Penaltya pennuille!

On se kyllä yks helvetin perseensuti! Asteikolla 1-10, kuinka haastavaa on teidän mielestänne palauttaa asiat käytön jälkeen niille kuuluville paikoille?! Mä lähtisin erittelemään vähän kaman mukaan, että joku talvitakki vaikka, ni joku 11, koska se on aina kesän yli tossa naulakossa. Mut sit vaikka ihan joku niinku Aku Ankka, ni 1. Kun se säilytyskori on kuitenkin ihan jalkojen juuressa.

Sen sijaan armas jälkikasvu on sitä mieltä, että esimerkiksi juuston ja maksamakkara-pötkylän palauttaminen keittiön tasolta takaisin jääkaappiin, on täysin mahdoton duuni. Matkaakin on kuitenkin, ihan kuinka hövelillä mittarilla mitattuna tahansa, maksimissaan 1,5 metriä. Ni ei pysty. Ei perkele pysty.

Voin kertoa, että ei ihan yks tais kaks härskiintynyttä margariinirasiaa tai kuivahtanutta juustonkannikkaa ole löytynyt käyttökelvottomana tuosta keittiön pöydältä päivän päätteeksi. Ja että mua rassaa!

laput-005

Nyt mää kyllä annan noille pennuille jotain penalttia, jos tää homma ei ala toimia! Päättäkää te, mikä vaihtoehdoista toteutetaan!

a.) väännetään koko huushollista lämmöt veke, niin että se on ihan se ja sama, säilyttääkö noita elintarvikkeita jääkaapissa vai pöydällä. Toisaalta toi on tässä talossa pelkkä vitsi, kun täällä on nytkin niin kylmä, että varmaan likkojen munasolutkin on valmiiks pakastunu varmuuden vuoksi tulevaisuuden varalle.

b.) jokaisesta unohduksesta euro! Mutsin matkakassa olis kuulkaa hyvin äkkiä täynnä tällä menolla. Tosin kaikki fyffet menis niiden helkkarin uusien maksamakkaroiden ostamiseen. Eikä noilla sitäpaitsi mitään rahaa ole.

c.) jokaisesta unohduksesta yksi ylimääräinen tiskikoneen tyhjennys. Ei! Ku vessan pesu! Tosin näissä on aina sit se perinteinen taistelu, että kuka ne muka jätti. Koska ei yleensä kukaan. Ku ne on vaan ilmestyny siihen, noin niinku itsestään.

Vai vuoraanko mä tän kämpän post it-lapuilla, joissa muistutetaan KAIKESTA! Että valot pois ja voi jääkaappiin ja ovi lukkoon. Ja sit tolle pienimmälle tavutettuna, että SU-KAT JAL-KAAN. Oli nimittäin, hupsista vaan, unohtunu tossa yks päivä. Kuka sitä nyt marraskuussa sukkia…

Nyt semmosta vertaistukea ja teknisten virheiden jakopalaveria pystyyn, hei äiti- ja isätoverit!

-Päivi

Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

18 Replies to “Penaltya pennuille!”

  1. Katohan, me liikutaan samoilla synkillä vesillä xD
    http://lonttilontti.blogspot.fi/2015/11/keittion-saannot.html

    Tosin meillä se YKS on tommonen kohta 31v aikuinen mies, jota sais olla aina muistuttelemassa.. -.-

    1. Aaaahahahaha! 😀 😀

  2. Mä en ehkä toivu tästä huutonaurusta koskaan :’-D Eikä naapuritkaan! Ihan parasta, siis kamalaa, mä niin tiedän että toi on niin edessä 😀

    1. Mä pahoin pelkään, että ne oppii vasta sit omassa kodissaan. Siellä kun kukaan muu ei siirtele yhtään mitään, yhtään mihinkään, ku ne itse. 😀

  3. Nii-i. Kuka keksis? Mua rassaa eniten kum pyykit ei kulkeudu pyykkikoriin ja niitä kalsareita ja sukkia löytyy ties mistä.
    Esikoista sakotin viikkorahoista x-summa/ unohtuneet kalsarit. Ei ollut raha niin tärkeetä, että ois toiminut. Kun mitäs se kun sitä muutenkaan juuri ole 😉
    Maito on nyt palautunut jääkaappiin, kai mä siitä niim kovat kilarit sain. Ja nyt se esikoinen on kuitenkin fiksu ja ojentaa pienempää noista jutuista kans, eli oppii ne…Paitsi ne likaiset vaatteet…

    1. JOO! Toi on toinen juttu kyl kans, noi pyykit. Jumankauta! Hirvee kitinä aamuisin, kun ei ole mitään vaatteita ja kun menee katsomaan, niin siinähän ne on likaisena mytyssä oman huoneen tuolilla. Argh!

  4. I know. Ja sille sukat unohtaneelle sellaiset terkut että eipä hätiä mitiä. Itse unohdin kerran ekalla luokalla kaikki muut vaatteet paitsi pikkarit ja toppahaalarin. Olihan sentään kuvauspäivä. 😉

    1. Eivittuoototta! Pikkarit ja toppahaalari! Lyömätön yhdistelmä.

      Rakas ex-mieheni löysi kerran tyhjät maitopurkit repustaan. Olisko niitä ollu 3kpl. Että sitä mä vaan, et ihan oikeessa oli, kyllä ne itsestään siitä pöydältä katos. …ja löytyihän sitä lopulta minullekin ratkaisu niiden fakin maitopurkkien osalta.

    2. EMMÄÄÄKESTÄ!!!! 😀 😀

      1. Aisssaaatana! Kuolen!! 😀 😀

  5. Huutonauran myös. Etten itkisi. 🙂 Tää on niin totta. Kun syödään raejuustoa, sitä on myös pöytä valkoisenaan. Hunaja on tahmana vahakankaan reunassa, kaakao rantuina milloin missäkin. Ja ”en yhtään huomannut”, että sitä vähän läikkyi. Eipä niin, lapseni, ota silmä käteen, ts. pois sen älypuhelimen ruudusta, jonka taas olet ilman lupaa välipalapöytääsi raahannut ja katso. Mentyäsi palaa ja katso, miten jogurttipurkkisi on edelleen tyhjänä pöydällä, samoin maitopurkki, joka on valitettavasti lähes täysi.

    Plus että takki ja kuraiset lenkkarit muodostavat iloisen kasan tuulikaappiin. Myös ulkohousut, käsineet ja pipo, jos ne on puettu päälle. Yleensä ei, jos on kylmää. Sitten poljetaan sormet punaisina pyörällä kotiin. Ja repun sisällön monisteineen voi sirotella sinne tänne. Huoneen lattian voi peittää legoilla niin ettei neliösenttiäkään näy. Tätä vois jatkaa loputtomiin, vaikka kuinka. Olen toistaiseksi koettanut kitkeä tätä vain perinteisellä LUK-metodilla (lahjonta, uhkailu ja kiristys) painottuen siihen U:hun.

    1. Aijjjettä, miten tutun kuuloista toimintaa. Ihan samanlaista meillä. Ja jokainen lapsi kyllä kantaa oman kortensa kekoon tässä sotkemisasiassa… Kai se on hyvä, että jossain tekevät yhteistyötä…

  6. Hah hah haha hahah. Nauran täällä vesi valuen silmistä, kun toi on niin mun elämää….

    1. Hitsi, mua helpottaa joka kerta, kun jollain muullakin on samanlaista! 😀

  7. Ai tätä tapahtuu muissakin perheissä?! Parasta on se, kun koululainen on aamulla jättänyt maitopurkin pöydälle ja iltapäivällä kotiin tultuaan nostaa sen jääkaappiin – josta mä sitten tarjoilen sen härskiintyneen maidon autuaan tietämättömänä pikkuveljelle…

    1. Kyllä! Toi on legenda, myös meillä tapahtunut useampaan kertaan. Nooooh, vastustuskykyä kai… 😉

  8. niin tuttua!
    Astiat eivät löydä koneeseen, vaatteita ei saa pyykkikoriin sitten millään. Tavarat lojuu pitkin lattioita, ja luulen, että kuopuksen tehtävä tässä maailmassa on levittää tarpeettomia tavaroita matkalleen.

    1. Musta tuntuu, että se on lasten olemassaolon perimmäinen syy. Tuo ja tehdä sitä kautta vanhempansa (lue: äitinsä) hulluksi.

Vastaa