Harkinta-aika

Meidän parisuhteessa on kautta aikojen ollut aika selkeä työnjako. Minä suunnittelen, ideoin ja lyön vettä myllyyn sellaisella tenholla, että hommat olis parempi olla valmiina jo mieluiten eilen. Olen spontaanien päätösten erikoisasianainen, sekä hyvässä että pahassa. Ja ylipäänsä, oli asia mikä tahansa, mieluummin päätän jotain ja alan tehdä kuin veivaan asioita eestaas kyllästymiseen asti.

Mies taas harkitsee. Kun minä jo seisoin ensinäytössä tämän meidän talomme olohuoneessa ja osoittelin tulevien huonekalujen paikkaa, näin, kuinka herran sisäinen kalkulaattori ynnäsi. Eikä pelkästään riihikuivaa, vaan myös aikaa, osaamista ja kykyä, hyvältä ja huonolta kantilta. Niitä kaikkia puolia, joita kuulemma päätöksenteossa olisi hyvä ottaa huomioon.

Kokonaisuus toimii aika hyvin. Jos minä saisin aina ällini kertaistumalta läpi, oltaisiin oltu perse edellä puussa jo monta kertaa, ja jos taas mentäisiin miehen mielen mukaan, oltaisiin tuskin koskaan tehty yhtään mitään. Näin tämä toimii siis oivasti. Minä synnytän ideat, mies makustelee aikansa ja lopulta toteutetaan, jos tuulet ovat vielä suotuisat.

Olen tässä nyt jo esimerkiksi reilun parin vuoden ajan suostutellut miestä maalaamaan olohuoneen seiniä. Alunperinkään, kun seitsemän vuotta sitten taloa rempattiin, en oikein lämmennyt korkeaan huoneeseen valitulle tapetille. Mallikappale näytti hyvältä, mutta seinässä lopputulos oli valju, kuvio liian pieni ja kokonaisuus mitäänsanomaton. Vaan kun parinkymmenen neliön huoneen kerran tapetoi, ei ihan heti anna finanssi myöten ostaa seuraavia kahtakymmentä rullaa tapettia. Niinpä se vaan oli tuossa. Inhosin sitä jo lopulta, mutta annoin olla.

Kunnes pari vuotta sitten takaraivossa syttyi lamppu ja hokasin, että minähän haluan seinistä kauniit, tumman harmaat, ja kyseisen lopputuloksen saa aikaan myös maalaamalla. Jee, jee, ja eikun hommiin!

Paitsi että tuosta hetkestä alkoi tikittää vasta miehen harkinta-aika. Matkan varrella oli epäilyksiä, kuten ”näyttääkö se sitten vähän liian maalatulta” ja ”mitä jos siitä tulee ihan paska”.

Kuitenkin noin vuoden harkinta-ajan jälkeen sain miehen kanssani maalikauppaan hakemaan värilastuja, joiden perusteella mallailimme sopivaa sävyä. Tämä tapahtui viime vuoden toukokuussa.

Eikä aikaakaan, kun jo huhtikuussa 2017 ampaisimme pääsiäislauantaina maalikauppaan, vain hetken ennen kaupan sulkeutumista, ostimme pöntön maalia (asteen tummempaa kuin oli tarkoitus, niin kuin aina oikeasti kannattaa) ja aloimme hommiin. Tai minä mitään alkanut, kun menin lähinnä pois tieltä.

Parin vuoden harkinta-aika tuli päätökseensä siis pääsiäislauantaina, ja nyt kun työrukkaset kerran käteen laitettiin, homma onkin enää, pari päivää myöhemmin, vain viimeistelyä vaille valmis.

Ja sävy on täydellinen. Tarpeeksi tumma tuodakseen isoon tilaan kodikkuutta ja pesämäistä tunnelmaa, pehmeä harmaa, joka taittaa juuri sopivasti tietyssä valossa inan siniseen.

Ei tullu paska, eikä liian maalattu. Se myönsi jo. 

Vähän tässä mietin, että mikä olis sellanen seuraava prokkis, jonka siemenen voisin laittaa itämään nyt, kun tää on kohta valmis. Ehkä parin vuoden päästä terassibileet?

-Päivi

P.S. Sävy on Tikkurilan Basaltti (N499).

It's only fair to share...Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Pin on Pinterest

16 Comment

  1. Wau! Näyttää tou-del-la hyy-vääl-tä!!

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Kiitos! Mä olen kans ihan innoissani!

  2. Ihan sairaan hieno!

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Kiitos, darling! Mää rakastan tätä ehkä hiukan!

  3. Näyttää IHANALTA!

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Eikö?! Miten me ei tehty tätä aiemmin?! <3

  4. Mä tein kerran sen virheen, että maalasin seinän valkoiseksi. Valo tulee isoista ikkunoista sivulta, joten ihan kunnolla hieroin maalit siihen, ettei jää viiruja. Onneksi meillä kävi vastaava mestari kertomassa, että maalausjälkeä katsotaan normaalivalossa yli metrin päästä kohtisuoraan, ei työmaahalogeenilla sivusta viiden sentin päästä. Seinästä tuli lopulta ihan siisti, mutta en tykännyt valkoisesta, kun siitä puuttui jotain. Annoin sen olla useamman vuoden, ja vasta sitten hinkkaamisesta ärsyyntyneenä hain harmaan maalipurkin ja maalasin koko seinän uudestaan. Nyt se on just hyvä ja valkoista on meillä vain katossa.

    Normaalisti maaliostoksia voi tehdä hyvinkin nopealla aikataululla. Tuon tiesin ärsyttäväksi ja piti vähän kerätä kiukkua 😀

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Mulla oli silloin meidän muuttovaiheessa hirveä valkoisen ja vaaleuden kaipuu, ihan siis överiyteen asti. Nyt sitä sit ihan vaan pala kerrallaan häivytellään. Tai kyllä mä edelleen ihan vaaleesta pidän, mutta en ihan niissä määrin.
      Maalata pitäis oikeesti useemmin! Ei oo yhtään niin paha rasti, ku ajattelis.

  5. Mä oon maalannut samalla sävyllä (basaltti) monen asunnon seinät – se on ihan täydellinen harmaa!

    Miks ne onkin aina miehet ketkä pohtii, pohtii ja pohtii? Laiskuudella on pakko olla osansa? Onneks teillä toimii toi kuitenkin hyvin! Meillä ei 😀

    Joskus teen ihan omin päin sitten vähän omia ratkaisuja. Mies tykkää varmaan ihan hirveesti vaaleanpunaisesta maalista..

    Kaunis lopputulos ja yhtä hyvällä maulla ne terassibileet sitten! 😉

    mirvaannamarian.indiedays.com

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Tää sävy on aivan pööfekt, käyn vaan mulkoilemassa tätä tasaisin väliajoin. On niin hyvä!

      Ja jos ihan totta puhutaan, niin ei tää meilläkään ihan alituiseen näin hyvin toimi.. Mä oon joskus saattanu mainita, että en oo muuta tehny 17 vuoteen, ku odottanu tota yhtä! Koska siltä se totta tosiaan välillä tuntuu…
      Ja hei, omin päin pitää joskus vaan tehdä! Muuten ei tuu mitään.

      Terdehommat suunnittelussa jo! 😉

  6. Eikös teillä ollut se piha jonkinlaisella suunnitteluasteella, pitäiskö sitä makustella nyt vähän tarkemmin? Kannatan kyllä myös sitä terassiakin. Muista kutsua meiät sitte terassinavajaisiin. Pitääkö jo nyt varata/raivata kalenterista aikaa parin vuoden päähän?

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Se on kyllä ollu makustelussa jo pidemmän aikaa, mutta ehkä vähemmän tosissaan. Mutta jos sitä nyt ottais sen seuraavan parin vuoden suunnitelmaksi, ni eiköhän kohta juoda mojitoja terdellä! 😀

  7. Todella kaunis väri!
    Onnistunut valinta.
    Itse myös katselin tyytymättömänä makuuhuoneen seiniä muutaman vuoden. Ne oli maalauttu muuton yhteydessä vuosia aikaisemmin, eli valtavalta tuntuvan vanhan talon kunnostuksen mittapuulla tämä huone oli jo ”valmis”. Että mitä sitä nyt valmista enää uudelleen maalaamaan…
    Mutta maalasin lopulta kuitenkin.
    ”Ihan kivasta” (joka siis oikeasti häiritsi minua aamuin illoin seiniä tuijotellessani) tuli pienellä vaivalla jotain, mitä innolla ihastelen aina nähdessäni.
    Sellainen ehkä vähän turha remontti (kun ne nyt kerran oli jo laitettu), mutta paras päätös ikinä 🙂

  8. Meillä on just samanlainen dynamiikka. Minä intoilen, mies himmaa. Ja useimmiten hyvä näin, itsekin muutan sitten kuitenkin mieltäni tosi usein. Joskus kyllä pännii, että miksei se toinen voi innostua kaikista mun erinomaisista ideoistani yhtä täpöllä kuin minä 😀

  9. […] Kolme minuuttia myöhemmin taulu oli seinällä. Siinä tönötti ihan pätevänä uudella seinällä. […]

  10. […] kunpa tämä olisi tehty aiemmin? No tosi monta. Mutta, kuten jo pääsiäisen tienoilla teille paljastin, meillä on täällä perheessä sellaista harkitsevaisuutta, jota en onnistu vauhdittamaan, vaikka […]

Vastaa