Olin ehkä 14-15 -vuotias, kun muistan ensimmäisen kerran heränneeni keskellä yötä varmana siitä, että joku valtava pahuus on läsnä juuri siinä hetkessä, juuri omassa kodissani. Tajusin koko ajan selkeästi olevani hereillä, mutta en pystynyt tekemään tuolle paikalla olevalle pahalle mitään. Olisin halunnut huutaa tai juosta varoittamaan viereisessä huoneessa nukkuvaa äitiäni, mutta en pystynyt. Seuraava muistikuva […]
nukkuminen
Ei saapunut maailmanrauhaa aamuyöllä
Suunnilleen siinä aamuviiden tienoilla. Siinä minä herään. Kun aurinko jo heittää valoa makuuhuoneeseen ja linnut pihalla kujertavat kovaan ääneen. Siinä viiden tienoilla koko maailman murheet kaatuvat myös yllättäen päälle. Puristan silmiäni kiinni tiukemmin, ettei uni vain karkaisi, mutta kurkussa polttelee ahdistus kaikesta tekemättömästä, vaikka mitään suurta stressiä ei pitäisi olla. Ehdin murehtia rippijuhlien pöytäliina-asiat, istuttamatta […]
Nuku pommiin, se helpottaa!
Kuulun siihen nukkujien (tai valvojien..) heimoon, joka ei torkuta. Ikinä. Räväytän silmäni sillä siunaaman sekunnilla auki, kun talouden ensimmäinen herätysääni kilkattaa, oli se sitten tunnin tai kaksi ennen omaa aikatauluani. Stressi astuu kuvaan sillä hetkellä, kun henkilö, jota varten tuo herätys on soittanut, ei ota noustakseen. Tulee ahdistus ja paniikki. Nyt se myöhästyy, onk se […]
Uneni, uneni, miksi minut hylkäsit
Mä olin joskus nuorempana ihan surkea nukkuja. Nukahtaminen on harvoin ollut kovin hankalaa, mutta keskellä yötä heräily muodostui jossain vaiheessa ongelmaksi. Etenkin, kun herääminen tarkoitti helposti parin, kolmen tunnin valveillaoloa keskellä yötä. Silmät tillillään sitten epätoivoisesti yritin saada unta, pyörin ja hyörin lakanat ruttuun ja lopulta nukahdin helpottavaan uneen noin varttia ennen herätyskellon ujellusta. Sit […]