiedäkään, löydän kyllä itsestäni huomattavan paljon kala-ihmisen piirteitä. Äärimmäisen tunteellinen ja herkkä, joka ahdistuu arjen rutiineista ja mielellään elelisi vain iloisen boheemissa kaaoksessa, kunhan ei vaan olisi pakko tehdä maailman tylsimpiä arkirutiineja. Ymmärtäjä ja hörhö, joka uskoo kohtaloon ja jonka on pakko saada […]
Lempipoika, lempiäiti.
Onneksi kaiken sen riittämättömyyden, ja kiittämättömyydenkin, keskellä on ne pienet jutut. Ne, kun esiteini kuiskaa vielä äidille ne ihan kaikkein suurimmat salaisuudet. Ne, kun pienimmän kanssa suunnataan aina yhteisinä vapaapäivinä kirjastoon ja kahvilaan, ihan kaksin. Ne, kun joka ilta iltapusujen jälkeen käydään pätkäpojan kanssa sama keskustelu. “-Hyvää yötä. Mä rakastan sua. – Hyvää yötä, äiti. […]
Mutta entäs äiti?
Kuinka monta kertaa olenkaan, niin täällä blogissa, kuin ihan live-elämässäkin huokaillut helpotusta siitä, että lapset alkaa olla jo aika isoja. Ihan oikeita pieniä ihmisen alkuja, joiden kasvua seuraa innoissaan ja malttamattomana. Ylpeydellä ihmettelee, kuinka hienoja tyyppejä niistä on kasvamassa. Toisaalta tamppaa omaa päätään kantohankeen, kun tietyt asiat ei meinaa mennä perille, vaikka niitä kuinka pikkunuppeihin […]
Kevättä garderoobiin. Mutta mistä?
Aijaijai. Kyllä se aurinko vaan tekee ihmeitä. Vaikka ihan hetkenhän tuo kerrallaan vasta on jaksanut mollotella, mutta kummasti se mieltä piristää. Valo on ihmeellinen asia. Heti laukkaa ajatus kevääseen ja kesäänkin. Ja heti sen jälkeen siihen, että MITÄ MÄÄ LAITAN PÄÄLLE, kun ei yht’äkkiä olekaan montaa kerrosta neuletakkia ja huivia ja takkia ja kaikkea, joiden […]
Tappavan tahmea tammikuu.
Mä olen aina inhonnut tammikuita. Jouluilon jälkeen arki tuntuu vaan ihan rehellisesti paskalta, rahat on loppu, housut kiristää, on pimeetä, märkää, liukasta ja ankeeta. Jostain syystä tammikuu tuntuu vielä kestävän ainakin kolme kertaa muita kuukausia pidempään, kuin kiduttaakseen. Tämän vuoden tammitahma ei tehnyt poikkeusta. Varsinaista syytä masisteluun, alakuloon tai väsymykseen ei kai pitäisi olla, silti […]
Tänä vuonna…
Jännä, miten joululomalla oli niin paljon aikaa ajatella. Ehdin jo suunnitella tulevaa vuotta ja haaveilla vaikka mistä. Aarrekarttaakin aloitin, mutta vielä se on kesken, silppuna tossa pöydällä. Ku sit tuli taas tää arki, työt, koulut, harrastukset, liian vähä nukkuminen ja kaikki muukin perusshitti. Joten luonnollisesti kaikki ne uljaat ajatukset hienosta, tehokkaasta ja viisaasti käytetystä vuodesta […]