Kuinka selvitä jouluhössötyksestä hassaamatta turhuuksiin?

Uudessakaupungissa avattiin tänään joulu – jouluvalot sytytettiin, joulupukki jakoi karkkia ja vanhanajan markkinoilla oli kymmenittäin käsityöläisten ja toinen toistaan taitavampien leipureiden myyntikojuja. Tunnelma oli ihanan lämmin, kaunis aurinkoinen pikkupakkaskeli helli ja saatiin maahan syksyn ensimmäiset lumihiutaleetkin kuin tilauksesta. Ei nyt vielä sanottavaa lumipeitettä, mutta muutama ripsaus kuitenkin. Jouluun on nyt aika tasan kuukausi, eli sen verran, […]

Anteeksi, jos sinulle päivänselvät asiat ovat minulle joskus vaikeita

Minusta tammikuu on aina ollut ylivoimaisesti vuoden ankein kuukausi. Kilpailu kategorian piikkipaikasta ei ole ollut edes kovin tiukka – joulun ja vuodenvaihteen juhlinnan jälkeinen usein harmaa, arkinen ja ennen kaikkea pitkä kuukausi on tuntunut olevan vain tiellä kevättä kohti mentäessä. Usein jo helmikuun ensimmäisenä päivänä helpottaa. Mutta tammikuu? Ei helevetti. Tänä vuonna tosin marraskuu päätti […]

Punainen neulepaita

En usko että olen ainoa vanhempi, joka on tasaisin väliajoin hämmennyksestä polvillaan lastensa kasvun edessä. Kovimmin polvilumpion päälle koko kohta 16 vuoden aikana on käynyt murrosikä – epäusko siitä, kuinka aktiivisesta ja elämäniloisesta lapsesta muovautuu muutamassa kuukaudessa kaulukseensa murahteleva ameeba, jolta tuntuu hetkessä unohtuneen kaikki olennaiset ihmisyyden taidot aina kommunikoinnista omien jätteidensä keräämiseen, tuntuu toisinaan […]

Koska viimeksi sanoit jollekin jotain ystävällistä?

Eihän tämä enää yllätyksenä tule. Puolivuosittain onnistun keräämään lautaselleni turhan monta projektia yhteen syssyyn ja hetkellisesti iskee epätoivo. Vaikka kyllä mun pitäisi tämä jo osata, useamman vuoden jälkeen. Priorisoida, hinnoitella oikein ja ottaa lepoaikaa silloinkin, kun tekemättömiä töitä on paljon. Mutta kai se kuitenkin vaatii vielä lisävuosia. Oppia nuo kaikki. Viime viikot ovat olleet siis […]

Mietin tossa kerran, että…

… en ole koskaan ollut nukutuksessa. … olen siinäkin suhteessa epätrendikäs, etten voi sietää Aperol Spritzia. … onnellisin hetki viikosta on aktiivisen ja työntäyteisen viikon jälkeinen perjantai-ilta, kun edessä on (jonkun muun) valmistamaa ruokaa, joku hyvä sarja ja vapaa viikonloppu. Niin, ja vieressä perhe. … ananas kuuluu pizzaan ja rusinat maksalaatikkoon. Koska maksalaatikkohan on ihmisravintoa, […]

Hengitä, itke, naura, siivoa – toista

Alkanut syksy on ollut tunnelmiltaan hyvin ristiriitainen. Menneet viikot on pitäneet sisällään yhtä lailla elämän huippuhetkiä kuin myös sellaisia, jotka jättäisi kaikkein mieluiten kokonaan elämättä. On ollut murhetta ja niitä kuuluisia muuttujia, mutta ennen kaikkea valtavasti huolta. Kun elämä antaa sitruunoita, tulee mietittyä myös sitä, kuinka paljon ja mitä kaikkea itsestään antaa täällä blogissa ja […]

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun meni ihan vetistelyksi koko homma

Kuva: Solar Films/Marek Sabogal Sellasta kepeää suomalaiskomediaa olin menossa katsomaan. En voi sanoa tuntevani Tuomas Kyrön luomaa Mielensäpahoittaja-hahmoa. En ole lukenut kirjoja, enkä katsonut ensimmäistä Mielensäpahoittaja-elokuvaa, koska (myönnän, täysin typerästi) luulin, että tämä on sellainen juttu, joka ei ikäänkuin kuulu mulle. Jotain sellaista jöröä, alleviivaavaa ja stereotypistä Suomi-hauskaa, joka nostaisi enemmän myötähäpeää kuin suupieliä. Enkä […]

”Mun kohdalla se oli ihan eri asia” ja muita eroahdistuksen helmiä

Tiedättekö, kun vanhemmuudessa tulee niitä tiettyjä ensimmäisiä kertoja, joiden tietää kyllä jossain vaiheessa tulevan, mutta joihin ei todellisuudessa pysty yhtään valmistautumaan, vaikka olisi niitä olevinaan jo etukäteen hyvissä ajoin mielessään prosessoinut? Ensimmäinen yökylään meno, kesäleirille lähtö, ristiriita kaverin kanssa tai kirkkaalla äänellä kajautettu kirosana ovat ekoja kertoja, joihin ei oikein osaa varautua. Puhumattakaan tyttöjen kanssa […]

Tost vaa kolkkeetkuus

No nyt se on empiirisesti tutkittu! Tämän syväluotaavan, hyvin omakohtaisen tutkimuksen tuloksena totean, että päivälleen kolmenkymmenenkuuden vuoden ikä on sellainen, joka ei ahdista. Ainakaan just mua, ainakaan just nyt. Kirjoitin lauantaiseen paikallislehteen kolumnin, jossa ruodin synnynnäistä taipumustani kriiseilyyn. Vaikka tuo pätkä oli toki aika vahvasti kieli poskessa kirjoitettu, pitää se sisällään myös vahvan totuuden siemenen. […]

Vyötäröön asti jorpakossa

En nyt aio ottaa taas puheeksi ikääntymistä tai ikäkriisiä, koska juuri tällä hetkellä en sellaista myönnä omaavani, mutta jonkinlaisesta kasvusta ajattelin muutaman rivin kirjoittaa. En fyysisestä. Siihen riittää hampparit ja sipsit ilman sen kummempaa ruotimista. Mä istun parhaillaan toista päivää uuden työpöytäni ääressä. Toimiston ikkunasta paistaa kirkkaasti aurinko ja tiedän jo nyt, että kesällä kuivaan […]