”Murrosikä alkaa ja aika paljo muuttuu”

Kun syksyn toinen kouluviikko lähti tuossa kuukausi sitten käyntiin, olin jo ihan finaalissa. Viikko tuntui järjettömän pitkältä, hiostavalta, ahdistavalta ja seisahtuneelta. Arjen alkuun tuntui osuneen kaikki muksujen hammaslääkäreistä kipsinpoistoihin ja fysioterapioihin, ja olin taas tuttuun tapaan hajalla, kun muistin, mitä elämä kesän ulkopuolella olikaan.

Alkuviikot on olleet myös monella tapaa erilaisia kuin aiemmin. Esikoisen on pitänyt harjoitella opiskelemista lukion malliin ja keskimmäisen sopeutua yläkoulun erilaiseen meininkiin. Samaan aikaan nuorimmainen kipuilee omassa roolissaan – kun haluaisi olla vielä perheen pikkuinen, mutta kasvaa vaan väkisin hurjaa vauhtia kohti murrosikää.

Ja tietysti alkuun on mahtunut kompurointiakin, kuten uusien tilanteiden edessä kuuluukin. Kotona ollaan juteltu niin työvälineiden muistamisesta, asenteesta kuin vaikka siitäkin, missä kohtaa koulupäivää on sopivaa ottaa kaverin kanssa painimatsia. On venytetty ymmärrystä puolin ja toisin, mutta vielä saatu pysyteltyä kuitenkin suht hyvin samalla sivulla. Ja arvatkaa miksi?

Koska kun äiti tiukkistelee, nuori muistuttaa:

”Mitä sä oletat, murrosikä alkaa ja aika paljo muuttuu.”

Ja juuri niinhän se on. Tunnemyrskyt, kokeilunhalu ja jos jonkin sortin kikkailu kuuluvat ikään ja ovat merkkejä siitä, että aivot kehittyvät. Eikä toisaalta vaikkapa vielä itseään odottava äänenmurros kerro siitä, etteikö sisäisesti silti myllertäisi. Tai toisin päin.

Helposti sitä on itse myös jumittunut ajattelemaan, että voi että, kun se teini on nyt mahdoton, vaikka minä tässä yritän kaikkeni olla fiksu, rakentava ja ennen kaikkea oikeassa. Näiden kasvavien ihmistaimien kanssa onneksi joutuu myös joskus usein myöntämään, että omatkin ajatukset kaipaavat päivitystä ja uskomukset tuuletusta. Että minä en välttämättä sittenkään ole aina oikeassa, minäkin saatan mokata ja mouhota aivan turhasta. Ja ennen kaikkea pitää uskaltaa myöntää olleensa väärässä ja pyytää anteeksi, jos on toiminut väärin. Tarkoitus ei kuitenkaan ole alistaa kasvavia lapsia suoraviivaisesti minun tahtooni, vaan pikemminkin löytää just meidän perheelle yhteinen tapa olla ja elää.

Yhtenä tärkeänä muistuttajana murrosikäisen kasvusta, kehityksestä ja itsemääräämisoikeudesta on itselleni ollut seksuaalikasvatus-projekti Tasaseks, jonka bongasin Instagramista. Päivittäin jaettavissa murkkufaktoissa ja seksuaalioikeus-julkaisuissa on paljon pohdittavaa näin vanhemman näkökulmasta, mutta myös nuorelle itselleen. Myös opetustyössä toimivien suosittelen ehdottomasti kurkkaamaan Tasaseksin sivuja. Projektin vetäjä Sofia on myös sanonut mielellään vastaavansa mieltä askarruttaviin kysymyksiin aiheen tiimoilta, esimerkiksi juuri Instagramissa, mikä on oikeasti pelkkänä ajatuksena jo hyvin huojentava.

Myönnän ainakin itse, että kun esikoisen murkkuikä aika rytinällä alkoi, olin hetken varsin hukassa. Ainahan voi ajatella, että ”olen minäkin ollut nuori ja kyllä minä nämä jutut muistan”, mutta ne ajatukset, ahdistukset ja ongelmat saattavat nykymaailman nuorelle olla kuitenkin aivan erilaisia. Nuoren ahdistus tai keinot yrittää purkaa sitä saattavat tulla todella suurena yllätyksenä ja järkytyksenäkin. Voi tuntua myös tosi pelottavalta ja voimattomalta myöntää itselleen, että mä en nyt hanskaa tätä, enkä tiedä mitä tehdä. Musta ainakin tuntui.

Silloin olisin kaivannut kädestäpitäjää. Ennen kaikkea olisin kuitenkin ehkä toivonut, että joku olisi ennakkoon varoittanut, kertonut asioista niiden oikeilla nimillä. Puhunut juuri tämän hetken nuorten päihdekäyttäytymisestä, masennuksesta, itsetuhoisuudesta ja ahdistuksesta, kertonut seksuaalisuuden kehittymisestä, monimuotoisuudesta ja sen kaiken ilmenesmuodoista. Että kaikkea tällaistakin voi tulla ja jos tulee, te ette ole ensimmäisiä ettekä viimeisiä, jotka niitä asioita käyvät läpi. Tai että ehkä mitään ongelmia ei tule, mutta jollekin kaverille voi tulla, jolloin myös oma lapsi saattaa kaivata tukea.

Tavallaan tuntuu aika hassulta, kuinka paljon tukea on saatavilla vaikkapa vauvan alkuviikkoina navan putsaamiseen, mutta kun se sama vauva kasvaa maailmantuskaa potevaksi teiniksi, vanhempien pitäisi selkärangasta osata toimia oikein. Ei ihmekään, jos menee välillä vähän sormi suuhun.

Että kyllä, tosiaan. Murrosikä alkaa ja aika paljo muuttuu.

Onneksi syksy on kuitenkin ottanut jo nihkeän alun jälkeen reppuselkään ja kiihdyttänyt läpi seuraavien viikkojen. Arki alkaa vähitellen kulkea taas omalla painollaan ja uusista jutuista tulla normaali. Ja koko tämä aikatauluja vastaan juokseminen, sekoilu, hätäeinesten lämmittely ja puhtaiden housujen pyykkikorista kaivaminen on tässä elämänvaiheessa ihan ok, kunhan puheyhteys noiden muksujen kanssa säilyy. Sen avulla on mun kokemuksen mukaan mahdollista vääntäytyä aikamoisesta sillastakin takaisin pinnalle.

-Päivi

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

4 Replies to “”Murrosikä alkaa ja aika paljo muuttuu””

  1. Joo, tuo oikeassa oleminen on kyllä sellainen, mistä pitäisi itse tajuta päästää irti enemmän. Monta kertaa olis kaikki olleet paremmalla mielellä, jos äiti ois vaan tajunnut olla vääntämättä siitä oikeassa olemisesta. Ne hetket ehkä eniten kaduttaa nyt kun menneitä tässä muistelee… Ja kun vaan pysähtyy kuuntelemaan, niin teineltä oppii niin paljon. Elämästä. Itsestäänkin.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Erittäin hyvin sanottu!

  2. elämäävaan says: Vastaa

    Tämä teksti upposi nyt erityisen hyvin. Voin myöntää, että itketti myös. Teinien elämä ei tänä(kään) aikana ole helppoa. Se on niin koettu myös meidän perheessä. Ja tuo napa-vertaus! Sen putsaamiseen on helppo antaa vinkkejä toisin kuin näihin isompien lasten haasteisiin.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Ihana kuulla, että upposi. Itse koen, että tähän elämänvaiheeseen tarvitsee ihan yhtä lailla vertaistukea kuin vaikka sinne vauvavuosiin. Nyt sen löytäminen on vaan vaikeampaa – harva kuitenkaan ääneen kehtaa tai uskaltaa sanoa, että on hämmentynyt tai en tiedä, mitä kuuluisi tehdä. Onneks on ainakin tämä virtuaalinen tuki. <3

Vastaa käyttäjälle Mimmis Peruuta vastaus