Vaikka otsikosta voisi ehkä luulla, että postaus koskee koskettelukehotuksia pitkässä avioliitossa, ja sellainenkin juttu varsin aiheellinen olisi, on tässä kyseessä kuitenkin ihan se metsässä kasvava tatti. Herkkutatti. (herkullistahan se on, tatti…) Ja koska tästä on lähtökohtaisesti näköjään jo tulossa kaikkien aikojen paskin ruokapostaus, sama kai heittää sekaan myös muutama mauton pikkutuhma tattivitsi.
Mutta mennään nyt nopeasti asiaan, ennen kuin myötähäpeä kainous nostaa punan poskille. Niin, se herkkutatti. Tai tatit. Niitä oli tällä kertaa useampia. Ja hanakasti tartuin tattien paksuihin varsiin kiinni.
Joo. Ei. Kyllä tää lipsuu nyt vahvasti noihin Lothar-hommiin. Nyt pitää pysyä napakoissa lauseissa. Puhua sienistä, koska tatissa on härski (ja aavistuksen suolainen, might I add) maku. Tai siis sointi. Mutta nyt vaan lyhyesti faktat tiskiin. Yleensähän tiskissä on perse.
Voi vittu. Ei tästä tule mitään.
Nyt ne faktat. Lyhyesti.
Miehen pomo keräsi sieniä. Hän luovutti niistä osan meille. Tein niistä piirakkaa. Tässä ohje.
Piirakka herkkutateista ja pekonista
Pohja:
125 g voita
3 dl vehnäjauhoja
kourallinen emmental-raastetta
1 dl ruokakermaa
Täyte:
2 sipulia
muutama suuri herkkutatti
1 pkt pekonia (n. 150g)
n. 2 dl emmental-raastetta
3 dl ruokakermaa
2 munaa
suolaa ja pippuria
Nypi jauhot pehmeän voin kanssa tasaiseksi muruksi. Lisää juustoraaste ja ruokakerma ja sekoita tasaiseksi. Levitä voidellulle piirakkavuoalle ja esipaista 200 C uunissa n. 10 min.
Silppua sienet, sipuli ja pekoni ja paista pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla.
Levitä esipaistetun pohjan päälle ja ripottele päälle juustoraaste. Sekoita ruokakerma, munat, suola ja pippuri ja lisää piirakan päälle.
Paista 200 asteisen uunin alatasolla n. 30-35 minuuttia.
Myös kuva henkii postauksen muuta tasoa. Sori.
Mutta piirakka oli hyvää.
-Päivi
