Saaks sanoo… Mua on tänään vähän vahingossa pikkiriikkisen alkanu jouluttaa. Se on tää rauha. Se on noi kynttilät. Se on tää hämäryys. (ei mun, vaan ulkoilman) Mä oon tänään kuitenkin huomannu ajattelevani muutaman kerran jouluasioita. Sillai hyvässä hengessä. Tekis mieli pätkäyttää glögit tulille ja askarrella muutama joulutorttu. Ehkä mä kuitenkin himmaan vielä. Eiköhän tää jouluttelu ohi mene, kun työt alkaa. Ja lopulta vietetään sellanen perinteinen kaaospyhä.
Ollaan siis otettu tosi rauhallisesti. Sellasella linjalla, että kotoiluPäivikin on löytynyt. Siis jos tiskaaminen lasketaan kotoiluksi. Öhö öhö.
Pienimmän kanssa ollaan taas luuhattu kirjastossa ja kahvilassa. Oltu rauhassa kotona. Laitoin jopa radion ja muut musat pois. Kaipasin vaan hiljaisuutta. Lasten tappelukin on jotenkin helpompi sietää, kun ei ole taustamölyä.
Oon myös istuskellut ja hoitanut vähän blogijuttuja. Pidempään oon jo haaveillut oikeesta työpisteestä, selkävammasen ryggen kun ei hirveesti kiitä sen enempää puutuolilla pönöttämisestä, kuin sängyllä lojumisestakaan. Mulla olis (tietenkin!) työpisteelle paikka ja kaikenmaailman ideat valmiina, mutta valitettavasti ne vaatis koko olkkarin remppaamisen, joten ehkä mä vaan istun sit kuitenkin tällä puutuolilla jatkossakin…
Tällä rentouttavalla linjalla ajattelin jatkaa loppuillankin. Mut lenkille en mee. Ku oon yh:na. Muuten kyl. Ku oon aika hyvä ollu just tos lenkkihommassa, juu nou.
-Päivi-
HAHAHA!!! Loppu kruunasi tämän pätkän haha!!! On sulla huumori hallussa, se on kuule taito kun saa muut ihmiset hyvälle tuulelle, kiitos 🙂
Heheheh, no hyvä vaan, jos voin piristää! 😀
No kuule aina jos hyvää mieltä kaipaan niin päräytän nakeille ja muuseille – ja avot 🙂
Ps. ja sit ne huonopäiväharmituspotutus-jututkin on hyviä kun ei se aurinko aina paistaa voi.
loistavaa! 😀 nauroin täällä ääneen. Sun blogi on aina ollut hyvä, mutta kun siirryit tähän ratkaisuun, meno on ollut vaan ylöspäin! 🙂