Arkikuva 11/52

Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. 

Tulee varmaan yllätyksenä, että rakastan ruokaa. Ra-kas-tan. Parasta, mitä voi housut jalassa tehdä, on syöminen. Ja syön kyllä vaikka ilman housujakin, jos tarvis. Useimmiten yritän olla kuitenkin pukeissa aterioidessani.

Ruoanlaittoa en sen sijaan rakasta. En enää edes pidä siitä. Voisin jopa sanoa inhoavani koko hommaa. Joka viikkoinen seisoskelu kaupan lihahyllyjen välissä ahdistaa arjessa ehkä kaikkein eniten. Jopa enemmän, kuin imurointi. Ja sitä mä vihaan.

Ruoanlaitosta on lasten syntymän jälkeen tullut välttämätön paha, enkä voi sanoa edes yrittäväni tarjota perheelleni mitään kulinaarisia nautintoja, joitain satunnaisia viikonloppuja lukuunottamatta. Se vähän ärsyttääkin. Haluaisin olla kekseliäämpi ja innostuneempi ruoanlaittaja.

Meillä syödään siis huomattavan paljon makaronilaatikkoa. Nakkikastiketta ja jauhelihakeittoa. Lihapullia. Näitä jo 80-luvulta tuttuja legendoja. Onko muita ruokia ylipäänsä olemassa?

Kuvassa valmistuu… tittididiiii… makaronilaatikkoa. Oon valmiiksi tosi tyytyväinen siitä, että sitä riittää huomiseksikin, eikä maanantaikoomassa tarvitse tarttua nuudelipussiin tai pinaattilättypakettiin. Erityisen hyvältä tän päivän laatikko maistui, koska sen teki tuo mies. Itsehän keräsin irtopisteitä leipomalla mustikkapiirakkaa. Boom!

-Päivi

P.S. Pienet vois antaa myös tolle kuvassa näkyvälle yrtille. Se on basilika. Tai oli.

Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

13 Replies to “Arkikuva 11/52”

  1. Karjakko says: Vastaa

    Mä en kans tykkää yhtään ruoanlaitosta! Enkä kyllä oo siinä oikein hyväkään.. Onneksi mies tykkää laittaa ruokaa ja tykkää kokeilla aina kaikenmoista jännääkin ja on ylipäänsä kiinnostunut aiheesta. Valitettavasti mäkin kyllä joudun väsäileen keittiössä vähän väliä jotain. Mutta esimerkiksi jos jotain vieraita on tulossa, niin isäntä miettii ihan innoissaan, että mitä tarjota.. Paitsi intressit ei koske mitään makeita juttuja, vaikka osais tehdä mulle kyllä oikein mainiot creme bruleet ym..
    Aina kun jotain kokkaan, niin perusajatus on se, että siitä pitää riittää seuraavalle päivälle kans! Senkin takia makaronilåda ja sopat ym on jees! Voi huoh, muutaman kuukauden päästä täytyy alkaa taas miettiä juniorin syömisiä, saa keittää 1/8 porkkanaa ja heittää sen sit roskiin..:P Vauvan ensihetket (kuukaudet) kiinteän ruuan parissa on vähän rasittavaa aikaa..

    1. Mä olin kai joskus ihan semi-innostunutkin, tosin en oo enää varma, että muistanko vaan väärin tai lasketaanko jotain yläasteen innostusta enää..? Tuskin. Mut ehkä meistä tulee vielä supergourmet-kokkeja, kun lapset muuttaa pois kotoa.. right?!

  2. Täällä pyörii näköjään sama ruokalista kuin teilläkin ja ruoanlaitosta en pidä lainkaan. Välttämätön paha, niin kuin kirjoitit. Meillä isäntä osaa laittaa hyvää ruokaa, mutta tekee sitä vain valitettavan harvoin (saisi siis tehdä joka päivä minun puolestani). Olen ollut vuorotteluvapaalla kohta 10 kk ja yhtenä ”kuningasajatuksena” oli tehdä tänä aikana yksi uusi ruoka kerran viikossa …saldo tällä hetkellä 0 ! Että hyvin menee täälläkin! …. 😀

    1. Toi ois kyllä hyvä tavote, yksi uusi ruoka viikossa! Jos edes vuodessa tekee jotain muuta ku tota neljän ruoan listaa, ni on jo kova. 😀

  3. Mä en laita ikinä ruokaa. Se on mun Aarteeni hommaa. Ollut siitä asti, kun lapset sanoi, että iskä tekee parempaa ruokaa. Sen lisäksi hän tykkää siitä (ruoanlaitosta) ja minä en.

    Juurikin mietin, että missä ovat hienot erikoisreseptit. Mies tykkää katsella niitä kokkiohjelmia, muttei se ikinä mitään semmoisia tee. Sitä paitsi minä söisin vuorotellen siskonmakkarakeittoa, jauhelihakastiketta ja sipattia. Viimeksi mainittu pitäisi kylläkin tehdä itse, joten sitä en syö.

    1. Ihana Aarre sulla!

  4. Jatkan vähän sun listaa, tiiä vaiks monipuolistuis toi sun ahdinko. Meen arki-kiire-ahdingossa laitetaan uuniin makaroonilaatikon lisäks välillä kinkku- tai janssoninkiusausta. Peruna(-sipuli)suikaleet saa kaupan pakastealtaasta, kinkunkin valmiiksi suikaloituna ellei viitsi (=ehdi!) veitteä tahria, anjovikset pilkkoo nopeiten saksilla! Oikeesti! Ja purkki kermaa perään, ja uunin ajastustoiminto päälle et se sammuu kans joskus.
    Ihan juhlaa meillä on äiteen maalaislohkoperunat. Oikeasti itse tehdyt. Pesee harjalla parit isot potut, vetää kulhoon lohkoiks, loraus öljyy ja mausteita ja siittämpellille. Uuni 225 pual tuntii ja herkut valmiit. Älä suotta liian pieniks niitä lohkoja tee, kuivuvat vaan….

    1. Lohkoperunat on kyllä ykkösiä, täytyykin niitä tehdä taas joskus. Noi kiusaukset on kokeneet meillä vähän huonon vastaanoton sen jälkeen, kun porukalla sairastuttiin ykätautiin juuri kiusausta syötyämme… :/

  5. Nimenomaan on ruuanlaitto poikkeuksia lukuunottamatta Ihan Mälsää, erityisesti kun sen saman ruuan tarttee upota pikkulapseen ja aikuisiin. Toisin kuin aiemmilla kommentoijilla, tämän perheen ruuanlaitto on päätynyt meikäläisen kontolle siitä huolimatta, että se on mulle taakka; tämä on miehen ja mun sekä olosuhteiden yhteistä syytä, luultavasti vähän enemmän mun. Suhteen alkuaikoina jotenkin asiaa sen enempiä analysoimatta omin ruuanlaittotouhut itelleni, ja vakiintuneista asetelmista on hankala liikahtaa nyt enää, vaikka homma huvittaa mua oleellisesti vähemmän kuin silloin. Ihan lohdullista kuulla, että on muitakin sellaisia, jotka vääntää sitä päivällistä vastentahtoisesti – omissa tuttavissa kun on pikemmin vallalla sellainen, että ai kun on kivaa puuhastella keittiössä tui-tui.

    1. Mullakin on noita tui-tui-kavereita, mutta onneks myös meitä onnettomia säätäjiä. 😀 Tai siis kyllä mä ihan ruokaa osaan laittaa, siis peruspöperöä, mutta en vaan jaksa YHTÄÄN. Auttaiskohan kesä ja grilli tähän ahdinkoon…?!

  6. I feel U. Ei ole minunkaan lempirasti tuo ruoanlaitto, mutta arkisin se on pitkälti mun vastuulla ja viikonloppuisin mies laittaa sitten parempaa ruokaa.

    1. Hitto, kun meillä ei mies kyllä laita gurmeeta viikonloppusin… kyllä sekin siis ruokaa tekee, mutta aika samalla kaavalla ku meitsi. Voi meidän lapsiraukkoja. :/

  7. […] mielelläni oikeastaan kaikkea, paisti sitä pakollista. Sitä arkiruokaa. Aiheesta on juteltu täällä aiemminkin ja vaikka lasten ollessa ihan pieniä, pidin jonain käsittämättömänä kunnia-asiana […]

Vastaa