Mikä ihmeen freelancer?

Blogia taaksepäin selatessani huomasin, että aika usein viittaan jotenkin epäsuorasti tekemääni työhön. En ole tätä tehnyt kovinkaan tarkoituksellisesti, mutta ehkä osittain koen jotain velvollisuutta selitellä, että vaikka vapaa tapa työskennellä on mahtavaa ja sopii mun luonteelle varsin hyvin, teen kuitenkin ihan tosissaan oikeita töitä, vaikka tekotapa onkin hieman totutusta poikkeava. Freelancerinkaan työ ei ole tietenkään pelkkää auvoa, hitaita aamuja tai kokkareita, mutta itse olen kokenut sen sopivimmaksi tavaksi tehdä töitä.

free5

Monelle freelancer on myös terminä vieras. Multa kysytään välillä, teenkö töitä ollenkaan, teenkö töitä vaan toisinaan, maksaako mulle joku ihan oikeaa palkkaa ja jos maksaa, niin kuka. Ja jos niitä töitä teen, niin mitä ihmeen töitä ne sellaiset sitten on. Ymmärrän sen myös hirmuisen hyvin. Tämä on varmaan, etenkin näillä leveysasteilla, vielä aika tuore tapa työskennellä, mutta koska aika pieni prosentti mun työstä on sidottu tiettyyn paikkaan, myös nykyään mahdollinen. Freelancerina mulla ei siis ole yhtä työnantajaa tai vakituista paikkaa, missä työskentelisin, vaan eri tahot ostavat multa palveluja, joita tuotan heille korvausta vastaan.

Lyhyesti noihin kysymyksiin voisin vastata, että teen töitä oikeastaan koko ajan ja tehdyistä töistä myös onneksi maksetaan. Tituleeraan itseäni sisällöntuottajaksi, eli tuotan sisältöjä eri kanaviin. Tällä hetkellä kirjoitan pääasiassa paikalliseen ja lähialueiden sanomalehtiin ja tietty tänne blogiin. Lisäksi teen erilaisia markkinointiviestinnän kokonaisuuksia, konsultoin tai tuotan esimerkiksi jonkun tapahtuman tai yrityksen sosiaalisen median kampanjoita tai ihan selkeästi tuotan suoraa päivityspalvelua. Käytännössä leipä tulee pöytää kirjoittamisesta, muista kamppiksista lisätään sitten leivän päälle joskus pelkkää voita ja toisinaan kinkut, juustot ja kasviksetkin.

freelancer2

Läheltä seuraavat tietävät, että mun päivät rytmittyvät lähinnä lehtikeikkojen mukaan, joita saattaa olla päivässä 0-5 kpl. On viikkoja, jolloin keikkoja on paljon ja päivät venyvät, kun jutut pitää toki myös kirjoittaa, ja toisaalta viikkoja, jolloin selkeää keikkaa on niukemmin ja keskityn enemmän pelkkään kirjoittamiseen ja muihin duuneihin. Käytännössä suunnittelen päivieni ja viikkojen ohjelman itse. Tehokkaana päivänä saatan tehdä kahden päivän duunit, jolloin voin ottaa seuraavana vastaavasti rennommin. Mutta tulee niitä säälittäviä päiviäkin. Joskus sitä tuijottaa koko päivän kirjoitusohjelman kursoria ja illalla valmiina on otsikko. Toisaalta tuolloin tietää, että seuraavana päivänä on tiedossa tupladuuni. Koska jos valmista ei tule, ei heru kyllä rahaakaan.

Puoli vuotta freelancerina on vielä lyhyt aika, mutta voin ainakin aivan rehellisesti sanoa, että en ole katunut päätöstäni kertaakaan. En edes niinä aamuöinä, jolloin olen herännyt kylmässä hiessä miettimään tulevaa hiljaista viikkoa, enkä silloin, kun miehellä alkoi usean viikon loma ja mulla ei. Hetkellisesti ehkä harmittanut, mutta ei kaduttanut. Vaikka olen aina pitänyt itseäni kovin turvallisuushakuisena, olen huomannut sietäväni epävarmuutta yllättävän hyvin. Koska sitä tämä väkisinkin vaatii. Maanantai-aamuna en välttämättä tiedä, mitä viikko tuo tullessaan, mutta usein sunnuntaina huomaan tehneeni kuitenkin koko viikon hartiavoimin töitä. Ainakin vielä duunia on siis riittänyt, enkä vielä ole itseäni ehtinyt oikeastaan mihinkään myydä. Joten mieli on ainakin juuri nyt kovin luottavainen.

Freelancer

Ensimmäisen puolen vuoden freelancer-elämä kiteytyy plussiksi ja miinuksiksi jotakuinkin näin:

PLUSSAT

+ Vapaus. Tämä on ihan selkeä ykkönen. Tällainen työnteon malli sopii meidän perhetilanteeseen ja mun luonteeseen äärimmäisen hyvin. Saan itse päättää koska teen mitäkin, mikä tietysti helpottaa myös perheen arkiaikatauluja. Kukaan ei myöskään hengitä niskaan, jos tekee välillä jotain ihan muuta kuin töitä, kunhan hommat on ajallaan valmiina. Joskus huvittaa herätä seiskalta, joskus ysiltä. Toisinaan huvittaa tehdä päivän hommat tukka pystyssä sohvalla, toisinaan vähän asiallisemmassa kuosissa kirjastossa tai kahvilassa.

+ Työ, jota rakastaa. Okei, ehkä tää olis menny ykköseksi. Joka tapauksessa, tämä on ainut malli, jossa voin täällä asuessani tehdä sellaista työtä, jota oikeasti rakastan, jolla on mulle merkitystä ja josta saan itselleni sekä haastetta että tyydytystä. Mulle on aina ollut tosi tärkeää tehdä näköistäni työtä ja nyt olen vihdoin päässyt tavoitteeseeni. Se tuntuu uskomattoman hyvältä.

+ Monipuolisuus. Tämä on mulle sellaista hommaa, jota opiskelen koko ajan sitä tehdessäni. Pääsen tapaamaan ihmisiä, joita en koskaan olisi kuvitellut tapaavani ja mukaan projekteihin, joista olisin joskus voinut vaan haaveilla.

+ Joustavuus. En uskalla edes ajatella, millainen lasten kesä olisi ollut, jos olisin ollut koko kesän päivätöissä. Nyt olen tehnyt enimmäkseen töitä kotoa käsin ja voinut olla siis paikalla lähes koko ajan.

+ Itsenäisyys. Vaikkei heti välttämättä uskoisi, osa minusta on totaalisen introverttiä. En aina viihdy ihmisten seurassa, joten mulle sopii varsin mainiosti, että aina mun ei ole pakkokaan. Nautin työn tuomasta vastuusta ja itsenäisyydestä ja siitä, että tiedän tasan millaisina tuotokseni lähtevät maailmalle, kun muita välikäsiä ei ole.

+ Palkkio tehdystä työstä. Tuntuu lopulta aika loogiselta saada korvaus tehdyn työn perusteella. Se myös motivoi eri tavalla, kun tiedät tekeväsi työtä omaan pussiisi ja saavasi sen valmistuttua X euroa. Ei myöskään tule ns. turhaan istuskeltua töissä kuluttamassa aikaa, jos ei huvita mikään. Tai tulee, mutta sen tuntee sitten kyllä nahoissaan.

MIINUKSET

– Alkusäätö. Kun alkuvuodesta valmistuin ja päätin ryhtyä freeksi, ajattelin sen olevan varsin simppeliä. Omalla tavallaan se olikin, mutta lakisääteisten maksujen ja asioiden kanssa säätäminen vei yllättävän paljon aikaa. Kukaan ei tuntunut tietävän, mikä olisi oikea laillinen tapa ryhtyä ns. oman työn tekijäksi perustamatta yritystä. Kevyt- tai työsuuskuntayrittäjänä työskentely ei kerrytä esim. liitoissa työssäoloaikaa, eli vaikka painaisit 60 tuntista työviikkoa, jäädessäsi työttömäksi et saisi liitosta jeniäkään. Omalla tavallaan tässä elellään reunalla siis koko ajan. Yritystä mulla ei ole vieläkään, vaan kevytyrittelen nyt todennäköisesti ainakin tämän vuoden loppuun ja katselen sitten uudestaan.

– Työn ja vapaa-ajan erottaminen. Edelleen on vaikea pitää vapaapäiviä täysin vapaina. Olen lähes satavarma, että jos en vastaa sähköpostiin heti, siihen jää vastaamatta. Usein ajateltu vapaa keskeytyy jopa useita kertoja ja toisinaan muuttuu kokonaan työpäiväksi. Yritän pitää ainakin yhden kokonaisen vapaan viikossa ja tässä olen skarpannut nyt erityisesti. Jotta ei lopu puhti kesken.

– Epävarmuus. Varsinkin alkuun oli hankala tottua siihen, että usein työt saa tietää vasta muutamaa päivää aiemmin tai jopa vasta samana aamuna. Ahdistus on tosin helpottanut ajan kanssa, töitä kun on tähän mennessä aina kuitenkin ilmaantunut. Kaikille tämä ei varmaankaan kuitenkaan sovi.

– Valintojensa/työnsä perusteleminen. Koska tämä ala ja mun tekemä työ on monen mielestä vähän epämääräistä, joudun harmillisen usein perustelemaan, että tämä on ammattini ja siksi työstä on maksettava myös palkkaa. Useimmiten ymmärretään kerrasta, joissain tilanteissa päätä on hakattu seinään niin pitkään, että otsassa on jo aika raju tiilikuvio. Edelleen pidän kiinni siitä, että ilmaiseksi tai täysin polkuhintaan en työtäni tee (niinkuin pitäisi kaikkien muidenkin), koska ilmaistöistä vapautuvalla ajalla voin tehdä duuneja, joista maksetaan kunnon korvaus. Lopulta aika loogista sekin.

freelancer4

Olen siis viihtynyt freenä varsin hyvin. Koulujen kohta alkaessa helpottaa ajatella, että voin useina päivinä olla lapsia koulupäivän jälkeen vastaanottamassa, etenkin tuota pienintä. Juuri tällä hetkellä en näe itseäni enää ns. perinteisessä työsuhteessa, ainakaan ihan äkkiä, mutta mistäs sitä tietää. Suosittelen myös rohkeasti kokeilemaan freelance-työtä, jos sellaisesta haaveilee. Ihan tyhjän päälle ei ehkä kannata pompata, mutta jos jotain asiakaspohjaa on jo olemassa, anna mennä!

Onko langoilla muita freelancereita tai freelancer-hommia suunnittelevia? Millä fiiliksillä?

-Päivi

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

14 Replies to “Mikä ihmeen freelancer?”

  1. Samoilla fiiliksillä. Tuo epävarmuus on pahinta. Multa meni juuri yksi iso asiakas ohi siksi, että niiden isoin asiakas vaati, etteivät he käytä alihankkijoita. Ja palkkasuhde ei olisi ollut kenenkään kannalta järkevä ratkaisu. Shit happens ja kohti uusia pettymyksiä!

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Joo, ja se on jännä, miten se voi iskeä ihan jotenkin yht’äkkiä. Että edellisenä hetkenä oot ihan maailman katolla ja seuraavana aamuna kurkkua kuristaa niin hitosti.
      Voi pärse, mikä tilanne. Ei mukavaa. Mutta tosiaan, leukaa rintaan ja menoksi vaan. Puss!

  2. en varmaan ite pystyisi, mutta kaipaan myös työyhteisöä. harkitsin, mutta alkusouvit vaikutti ihan hirveiltä. siis onko siulla toiminimi? toimit free-verokortilla? miten tsumbailet sitä eri paikkoihin?

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Alkusouvi oli hankala, mutta lähinnä siksi, että kukaan ei osannut vastata kysymyksiin. Työkkäriltä, liitoilta, uusyrityskeskukselta, joka paikasta tuli eri vastaus. Tai vastaus oli sellanen ”katsotaan tapauskohtaisesti”. Eihän se nyt niin voi mennä!
      Mulla on free-kortti, mutta lehtityöt teet heidän palkkiojärjestelmän kautta ja maksan sitä varten yel:iä ja muut oon laskuttanut ukko.fi:n kautta. Ei ehkä mitään järkeä maksaa tavallaan tuplana, mutta teen nyt näin ainakin tän vuoden nähdäkseni, mikä se arvioitu vuoden laskutuskin voisi olla.
      Free-korttihan on tosi näppärä, jos tekee ihan työntekijänä. Se vaan näytetään uudessa paikassa ja homma selvä. Mutta harva suostuu palkkaamaan free-kortillisia, eikä se aina ole järkevintäkään, kuten Emmin tapauksessa yllä. Eniten tässä sakkaa juuri se selkeyden puute; kun kukaan ei oikein osaa sanoa, mikä tapa olisi oikein. Että ihan rehellisesti, jos nyt vaikka katkeis jalka tai jotain, en tiedä, miten mun kävisi…

  3. Täällä toinen tyytyväinen friikku! Toki mun free lancer -elämään kuuluu myös toisinaan näitä kokopäivätyö -pätkiä, kuten nyt tää kesän 3 kk pesti, mutta suurin osa vuodesta puhtaasti freenä ja viihdyn hienosti. Mulla on itsellä ollut silleen hyvä tilanne, että ainakin viimeisen vuoden ajan, mulla on ollut projekteja tiedossa koko ajan 4-8 kk eteenpäin. Tälläkin hetkellä tiedän, että perustulot on varmistettu ainakin vuoden loppuun. En siis joudu painimaan ihan akuutin epävarmuuden kanssa. Toki nyt jo mietin, että mistäs jo repis keikkaa ensi vuoden alkuun, mutta onhan tässä aikaa vielä sinnekin ilmestyä yhtä sun toista.
    Parasta tässä työskentelyssä on se, että se voi yllättää iloisesti ihan koska vaan. Ja kyllä mulla tulotkin on kasvanut melkoisesti niistä ajoista, kun tein valokuvaajan duunia kk-liksalla, joten senkin puolesta tää sekatyöläisyys on ihan huomattava parannus entiseen verrattuna.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Mulla on toi lehtityö omalla tavallaan samanlaista, olen ns. vakituinen avustaja. Mutta sit taas se, paljonko niitä keikkoja missäkin kuussa on, vaihtelee jonkun verran. Vielä on kuitenkin pärjäilty ihan mukavasti, eikä tulotaso ainakaan laskenut ole, joten ei missään nimessä valitettavaa. 😀

  4. […] äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin. Tätäkin olen miettinyt viime aikoina. Kuten eilisessä postauksessa kerroinkin, olen tosi tyytyväinen vallitseviin työkuvioihin ja ensimmäistä kertaa tunnen […]

  5. Vapaus tehdä töitä kotona kyllä kieltämättä houkuttelisi. Ihan juurikin jo noiden lasten takia. Olisi oikein mukavaa, jos voisi joustaa esimerkiksi siitä, ettei molempien vanhempien pitäisi huonolla tuurilla lähteä aamulla töihin ennen seitsemää. Ei ole kivaa jättää pieniä koululaisia selviämään aamutoimistaan yksin pimeässä marraskuussa. Tai jos harrastuksiin meneminen osuu päällekkäin oman työvuoron kanssa (joka ei siis jousta minuuttiakaan), tulee aina stressiä, paniikkia, säätöä ja järjesteltävää. Perhe-elämän kestävää joustoa siis toivoisin työelämään.

    Toisaalta olen ehtinyt tehdä koulutustani vastaavia töitä alallani nyt jo sen verran kauan, että alan olla niissä jo oikein hyvä. Vähän on uralla päässyt etenemäänkin. Siis sen verran, että on mielenkiinto puuhaan säilynyt.
    Vakituinen työpaikka on toki plussaa, kun monta vuotta ehti painaa määräaikaisia pätkiä. Nyt voi jo suunnitella vaikka autolainan ottamista 😉
    Työyhteisön läsnäoloa korostaisin plussana myös. Jos siinä joskus omat perkeleensäkin on, niin kyllä noista rakkaista vaan saa tukea ja voimaa ❤

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Eiku joo, työyhteisön unohdin freelancerin miinuksista. Tämä on välillä aivan julmetun yksinäistä hommaa ja vaikka viihdynkin itsekseni ja tykkään tehdä yksin töitä, kaipaan myös sitä läpänheittoa ja ihmiskontakteja. Oon myös huomannut, että mitä useampi kirjoituspäivä on putkeen, sitä nopeammin sitä mökkeytyy. Yht’äkkiä ei huvita lähteä mihinkään, kun verkkarit tuntuu niin hyviltä jaloissa ja ripsarin laittaminen vaivalloiselta. Tän kanssa koitan oikeesti nyt syksyn tullen skarpata ja lähteä johonkin täältä kotinurkista pois välillä tekemään töitä.

  6. Mulle tuli tähän liittyen niin valtavasti ajatuksia, että kommenttiboksisi kuormittamisen sijaan mä kirjoitin aiheesta oman postauksen:

    http://www.savusuolaa.fi/kaikkea-mahdollista-ja-mahdotonta-ruoasta/siis-meeksaa-joskus-semmosiin-oikeisiin-toihin-freelancer-vastaa/

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Loistava postaus ja paljon samoja ajatuksia, vaikka sulla on kilsoja takana huomattavan paljon enemmän. Mä voisin ehkä tulla sulle johonkin veroneuvontaan, siinä oon vielä ihan noviisi. 😀

      P.S. Katon aina, että tossa sun profiilikuvassa on banaani…

  7. Vapaus! Ihan parasta 🙂 Oma yrittäjä/friikku-ura on vasta alkamassa ja kovasti pelottaa, että miten tässä käy. Mutta kun lukee tällaisia onnistumistarinoita niin ihan niin paljoa ei enää jännitä. Kirjoittelin viime kuussa omia ajatuksiani työelämästä ja kuinka paljon arvostan vapautta nykyään, toivottavasti ei haittaa linkkaus! http://www.sarikoo.fi/2016/07/18/en-ajatellut-elaa-vasta-elakkeella/

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Ehdottomasti vapaus! Kuinka paljon helpompaa on hengittää, kun tietää olevansa päävastuussa itselleen? Voin sanoa rehellisesti voivani henkisesti paremmin kuin aikoihin. Olin monta vuotta väärissä töissä ollessani ahdistunut ja itkuinen, nyt ei ole töiden puolesta yhtään sellainen olo. Ja sen vuoksi on kyllä valmis ottamaan vähän riskejäkin.
      Kiitos linkistä, kävin jättämässä terveiset myös sulle päin. 🙂

  8. Hei! Muistinko joskus aikaisemmin mainostaa omaa osuuskuntaani, jossa et jää tyhjän päälle jos jalkasi katkeaa? Minulla on siitä vissiä kokemusta, kun itse jouduin pitkälle sairauslomalle muutama vuosi sitten. Ei ole mitään järkeä maksaa kahteen paikkaan eläkkeitä kun et kummastakaan saa juuri mitään/mitään jos jäät vaikka työttömäksi.
    Toisaalta: koska freelancer on työtön? Sitä en tiedä, mutta sairastua voi kuitenkin.

Vastaa