Rakasta sua ja liehuttele biitsille


Kaupallisessa yhteistyössä Elloksen kanssa

Mä olen sellainen kehopositiivikko. Päättänyt olla.

Ennen kaikkea olen päättänyt opetella ajattelemaan positiivisesti omasta kropastani, koska muiden vartaloasiat eivät mulle edes millään tavoin kuulu, enkä koe tarvetta ottaa niihin kantaa. Paitsi, jos ja KUN joku näyttää vaan tosi hyvältä ja säteilevältä, olen opetellut sanomaan sen myös ääneen.

Mulle itselle tämä oman vartalon hyväksyminen on ollut pitkä prosessi ja se jatkuu edelleen. Niin pitkään olen kehitellyt vihan tunteita tiettyjä vartalonosia kohtaan, että niiden katsominen ilman hampaiden kiristelyä on vaatinut aika monta vuotta – ja tosi monta valokuvaa. Minusta ihmisten pitäisi ylipäänsä rohkaistua valokuviin enemmän. Antaa kuvata itseään muualtakin kuin yläviistosta ja totutella katsomaan itseään muiden silmin, ja ennen kaikkea armollisemmin.

Mä en erityisemmin viihdy kameran edessä, mutta olen opetellut sitä ihan tietoisesti. Tämä pidempi kaupallinen yhteistyö Elloksen kanssa on mahdollistanut kivoja juttuja, mutta samalla pakottanut mut haastamaan itseni kerta toisensa jälkeen kameran eteen – ihan koko kropallani, jokaisella vartaloni kohdalla, joista olen epävarma, ja jotka haluaisin pitää visusti muiden katseilta piilossa.

Ja joka kerta, kun julkaisen kuvia täällä blogissa, tuntuu kuin olisin voittanut jotain. Tunne on jotain helpotuksen, ylpeyden ja pelon väliltä. Mitä useammin tuon kynnyksen olen uskaltanut ylittää, sitä vähemmän huomaan ahdistuvani siitä, ja ylipäänsä itseni katsomisesta.

Olen huomannut myös tulleeni rohkeammaksi erilaisten vaatteiden kokeilussa. En automaattisesti valitse aina pitkähihaista mustaa, vaan yhä useammin kuoseja ja värejäkin. Esimerkiksi kukkahousuja en olisi voinut kuvitellakaan vielä vuosi sitten pukevani päälleni, mutta niin vaan olen alkukesän hipat ja työkeikat painanut aivan tyytyväisenä floorapöksyissäni.

Erityisesti kesäisin rakastan ohuita ja vilpoisia rantatunikoita ja -mekkoja, jotka voi rannalle mentäessä vain heittää uikkarin päälle, mutta joista saa hieman asustamalla kuitenkin asun myös enemmän ”ihmisten ilmoille”. Mulla ei kauheasti tänä kesänä edes lomia ole, mutta silloin kun on, otan kyllä hyvin rennosti, myös pukeutumisrintamalla. Tällaiset nopeasti puettavat ja vähän särmää antavat vaatteet on silloin just parhaita.

Ajattelinkin liuhutella menemään tässä sinisävyisessä Larache-rantatunikassa suurimman osan lomasta, olettaen siis, että Suomen suvi tarjoilee lämpöasteita enemmän kuin joulunpyhinä. Tunika löytyy Elloksen Beach Essentials -valikoimasta ja on erityisen ihana vielä siitä, että kokoja on tarjolla tasan kaksi: 42/52 ja 54/60, eli noihin haarukoihin kun kokonsa osaa arvioida, niin menee jo aika mukavasti. Mulla on noista pienempi koko, eli skaalaa löytyy oikein kiitettävästi molempiin suuntiin.

Giselle-kaftaanimekon huomasin vasta paketin saatuani olevan hyvin lähellä juuri noiden kukkahousujen kuosia – olen siis ilmeisesti huomaamattani viehättynyt punaisista kukista mustalla pohjalla. Tämän puin viime kesän lempiasuni mustien purjehousujen ja topin kanssa, ja aika kivasti tämä kukkaisuus kokonaisuutta raikastikin. Gisellessä oli kivaa myös tuo monikäyttöisyys; toimii niin heitettynä rennosti harteille kuin kiinni napitettunakin kivasti.

Gisellestä löytyy muuten myös raikas vihreä versio, joka on Elloksen tuotesivulla stailattu valkoisten caprien ja korkokenkien kanssa. Menee siis kivasti myös vaikka puutarhajuhliin!

Kuvissa näkyvä Big Beach Bag -rantakassi oli juuri sellainen ihanan tilava kesäkassi, jollaista olen jo monta vuotta himoinnut. Vetää helposti koko perheen eväät, aurinkorasvat, rantalukemiset ja vaihtokalsarit. Nyt tarvittais enää ne biitsikelit, mutta eikös ensi viikolla jo…?

Näistä kaikista mun esittelemistä rantavaatteista ja -asusteista saa muuten juuri nyt -25 % alennuksen Elloksen verkkokaupasta, kuten myös tosi monista muista Elloksen oman malliston tuotteista. Kannattaa käydä kurkkaamassa!

Mä aion tänä kesänäkin ylittää itseni, liuhutella rantamekoissani, uida sydämeni kyllyydestä ja koittaa olla miettimättä mitään turhaa, kuten että olenko jotenkin oikeanlainen rannalle. Tottakai olen. Ehkä jo ensi vuonna rannalle meneminen ei tunnu vaativan itsensä ylittämistä tai mitään muitakaan supervoimia. Että menis vaan murehtimatta. Turha jättää elämää elämättä sen takia, että sattuu viemään rantakalliolta vähän isomman tilan kuin joku vieruskaveri.

-Päivi

Yhteistyössä Ellos

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Share on Google+
Google+
Pin on Pinterest
Pinterest

10 Replies to “Rakasta sua ja liehuttele biitsille”

  1. Sanattomaksi ylpeydestä . Hienoa , aivan sykähyttävää.Juttu,kuvat ,ihan kaikki.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Kiitos, ihana! <3

  2. Päkkänä says: Vastaa

    ❤️

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Päkkänä! <3 Ihanaa, et oot täällä!

  3. Noi vaatteet on IHANIA ja näytät noissa ihan ÄLYTTÖMÄN hyvältä.
    Oon itsekin joutunut opettelemaan pois kaiken peittävistä mustista vaatteista, itseasiassa laittanut itselleni ”älä osta mustaa” -kiellon. Keho saa näkyä, mutta siinä on ollut opettelemista.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      No sepä, siinä on opettelemista. Mulla on edelleen mustaa, se on sellanen turvaväri. Mutta useemmin jo uskallan valita jotain muutakin. Se tuntuu aika hyvältä.

  4. Loistava postaus!!! Kiitos❤
    Kuvat, malli ja vaattert upeita!
    Itse painin samojen asioiden kanssa.
    Eilen tongin äitini löytämiä vanhoja valokuvia yläasteajoilta… Huh, miten paljon on kiloja tullut. Surullisinta on se että luulin silloin olevami kookas..🙈
    Mutta kehopositiivisuutta kohti!
    Itse en arvota ketään ulkonäön perusteella, miksi teen/tekisin niin itselleni?!
    Pyrin lisäämään liikuntaa hyvinvointini takia,mutta tämä kroppa toimii ja on hyvä ilman ylimääräistä stressiä ja ahdistusta. rannalle ja uimaan aion mennä, vaikka jonkun silmiä voi ulkomuotoni särkeä.😉

    Ihania kesäpäiviä sinne!❤

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Just toi on musta oleellinen juttu – en mäkään ajattele muista samoin kuin olen ajatellut itsestäni. Miten sitä sit itsestään näkeekin niin helposti vaan ne ns. huonot kohdat, kun en koskaan muita kuvatessani esimerkiksi kiinnitä huomiota sellaisiin asioihin kuin kuvauksen kohde itse. Kesän eka uintikerta on aina vähän sellainen jännitysmomentti, mutta siitä eteenpäin jo helpompi. Koska uiminen on ihanaa! <3

  5. Oot kyllä tosi upea! Kaunis.
    Mikä ihme juttu tää onkin, että joku sisäänrakennettu häpeä saa meidät naiset salakavalasti sykkyrälle ja piilottelemaan itteämme? Kaikista kauneinta kuitenkin on, kun ihminen on aito ja sinut itsensä kanssa. Työtä vaatii itse kullakin, mutta sitä kohti siis!

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Voi kiitos! Mä en edelleenkään osaa ajatella itseäni mitenkään upeana tai kauniina, mutta näitäkin kuvia peratessani tuli kuitenkin hyvä fiilis, vaikka mukaan mahtui tietty myös tosi ”epäonnistuneita” kuvia. Mutta huomaan myös koko ajan paremmin tulleeni sinuiksi itteni kanssa, tolta mä näytän. Ja se on ihan ok! 🙂

Vastaa