Nuori kansalainen – elä oikein!

Hanki korkeakoulutus, keskity opiskeluun, valmistu ajallaan. Etsi kuitenkin osa-aikatyö omalta alaltasi, kokemusta tarvitset valmistuttuasi. Ole aktiivisesti mukana järjestötoiminnassa, mutta muista toki nauttia opiskeluajan vapaudesta. Aloita rahasto- ja eläkesäästäminen.

Hanki vakituinen työpaikka omalta alaltasi. Osta talo ja auto, älä kuitenkaan ota liikaa lainaa. Muista tehdä lapset mahdollisimman nuorena, ei kuitenkaan kesken opintojen. Älä anna raskauden veltostaa vartaloasi. Imetä. Valmista vauvasi ruoat itse. Älä laita alle kolmevuotiasta lasta hoitoon, mutta palaa kuitenkin töihin mahdollisimman pian ja keskity etenemään urallasi.

Tee osa-aikaista työviikkoa, eli samat hommat vähemmässä ajassa. Downshiftaa. Tee sittenkin pidempää työviikkoa. Ole aktiivinen vanhempi. Vie lapset jumppaan, muskariin ja kuvataidekerhoon, mutta älä liian aikaisin, ettei kiintymyssuhde vahingoitu. Muista viettää rauhallista aikaa perheen kesken, mutta olla kuitenkin aktiivinen ja käydä tapahtumissa säännöllisesti.

Ota omaa aikaa. Tarvitset liikuntaharrastuksen, kulttuuriharrastuksen ja joogan. Ota säännöllisesti lomaa ja rentoudu. Ole kuitenkin koko ajan saatavilla, jos vaikka töistä satutaan soittamaan. Sulje puhelin ja tietokone illaksi, mutta lähetä ennen nukkumaanmenoa kuitenkin vielä muutama sähköposti, jottet vaan saa fuduja.

Siivoa säännöllisesti. Imuroi, pese lattiat, tuuleta petivaatteet. Pese vähintään kaksi koneellista pyykkiä illassa. Käytä pesupähkinöitä, koska välität luonnosta. Muista silittää. Pese kesälomalla ikkunat ja matot, tee puutarhatyöt, käytä lapsia uimassa ja vie ne Puuhamaahan. Muista samalla rentoutua ja nollata ajatukset. Ole zen.

Anna aikaasi vapaaehtoistyölle. Kuulu vanhempainyhdistykseen, järjestä kirppiksiä ja leivo mokkapaloja sählyturnauksen buffettiin. Myy joukkueen ja luokan hyväksi vessapaperia ja pipareita. Ole aktiivinen. Kuskaa lapsia harrastuksiin, mutta opeta heidät samalla itsenäisiksi. Muista kannustaa.

Muista ystävät, sukulaiset ja vanhemmat. Vieraile säännöllisesti, kysele kuulumisia, ole avulias ja ymmärtäväinen. Kuskaa ja kärrää. Älä kuormita kiireistä nykyeläkeläistä lastenhoidolla. Ota kuitenkin säännöllisesti parisuhdeaikaa, hoida avioliittoasi, käy parisuhdeleireillä ja puhu tunteista.

Syö terveellisesti. Surauta aamiaiseksi ruohopirtelö ja keitä lapsille puuroa ja kiisseliä. Muista terveelliset välipalat ja ruokaympyrä. Sienestä, marjasta ja perusta kasvimaa. Leivo leipää ja pullaa, kudo sukat ja matto. Käytä osa illastasi seuraavan päivän ruokien valmisteluun.

Näytä hyvältä. Ota ripsipidennykset, rakennekynnet ja kivat kesäraidat tukkaan. Osta juoksutrikoot ja aktiiviranneke. Nuku riittävästi, vähintään kahdeksan tuntia yössä. Lepää ja lataudu. Lue kirja. Opiskele työn ohessa. Sivisty. Muista oma aika.

elokuu-14 blogiin 010

Noin. Hyvä. Muistithan rentoutua?

-Päivi-

It's only fair to share...Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Pin on Pinterest

79 Comment

  1. Vau! Hieno kirjoitus ja niin totta. Nauroin lukiessa ääneen : ) Hienoa teoriassa mutta käytännössä aika mahdoton toteuttaa olematta yli-ihminen. Monesti olen itsekkin miettinyt mitä sitä pitäis ehtiä tehdä, mutta sitten olen halannut lasta ja lösähtänyt sohvalle hyvän kirjan pariin… Huono omatunto, no välillä. Ja tärkeimmät asiat tulee kyllä hoidettuakin..
    Mukavaa syksyä teille!
    – Sari, monivuotinen lukijasi

    1. Sehän siinä onkin, kun se huono omatunto seuraaa perässä, vaikka se ois ihan turhaa. Mä ainakin koen tärkeimmäksi henkisen läsnäolon, enkä niinkään fyysisiä suorituksia.

      Kivaa syksyä myös sulle ja perheellesi!

      1. Hauska kirjoitus, joka laittoi miettimään sitä mistä ihmeestä äidit keksivät nuo paineet? Eikö Se riitä jos teet parhaasi ja sinulla ja lapsilla on hyvä olla? Minulle riittää ja voin leipoa ne mokkapalatkin ja joskus on hauskaa tehdä pahanmakuinen pirtelö. Kirjoitus tavallaan dissasi tavallisia äitejä jotka yrittävät parhaansa. Jos joku tahtoo tehdä paljon ja pystyy siihen suotakoon Se hänelle. Elämässä kuitenkin aina on kyse valinnasta, voit valita jäätkö sohvalle makaamaan vai meneekö vaikka lapsen kanssa ulos pyöräilemään. Kirjoitus tavallaan kannustaa ja antaa oikeutusta ensimmäiseen vaihtoehtoon ” mun ei tarvii lähtee pyöräilee, koska muo ei huvita, koska ne on niitä ulkopuolelta tulevia paineita”. ” ja justahan mä laitoin ne pyykitkin”.

      2. Vastaan nyt mamalle tähän yläpuolelle, kun alas ei pystynyt. Tämä ei siis MISSÄÄN NIMESSÄ dissaa tavallisia äitejä, jotka yrittää parhaansa. Sellainenhan juuri olen itsekin. Niin paljon pistelen, kuin vain suinkin kykenen, jotta saisin kaiken tehtyä. Olematta huono äiti/vaimo/työntekijä/ystävä/ihminen.

        Nimenomaan se riittää, että tekee parhaansa. Näitä paineitahan voi tulla kullekin eri suunnista. Kasvatuksen myötä, vanhemmilta, sukulaisilta, tuttavapiiriltä. Jonkinlaisia paineita voi kokea päiväkotien ja koulujen vanhempainilloissakin. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja erilaisia tapoja olla vanhempi. Tässä ei nyt kehoteta ketään sohvalle makaamaan, muttei myöskään ikenet veressä suorittamaan. Mä toivon itse, että voin jonain päivänä kohauttaa olkiani ihan kaikille paineille ja tehdä juuri niinkuin meidän perheelle parhaiten sopii.

      3. Eiku otankin sen verran takas, että kylläpäs kehotankin sohvalle makaamaan! Jos ei jaksa lähteä sinne pyöräilemään, on ihan yhtä hedelmällistä napata muksu kainaloon sinne sohvalle ja lukea yhdessä vaikkapa kirjaa. Ylipäänsä lepääminen on mun mielestä vähintään yhtä tärkeää, kuin kaikki aktiivinen toimintakin. Joskus täytyy saada maata sohvalla, ihan ilman huonoa omaatuntoa, tai tilivelvollisuutta kellekään.

  2. Päkkänä says: Vastaa

    Mää kehystän tän tauluksi 😀

    1. Joo! Teetetään tästä myös sellaset paidat! 😀

      Ja jeee, sä oot täällä! Mä just yks päivä mietin, että toivottavasti et oo tipahtanut matkalla. 🙂

      1. Haluan ehdottomasti ton paidan!!!

  3. Täydellistä! Ja arvatkaa, mitä puuttui vielä? Koko sosiaalinen media ja sen aktiivisuusvaatimukset. Voi huoh.

    1. Sosiaalisessa mediassa pätemisestä sais kyllä ihan oman postauksensa! 😀

  4. Tää oli hyvä! Sulla on niin mainiot jutut, käyn lähes joka päivä kurkkaamassa sun blogissa vaikken olekaan kirjautunut lukijaksi. Jatka samaan malliin, asioista maan ja taivaan väliltä, aidosti ja tunteella!

    1. Voi vitsi, tosi kiva kuulla! Mää koitan jatkaa samalla linjalla. 🙂

  5. Sä oot ihan huippu!

  6. Voi meitä äitejä ja naisia… Noinhan se just menee… Tee sitä ja tätä ja älä vaan unohda tai muuten..!?! Miten hienon humoristisesti ja osuvasti kuvailtu meitä tämän päivän suorittajaihmisiä. Kumpa me vaan voitais tyytyä vähän vähempään ja olla aidosti sitä mitä ollaan, siinä olis ihan tarpeeksi. Kiitos tästä hauskasta päivänavauksesta – sait kestohymyn huulille 🙂

    1. Musta pahinta on se, että itse olisi tyytyväinen vähempäänkin. Mutta niitä paineita vaan luodaan jostain muualta… Mutta ehkä mekin joskus opitaan nostamaan jalat ylös ihan hyvillä mielin. 🙂

  7. Voi elämän keveyttä 😉

    1. Oijoi, sitäpä sitä! 😀

  8. Mutta eikö nää ole aika hyviä elämäntavoitteita? Noi ulkonäköön liittyvät ja yksityiskohtaisimmat toiveet menee yli, mutta periaatteessa hyvä ura, hyvä parisuhde, hyvä vanhemmuus ja hyvä terveys ei pitäisi olla mahdottomia tavoitteita kellekään. Ainakin niihin kannattaa pyrkiä. Joogailu ja mokkapalojen leivonta ovat ehkä yksi tie näihin, ja muutakin löytyy.

    Ihmiset sallivat itselleen nykyään ehkä jopa hieman liikaa alisuorittamista siksi, että ”ei kaikkeen nyt voi vain pystyä”. No, esimerkiksi liikkumalla ja olemalla sosiaalinen saa päiväänsä lisää jaksamista, ja lisäksi ne ovat tuolla tavoitelistalla. Tunnit päivässä lisääntyvät kun opettelee tehokkuutta. Kaikki ei ole yhteiskunnan vika; ”paineet” voivat olla jopa hyväksi tiellä täyteen elämään.

    1. Kukin määritelköön kuitenkin omat tavoitteensa. Jos nämä tuntuvat hyviltä, niin ei muuta kuin suorittamaan!

      1. Miksi elämän täytyisi olla täyttä?

  9. Juu en rentoutunut, vaan hengästyin! Moneen samaistuin mut onneks en ihan kaikkeen, joten toivoa lienee…

    Hyvä teksti. Koeta rentoutua viikonloppuna! 🙂

    1. Haahaa, ei kerkee! Töissäkin jo kävin jamitänäitänyon. 😉 Ei maar, mä kyllä osaan rentoillakin, oikein lahjakkaasti. Vielä kun oppis sen ilman huonoa omatuntoa, ni avot! 🙂

  10. Huh huh…olipas hauska kirjoitus ja niin totta! Kyllä on helppoo olla äiti ja nainen, hih… mutta kuten edellä kommenteissa mainitsitkin, kukin määritelköön tavoitteensa itse. Mä en yhtään tykkää siitä, että mitä tai miten muka PITÄIS joku asia tehdä. Jokainen tekee sitä mitä ja sillä tavalla kuin parhaakseen näkee. Sen toteuttaminen oikeassa elämässä on kyllä välillä vaikeaa, mutta kuitenkin…. =)

    1. Niinhän se just. Että kukin määritelköön omansa. Ja toivottavasti moni uskaltaa olla vahvasti oman tiensä kulkija, eikä välitä ulkopuolelta tulleista paineista. Koska ne on turhia.

  11. Mun täytyy sanoa, että teen noista suurimman osan ja kyllä, muistin kyllä rentoutua 😀
    Muksua ei tosin vielä ole, eli se varmaan on sitten se puuttuva palanen, mutta eiköhän jokainen nyt tajua, että kaikki tekevät oman jaksamisen ja mielensä mukaan. Ainut mikä itseä häiritsee ovat ihmiset, jotka inisevät esim. elämänsä tylsyyttä mutta kun ehdottaa harrastusta tms. saa vastaukseksi, että ”ei ole aikaa tai rahaa.” No, hauskemmaksihan se elämä varmasti muuttuu kun joka ilta makaa kotisohvalla 😀

    Nojoo, kaipa tosiasia on, että itselleen voi laittaa juuri niin paljon paineita kun haluaa. Usein ongelma on se, että ihminen LUULEE ympäristön odottavan häneltä tuota kaikkea kun todellisuudessa ne paineet laittaa jokaiselle ihan oma itse 🙂

    Iloista viikonloppua sinulle, hauskasti kirjoitettu teksti eriävästä mielipiteestäni huolimatta 🙂

    1. Joo. Mä ymmärrän hirveen hyvin, että ajattelet noin. Mäkin oon ollut kuitenkin joskus lapseton. Tähän liittyy kuitenkin noi lapset ja niiden mukanaan tuoma elämä, stressi, paineet ja ajanhallintaongelmat aika oleellisesti. Tällästä kirjotusta ei olis syntynyt ilman lapsia. Koko ruuhkavuosi -käsitettä ei olisi syntynyt ilman lapsia.
      On ihan mahtavaa, jos on niin vahva, ettei ota lainkaan paineita ulkopuolelta tulevista odotuksista. Kaikki ei valitettavasti ole. Mutta siihen mäkin rohkasen, ehdottomasti. Tekemään just niin, ku itsestä hyvältä tuntuu. Tämä kirjotus syntyi lähinnä siitä turhautumisen ja myös huvittuneisuuden yhteentörmäyksestä niiden paineiden ja odotusten pohjalta, joita mä olen kolmen, kohta kouluikäisen lapsen työssäkäyvänä äitinä kohdannut.

      Mun mielestä suurin osa ulkopuolelta tulevista paineista ansaitsee korkeintaan olankohautuksen. Kukin tehköön tyylillään. 🙂

  12. Päivi…Sähä kirjotit musta..Oot kyl niii paras!!! -Jonna-

    1. Haha! Kyllä tästä on jokunen vissiin elämänsä löytänyt. 😀

  13. Katjsuka says: Vastaa

    Mulle tuli tuskanhiki ja hengästys kun mä luin sun postausta. Ai kauheeta 😀 T. Viidenlapsen opiskelevä zen äiti 😀

    1. Reps! Mut hei, pääasia että olet zen! Muista viherpirtelö! 😀

  14. Tää on just sitä mitä oon halunnu kirjoittaa viimeiset pari vuotta!! Ei tarvitsisi muuta kuin avata mikä tahansa KuntoPlus-Hesari-tai-Kuvalehti ja kirjoittaa muistiin kaikki elämänohjeet (lue: turhat paineet) joita sieltä meille tuputetaan. Joka ikisessä numerossa. Sitte ihmetellään että miksi en ole onnellinen ja tyytyväinen siihen elämään mikä minulla on ja joka on minulle todellisuutta. Tehhään tästä lähin päätökset omien arvojen perusteella ja sen pohjalta mikä on mulle ja omalle perheelle tärkeää ja soppii meän lompakolle ja unohettaan toisten ”elämä” ja hömpötykset. Ei kenenkään elämä kuitenkaan ole eikä voi olla sellaista että se sisältäisi kaikki kivat ja ihanat asiat mitä mediassa yritettään meille kaupata.

    Huippu bloggaus. Kiitos! 🙂

    1. Just näin. Mäkin aina liputan sen puolesta, että ratkaisut on tehtävä just niin, kuin itselle ja omalla perheelle sopii. Mutta joskus sitä silti huomaa stressaavansa ulkopuolelta tulevista paineista silti ja ottavansa omaan elämään kohdistuvan arvostelun tosi raskaasti. Mikä ei toisaalta oo ylläri. Koska kellään ei pitäis olla nokan koputtamista toisten elämään. Nih! 🙂

  15. Oi, tämä oli mainio teksti! =D

  16. Kirsi Hietanen says: Vastaa

    Loistava analyysi nykymenosta! Paineita ei tule vain naistenlehtien suunnalta vaan ihan valtiovaltakin laittaa ristivetoa ihmisparan arkeen. Näin keski-ikäisen näkökulmasta voin ’lohduttaa’, että yhtään ei helpota, vaikka lapset kasvavat. Omat vanhemmat alkavat tarvita apua ja silmälläpitoa sitten korvaukseksi… Mutta ei surra, ruohopirtelö koneeseen pyörimään ja jooga-asentoon! 😀

    1. Niin… tätä se vaan vissiin on sit hamaan tulevaisuuteen… Yyyyh! Mut ei pidä masentua. Surautellaan se mitä surautellaan ja keskitytään voimaan hyvin. 🙂

  17. Mä en koskaan kommentoi kenenkään tuntemattoman kirjoituksia, mut nyt on pakko. Siis tää kirjoitus sai mut samalla itkemään ja nauramaan. Osuit niin asian ytimeen ja täydellisesti kirjoitettuna. Tuollaista suorasukaista ja rempseää otetta äitien arkielämästä saa kyllä arvostusta täältä päin. Aivan mahtava sunnuntaiaamun aloitus tämän kirjoituksen parissa. Jään mielenkiinnolla odottamaan lisää!! Oikein ihanaa sunnuntaita sulle ja koko perheelle!

    1. Oi vitsi, KIITOS! Suorasukaisuutta lupaan tulevaisuudessakin ja yritän ainakin kirjoittaa jotakuinkin oikein. Täydellisestä en sentään tiedä. 😉
      Kiva, kun uskalsit kommentoida. 🙂

  18. Mahtava kirjoitus!! 🙂

  19. Kuulostaa tutulta. Järkeni säästääkseni olen kuitenkin mennyt muutamassa kohdassa sieltä, mistä aita on matalin. Esimerkiksi:
    -lapsi ennen opintoja
    -avioliiton voi skipata vaan suosiolla, samoin ne tuhannet harrastukset
    -siis eikö Marimekon raitapaitojen jemmaaminen muka ole säästämistä?
    -siisteys on suhteellinen käsite
    -rakennekynsissä ei voi kutoa

    Blääh. Naisten itselleen ja toisilleen asettamat odotukset on perseestä. Voi kumpa olis nyt pullaa

    1. Mä oon kans ihan superhyvä skippaaja. Ja niin, rakennekynsissä ei oo myöskään hyvä leipoa pullaa. 😀

      Sovitaan, että tehdään tästä lähtien just niinku itestä tuntuu hyvältä, eiks ni?

      Ja nyt sitä pullaa.

  20. Unohdit mainita, rakennekynsiin yms. liittyen, että ole eko, älä käytä eläinkoetuotteita, värjää tukkaa raskaana tai kuormita ympäristöä turhuuksilla. Äläkä ole turhamainen 😉

    1. Ai helkkari! No, jäi matskua vielä toiseen kirjotukseen aiheen tiimoilta. 😀

  21. Loistava teksti. Mä niin olen näiden kahden lapsen myötä pyöritellyt noita ajatuksia mielessäni. Mies aina välillä tipauttaa mut maanpinnalle kommentillaan ”kuuntele nyt ittees” tms, kun jupisen kaikesta mahdollisesta, mitä pitäisi tehdä ja mistä poden huonoa omaatuntoa. Ja mistäpä se huono omatunto oikein syntyy? Siitä, että ajattelee liikaa, mitä muut ajattelee. Niinpä. ”Elä omaa elämääsi” onkin mun ohjenuorani nykyään! Sitä KOETAN noudattaa! 🙂

    1. Mä osaan jo toisinaan antaa turhien juttujen olla ja keskittyä tekemään ne tärkeimmät. Mutta toisinaan se iskee vasten kasvoja, että jotkut jotka ei elä samassa elämäntilanteessa, pitää jotenkin laiskana. Vaikka siis painelis menemään melkein terveydenkin uhalla. Sillon ottaa vähän koville.

      Mut yritetään noudattaa just sitä omaa ohjenuoraa tästä lähtien! 🙂

  22. Aaahhahaa! Kiitos tästä!! <3 <3

    1. Ollos hyvä! 😀 Kiitos, kun luit!

  23. Ah niin totta, hieno kirjoitus! Sepä vain on karmaisevaa, että niitä ulkopuolisia paineita luo enimmäkseen naiset naisille ja äidit äideille. Samat ihmiset suvaitsee kyllä monenmoista erilaisuutta -niinkuin oikein onkin- mutta eivät erilaista äitiyttä. Eli sitä ihan tavallista äitiyttä.

    1. Toi oli kyllä hyvin kiteytetty! Äitiys ja vanhemmuus on arkoja paikkoja, varmaan jokaiselle vanhemmalle. Niiden arvostelu pääsee helposti ihon alle, vaikka kuinka yrittäis itsensä kovettaa.

  24. Hankalaa on että omasta tuttavapiiristä oikeesti löytyy joku joka virherpirtelöi, joku joka kuskaa lapsia, joku joka opettaa niitä itsenäisiksi, joku joka näyttää hyvältä, Ja niin edelleen.

    Oma pää sitten yhdistää nämä monet jokut yhdeksi SUPERjokuksi ja kohta sen nimi onkin KAIKKI. Kaikki harrastaa, muistaa vanhempia, pitää parisuhteen kunnossa, ei laita alle kolmevuotiasta hoitoon, rakentaa upeaa uraa ulkomailla. Kaikki on niin täydellinen että ei sellaiselle pieni minä pärjää ollenkaan.

    1. Älä huoli. Niin täydellistä ihmistä ei olekaan. Voi näyttää siltä, mutta ei ole.

      Pienen sinun ja minun kuuluu tehä just niinku itestä hyvälle tuntuu välittämättä joistain supertuttavista. Jotain paskaahan niilläkin on oltava! 😀

  25. Huippu teksti, vaikka ei lapsia olekaan! Luulen tietäväni, mistä puhutaan, sillä olen opetellut nyt reilun viisi vuotta (kun oli päällekkäin työ 8-16, iltaopiskelu, parisuhde, koiranpentu ja lukuisia harrastuksia) sitä, ettei ole koko ajan menossa ja lupaile liikoja. Välillä on niin äärimmäisen vaikea löytää se tasapaino ja yhteiskunta luo kyllä sellaista painetta, että se on jotenkin noloa, jos ei ole harrastuksia ja sosiaalista elämää jatkuvasti. Nautin siis eniten niistä päivistä, kun voi aamulla päättää, mitä tekee vai tekeekö mitään. Sellaisia on valitettavasti harvoin, joskus lomalla… 🙂 Iloista viikkoa!

    1. Tiätkö, just noita päiviä mäkin rakastan! Tänään on juuri sellainen. Nukuttiin (verrattaen) pitkään, syötiin rauhassa aamiaiset ja lähdettiin ulos pelaamaan korista. Ihan vaan koska huvitti. Loppupäivä löysäillään ja ehkä leivotaan. Jos jaksetaan. Mutta ennen kaikkea ollaan yhdessä. 🙂
      Kivaa viikkoa sullekin!

  26. aivan parasta 😀

    toki kun teet kaiken tämän, olet muiden silmissä ei-aito, pyrkyri, mitä vaan väärää,
    jos et tee kaikkea tätä, olet muiden silmissä laiska, saamaton ja vähän huono kaikessa

    tämä oli ensimmäinen katsaus blogiisi, mutta uskon, että ei ole viimeinen!!!!

    1. Se on kyllä just näin. Voi, kun osais vaan tehdä niinku omalle perheelle ja itselle on parhaaksi, välittämättä KENENKÄÄN muun ajatuksista. Ehkä joskus sitten. Eläkkeellä. 😀
      Kiva, että löysit tiesi tänne!

  27. Zen Cafe – Aamuisin

    1. Mä en ollu tajunnu tota yhteyttä! En niin kauheesti diggaa yhtyeen musiikista. Mutta sanat uppos kyllä! 😀

  28. Puoli-emo says: Vastaa

    Kiitos! Nyt tiedän, etten ole ainut. 🙂

  29. Ääneen joutu hymyilemään kyllä nyt. 🙂

  30. Nyt menee kyllä Zen Cafen biisikin uusiksi. 😉

    1. No tais mennä! 😀 Jospa Putron Samuli ottais mut seuraavalle levylle sanottamaan..? 😉

  31. On vaikea elää oikein koska koko lapsuus ja nuoruus menee siihen, että opimme elämään väärin. Väärin tässä yhteydessä tarkoittaa siis sitä, että opimme elämään toisten vastausten mukaista elämää, ja omat unohtuvat periaatteessa täysin, eli kyseessä on jonkun toisen elämä, väärä elämä. Jos kiinnostaa löytää oikea elämä, voin suositella tutustumaan Alkuajatukseen. Se ei anna valmiita vastauksia, vaan auttaa jokaista löytämään omansa. Löytynee googlaamalla.

    1. Hyvä pointti! Täytyy tutustua!

  32. Mä sain burn outin jo tän tekstin lukemisesta! HUOH – niin totta joka sana tässä nykymaailman menossa! Hieno kirjoitus, joka mielestäni toteutuu osin myös lapsettomien kohdalla. Heillä paineet vain voivat olla eri muodossa.

    Ei tietenkään osu jokaisen ihmiseen. Toiset tosiaan osaavat elää omaa tahtiaan välittämättä ulkoa tulevista paineista, eivätkä aseta itselleen liikoja vaatimuksia. Omalla kohdallani tahti muuttui viimeistään silloin, kun jouduin vakavaan onnettomuuteen, jonka seurauksena vammauduin ja elämä muuttui kertaheitolla. Nyt ei ole enää kiire minnekään ja monet, itse asiassa suurin osa ”entisen elämän” vaateista tuntuu vähemmän merkittäviltä. Voisin jatkaa tähän vaikka kuinka paljon, mutta eiköhän pointti tullut selväksi 🙂

    Löysin kirjoituksesi facebookista ystäväni jakamana ja taidan jäädä seuraajaksesi pelkästään profiilisi kuvauksen johdosta 🙂

    1. Ihan varmasti osuu osittain myös lapsettomiin, heille tulee toisaalta varmaan paljon niitä paineita, joita me ”lapselliset” emme tajua.
      Tarinasi on jälleen hyvä muistutus siitä, että pitäisi aina muistaa ottaa hetkestä kiinni. Kiva, kun löysit mukaan blogiin. 🙂

  33. Osuva teksti tämän päivän äitiyden haasteista. Löysin blogisi juuri tämän tekstin perusteella ja taidan pistäytyä toistekin. Kuvasi ja tekstisi ovat virkistäviä.
    On helppo ohjeistaa muita olemaan stressaamatta ja samalla itse suorittaa itselleen kasaamiaan oikeasti tärkeitä asioita ja samalla turhanpäiväisyyksiä, joita pitää juuri nyt tärkeänä. Toivottavasti elämä opettaa minuakin askel askeleelta keskittymään niihin elämässä oikeasti tärkeisiin asioihin, joihin lasken erityisesti lapseni ja oman jaksamiseni.
    Kiitos tästä tekstistä ja oikein mukavaa syksyn alkua!

  34. Huippu!

  35. Tiina Harjanne says: Vastaa

    😀 Kohtuullisen ahdistavaa luettavaa. Mä käyn näitä päivän aikana läpi säännöllisesti. Sitten illalla voi murjottaa kun puolet jäi tekemättä. Ah, kun olen taas niin ”äiti-ihminen”fiiliksillä.
    Tätä lukiessa vaan tajusi kuinka turhaa se loppujen lopuksi onkaan. Kiitos tästä :)!

  36. Hömppä-äippä says: Vastaa

    Hyvä yhteenveto! Todellakin hengästytti lukea.

    Muutamista kommenteista vahvistui ajatus, että lienee kiireen/aktiivisuudenkin määrä vakio.. Ne jotka ylibuukkaavat elämänsä hengästyttävät myös sivusta seuraajat. Silloin nämä jälkimmäiset joutuvat huilimaan (sohvan nurkassa) ensimmäistenkin puolesta !

    Jospa jokainen voisi hyvällä omallatunnolla elää parhaaksi katsomallaan tavalla tyytyväisenä ja vapaana vertailusta.

  37. Mahtava kirjoitus.

    Muista myös matkustaa ja viettää vaihto-oppilasvuosi ja opiskella ulkomailla!

  38. […] uuden blogin yleisölle. Jännittikin vähän. Juovuin rapujuhlissa. Kirjoitin Nuori kansalainen – elä oikein -tekstin, joka räjäytti kävijäpankin kerralla. Hämmennyin […]

  39. Hei Päivi
    tässä vanha luokkakaverisi lukiosta 🙂 Löysin sattumalta blogisi ja hassua ja mukavaa kuulla elämästäsi näin hyvin muotoilussa formaatissa. Meillä on aika paljon samanlaisia elämänpohdintoja. Minullakin kolme pientä jaloissa pyörimässä! 🙂 Laita joskus viestiä, olisi mukava kuulla lisää!
    Elina

  40. Hei Päivi. Loistava kirjoitus! Ystäväni postasi tämän fb-sivullaan ja sieltä luin. Omat alkaa olla jo hiljalleen omillaan, nuorimmaista lukuunottamatta. Hengästyttävän tutulta kuulosti, joskin luojan kiitos sitä on elämän aikana oppinut hellittämään. Sitku-elämää elän vielä ajoittain – johtuen nuorimmaisen sairastumisesta. Nykyisin on myös tämä nytku-elämä, jota on joutunut tyttären sairastumisen myötä elämään.

Vastaa